Uusi-Seelantilainen panimo Tuatara on nimennyt itsensä paikallisen uhanalaisen liskolajikkeen mukaan. Pakkauksena käytetty lasipullo menee heittämällä hienoimpien olut-muotoilujen kastiin. Liskon lasinen nahka muistuttaa jollain tapaa Tapio Wirkkalan Finlandiaa, mutta suomuisempana versiona. Sisustakin on yhtä lailla kaunis. Nektariinisen klementtiyden sisältä hehkuu trooppisen makeaa hedelmää, mutta samalla kotoisen kirpeää karviaista. Single hoppina käytetyn Uusi-Seelantilaisen Nelson Sauvinin valkoviinisyys huokuu kauas. Suutuntuma vahvistaa tätä yhä, eikä jälkimakukaan päästä flavoria mielestään. Kokonaisuudessa mangrovekasvillisuus on kuitenkin päässyt aavistuksen leväytymään ja käymisen merkkejäkin liikkuu ilmassa. Tuoreushan (bbf 23.05.17) tässä on jo päässyt kärsimään, eikä tuhoilta ole vältytty. Pieni sivumakuvika muutoin erinomaisen tuntuisessa paketissa. Loppuliukkailla pintaan pulpahtelee selluisia mustaherukan taimia yrttisellä pippurisuudella boostattuna. Onhan tässä kuitenkin sellainen liskodisco, joka kannattaa kokeilla. Varsinkin jos pääsisi tuoreeltaan puraisemaan.
83
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti