Crafthömpötystä 🍻🍻

Craftbeerhömppä on ratsastanut Dick Dalen tapaan massiivisen surf-aaltonsa harjalla jo pitkään, eikä lainelaudan vauhti näytä hiipuvan. Olutfestivaalien hömpistä hömpin, Craft Beer Helsinki pyörii tällä hetkellä rautatientorilla kolmatta kertaa. Let's Go Trippin'! Avajaispäiväksi torstaiksi Foreca oli luvannut vuoroin ukkosta ja vuoroin silkkaa hermeettistä vesisadetta. Tästä huolimatta tori täyttyi kansasta nopeasti. Salamoita en nähnyt, mutta vettä tuli silloin tällöin taivaan täydeltä. Etenkin saapuessani onnistuin kastelemaan itseni aika perinpohjaisesti, mutta katosten lämmin henki sekä ajoittain pilviverhosta pilkistänyt aurinko kuivasi kuteet kevyesti eikä ilma haitannut illan kulkua millään muotoa.

Yli kolmensadan oluen valikoimasta on aina vaikea lähteä liikkeelle ja eteneminenkin saattaa joskus tangerrella. Yksi olut kuitenkin jää joka festivaaleilta parhaiten mieleen. Ensimmäistä olutta odottaa kaikkein eniten ja sen toivoisi olevan hyvä, raikas ja jollain tapaa innovatiivinen. Yleensä nämä speksit ovat osuneet aika hyvin maaliin ja näin myös tänäkin vuonna. Lumi Brewing Company Finlandin Mandarina Bavaria Single Hop Lager oli kaikkea sitä mitä kaipasin juostuani rankkasateessa kilpaa vesipisaroiden kanssa Kampista festivaalialueelle. Sadekin taukosi samaisella hetkellä kun lasi täyttyi.

Ensimmäisten maistiaisten jälkeen kriittisyys alkaa yleensä kasvamaan ja lopulta kokeilunhalu tyrehtyy, koska onhan se mukava juoda tietoisestikin hyvää ja miksei erinomaistakin olutta. Onneksi jopa jälkimmäisiä näiltäkin festivaaleilta löytyy joka makuun. Happamia tuli maisteltua epätyypilliseen tapaan aika vähän, mutta esimerkiksi Muflonin Vadelma Berliner weisse puhalsi kieltämättä himoa liekkeihin. Jacobstadsin Reluctant Capitalist ja AF Brew´n Mosaic IPA jäivät jostain syystä mieleen, mutta kyllä siellä kaiken tämän hömpän lisäksi sitä sahtiakin löytyi. UG:n Ihmistykinkuula oli kuitenkin vain sahtia, mutta ei mitään sen enempää.

Tälläkin kertaa illan viimeiset hitaat painottuivat tavanomaisesti imperial stouttien suuntaan. Ballast Point Brewingin High West Barrel Aged Victory at Sea taisi viedä näistä voiton, mutta Deer Bearin Blend Battle vol. 2 ja La Quince Breweryn Vanilla Black Velvet lunastivat toki tonttinsa lähes samassa mittakaavassa. Pöytien ohi kävellessä keskusteluista pystyi erottamaan mitä erikoisempaa oluthipsterisanastoa ja vessamatkalla oli pakko jäädä ihmettelemään tuttuun tapaan jonoa kohteeseen Omnipollo.

Ruokapuoli on näillä festivaaleilla ollut ensimmäisestä vuodesta lähtien vahvaa. Burgerjaosto tosin esittää tarjonnassa vähän turhankin suurta osaa ja kahdeksan euron hodari aiheutti eilen hämmennystä. Bumi Cafen sympaattinen leima sen sijaan on parasta mitä ruokakioskilta voi toriolosuhteissa pyytää. Keltaisesta kojusta saa todella hyviä aasialaisia annoksia joiden nimistä ei välttämättä mitään ymmärrä, mutta henkilökunta on ystävällistä ja auttavaista. Ykkösvaihtoehto Texasin ruuille.

Erittäin onnistunut festivaalikokemus siis jälleen kerran. Craft Beer Helsinki todisti yhä uudelleen, että sade ei ole ongelma, vaikka olisihan se kiva jos katosta riittäisi. Varsinkin maksaessasi itseäsi sisään ei ole mukavaa jos teltan katosta valuu kaikki vedet suoraan niskaan. Kokonaisuutena summa summarum erinomaiset Craftbeerhömpät, joista kovimmat hömpänpömpät Pien´en tiskillä as usual 🍻🍻.