Maitokauppavahvuinen valko-olut. Viimeinen muistoni kyseisestä oluesta on menneen vuoden Paavo Nurmi 1/2 Maratonin jälkeisestä illanvietosta Raadelmassa. Isäntä oli ostanut perinteisen Pirkan lisäksi kaksi pulloa "vähän erikoisempaa", koska tiesi minun saapuvan tonteille. Maistelimme de Namurit illan viimeisimpinä oluina, jonka jälkeen ranchin isäntä lähti oksentamaan. Syy ei kuitenkaan (toivottavasti) ollut ainakaan tässä viimeisessä oluessa.
Olut kaatuu lasiin erittäin sameana ja greippisen keltaisena. Vaahto kohoaa mukavasti lasin ylle tattimaisena hattarana, joka suorastaan kutsuu koskettelemaan itseään. Tuoksu on kukkean sitrushedelmäinen. Ai niin ja pitsi, sitä löytyy.
Vehnäisen korianterinen ja raikkaan rypsinen Wit. Ei pahaa sanaa. Parhaimmillaan terassilla auringon punertaessa hiusrajaa.
82
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti