Ensimmäinen suuri ero tulee ilmi jo kaadettaessa. Mikkellerin Belgiassa pantu Happy Hoppy kuohuaa parran kautta niin housuille kuin sohvallekin. Kaatoteknisesti homma meni siis sanan mukaisesti reisille. PunkBrewillä vaahtoaminen tapahtuu huomattavasti varovaisemmin ja tasaisemmin. Tanskalaisen vaahto jää tönöttämään suurena fallostattina keskelle lasia. Pitsi seuraa samaa kaavaa ja kerääntyy tattikaverille runsaan paksuna lasin reunoille, vaikka toisenkaan pitsissä ei ole moitittavaa. Mikkellerin ollessa samea, Brewi on kirkas.
Nimenmukaisesti molempien tuoksussa on enemmän kuin runsaasti humalaa, mutta BrewDogilla sitruuna vetää enemmän puoleensa. Mänty on vahvasti läsnä kummassakin ja Lovin´issa se on mainittu jopa mausteena kaikkien humalien (Magnum, Amarillo, Columbus, Centennial ja Citra) kaverina.
Kokonaisuutena Mikke on öljyisempi ja persikkaisempi kuin papayaisempi ja mustaherukkaisempi BrewD.
Loistavia IPAja kumpainenkin, mutta silti, ei niin yllätyksellisesti, pisteet menee Tanskaan (Belgiaan).
Mikkeller 83
BrewDog 79
Malmgårdin kreiviltä haetut tuopit oli pakko ottaa framille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti