Avatessa pullosta lehahtaa ilmoille aidon suomalaisen olympiajuoman lonkeron greippinen tuoksu, eikä värikään putoa kauaksi maalista ainakaan pulloon tiirailtuna. Lasiin kaadettuna väripaletti muuttuu tuttavallisen oloiseksi a.k.a. Pierre Celisin väriseksi.
Vaahto on muhkean sienimäinen ja pitsi paksua vaniljahattaraa.
Maku komppaa Pierren luomaa Hoegaardenia monella saralla, mutta kelkkani kääntyy ison H:n sijasta La Trappeen.
Kokonaisuudessa on belgihiivaa, korianteria, appelsiinia/greippiä ja vehnää. Mitä muuta sitä pitäisi olla?
86
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti