Panimomestarin vuosioluet jatkavat hyvin (?) alkanutta matkaansa kohti tuntematonta. Wieniläistyylisen lagerin (2011) ja Kellerbierin (2012) jälkeen vuorossa on nyt American Pale Ale. Ei huono trio. Mielenkiinto alkaa nousta jo seuraaviin kokeiluihin. Nyt kun ollaan päästy jo Keravalaiseen pintahiivaolueen, joka jo sinänsä on aikamoinen harvinaisuus, niin pistetään vielä päälle täysmaltaisuus. Aikaisemmat Koffin pintahiivat ovat jakautuneet kuin Kaislameri Mooseksen käden nostolla. Mieleeni muistuu ainoastaan tummat Velvet ja Porter, joista jälkimmäinen on jo vähintään globaalinen sensaatio. Kuulostaa lupaavalta.
Kuparinen ale, jossa vaahto ok ja pitsikin sinnepäin.
Haju muistuttaa aavistuksen pellolla veden runtelemaa ja homehtunutta mansikkaa. Maussa on samankaltaista itiöistä kellarifiilistä. Jonkinmoisen karamellisuuden saattaa aistia jos imeskelee karkista pelkät pahvikuoret. Cascadea ei liiemmin huomaa?
Ennakko-odotukset pääsivät jälleen pettämään pahemman kerran.
63
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti