Hr. Frederiksen otaksun?

Tapasimme herra Frederiksenin kanssa Jumbon Alkossa Vantaalla joskus vuonna 2013. Tarjosin hänelle olutkellaristani turvapaikkaa määrittelemättömäksi ajaksi. Pääsimme yhteisymmärrykseen. Alkon henkilökunnalle maksoin reilut kahdeksan ja puoli euroa ja omaisuus vaihtoi omistajaa. Kahdentoista celsius-asteen ympärillä poukkoileva lämpötila ja jatkuva yön pimeys oli tanskalaiselle herrasmiehelle lähes optimaalista. Vuodenaikojen vieriessä suhteemme kehittyi ja aika ajoin otin alivuokralaisen viettämään iltaa kanssani. Takkatulen loisteessa päätin kerta toisensa jälkeen, että yhteinen tarinamme ei ole vielä valmis. Viime kesänä herra F. matkusti perheeni kanssa Pohjanmaalle. Teimme sinunkaupat ja herra Frederiksenistä tuli Peter. Peter kertoi läheisestä ystävyydestään Amagerin panimomestarin kanssa ja miten oli myös itse vaikuttanut panimon kasvutarinaan hyvin myönteisellä otteella. Teimme ruokaa yhdessä ja tapasimme vaimoni sukulaisia. Milloinkaan en vaatinut herrasmiestä ottamaan hattua päästään. En, vaikka mieleni olisikin tehnyt. 

Kaikki muuttui vuoden vaihtuessa Kurrin pelinumeroon. En tiedä miten Vuosaaren Viikinkien kasvatti tähän mihinkään liittyy, mutta jollain tapaa tunsin Jarin viittovan olutkellarini ovella Frederiksenin suuntaan. Jossain kohtaa ne hatutkin on päästä nostettava ja sieluja vapautettava. Ajan saatossa herran hiiva oli paakkuuntunut ja piintynyt pohjaksiin. Tämäkin sai kuitenkin liikettä kallistumien myötä.  Musta ja alkoholiprosenteiltaan vahva olut peilasi Peterin persoonallisuutta ja huumorintajua. Ilmassa tuoksui tumman paahteinen brasilialainen. Suutuntuma oli öljyisen tahmea ja lakritsisen luumuinen. Savumerkkien salmiakkisen suolainen seuraus oli kuin suoraan synopsiksesta. Tervaisen kermainen tunnelma tiivisti paketin kasaan. Lopussa yrttinen siirappi valui pitkin lasiseiniä muistellen menneitä vuosia. Ne olivat ihania aikoja, jotka eivät koskaan tule takaisin. Kaikesta huolimatta ja päätellen vuodet olivat kuitenkin kohdelleet tanskalaista enemmän kuin hyvin ja sen hetken me elimme symbioosissa. R.I.P. Hr. Øl  Frederiksen.
97