Kuparinen olut kiipeää välittömästi ulos pullosta korkin sihahdettua. Lasi on onneksi vieressä, johon muodostuu enemmän beigeä hattua, kuin alea itseään. Vaahto on kestävää ja barokkisen muhkeaa. Pitsiä voi kuvailla samoilla sanoilla. Hedelmäisen mäntyinen tuoksu puskee humalan lailla läpi nuhaisen nenäni. Makuaistit eivät ole terävimmillään, mutta vahva humalakatkero toimii rekan lailla. Kokonaisuus on greippisen havuinen ja makean parfyyminen.
Erikoista, että alkuperäisen etiketin päälle on lätkäisty tarra, jossa on samat tiedot kuin originaalissa. Vähintäänkin mielenkiintoista, että uudessa tarrassa on parasta ennen päivää jatkettu puolella vuodella alkuperäiseen "bäst föreen" verrattuna. Hyväuskoinen kun olen, luotan näppäilyerheeseen. Timantti Oluen pojat, ny tarkkana!
88
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti