Kyseessä on siis Raumalaisen lähiruokapuoti Lumon neljäs kehittämä omaolut. Panimot ovat vaihdelleet ja tällä kertaa mentiin testaamaan Pyynikin pannuja Tesomaan.
Parasta ennen näyttäisi 7/15. Kyseessä on siis etiketin mukaisesti "Olut ilman humalaa", joten se puoli ei ainakaan ole päässyt ajansaatossa kärsimään. Sen enempää en rupea oluen syntyhistoriasta pauhaamaan, vaan siitä voi paremmin lukaista suoraan syntysioilta. Avataan itse olut.
Liemi on haalean keltaisesti olkinen ja vaahto hyvin niukka. Pitsiä jää sijoilleen vain hetkellisen nauhaisasti/palluraisasti. Tuoksu on kukkean käynyt ja pahkaisen pakurinen, johon kiteytettynä karpaasisti kirpsakkaa käymistä sekä hitunen hikeä ja ujosti ureaa. Tunnelma on belgisen sourinen.
Suutuntuma pysyykin paljolti samassa boogiessa. Gueuzemaista happamuutta greippisessa paketissa ja kuohuviinimäistä siiderisyyttä samassa simaisuudessa. Huh, välillä on pakko ottaa happea. Annan pienen siivun vaimolle, jonka vastaanotto on aika lailla painokelvoton, mutta monet edellä mainitut speksit kertaantuvat myös rouvan ulosannista, kuten kusi ja hiki. Summa summarum nesteen luomaan olotilaan on hyvin vaikea päästä käsiksi. Kokonaiskuva ei välttämättä ole niin houkutteleva, mutta silti se saa janoamaan koko ajan lisää. Tästä huolimatta 0,33l pullo tuntuu kestävän ja kestävän kuin Panu-maali. Sen verran komppaan Tero Suhosta, että tällä voisi hyvin korvata skumpan tervetuliaismaljana, mutta miesporukalle luonnollisesti tarjoiltuna. Toista kertaa en enää lähtisi naiselle tarjoamaan.
Pitäiskö lähteä kylille?
78
Testowitin etiketistä löytyy kaikki olennainen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti