Kyseistä hedelmäolutta lasiin kaataessa oljenkeltainen väri tulee suurempana yllätyksenä kuin pahvisen lattea tuoksu. Jollain perverssillä tavalla odotin pullosta valuvan nesteen olevan mustikan sinistä ja moottoriöljyisen paksua. Mausteisen mantelinen suutuntuma lantrataan limentinkuorilla ja laventelilla. Reipas vuosi sitten ensi kertaa siemaistuna muistelen greippisyyden iskeneen kovempaa, mutta näin parhaimman teränsä menettäneenä sanoisin samalla perverssillä tavalla, että kyseinen olut maistuu hieman valjuntuneena jopa paremmalta kuin tuorekseltaan, jolloin se ei erityisemmin iskenyt. Tosin sitä se ei tee edelleenkään. Ehkä huonoin ko. panimon tuotos. Raikas terassiolut thou.
70
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti