Hailakan keltaisen lagerin ylle nousee pientä vaahdon tynkää. Pitsiä on kuin groupien alusvaatekerrassa. Yritän epätoivoisesti löytää Lemmyn kasvoja pitsin seasta, mutta näkyviin jää ainoastaan buutsit eteisessä. Tuoksu on makean viljainen ja valitettavan bulkkinen. Sama linja jatkuu maistiosuuteen siirtyessä. Pahvinen ja jopa muovinen tunnelma ei vastaa millään muotoa Motörheadin keikoilta tuttua atmosfääriä, joka allekirjoittaneen mielestä jokaisen tulisi kokea, useampaan otteeseen. Normaalisti antaisin muutaman extra pojon bändistä ja etiketistä, mutta tällä kertaa olut raiskaa eittämättä maailman upeimman logon. Aikaisemmin myyntiin tulleesta Motörhead viinistä pidin ja siinä mielestäni tuote ja brändäys kohtasivat erinomaisesti. Tämän oluen kohdalla ei voi puhua kuin pyhäinhäväistyksestä.
Ainut asia mikä kyseisessä oluessa assosioituu bändin suuntaan on Lemmyn luomen kaltainen epämiellyttävyys, joka toisaalta kuitenkin puhuttelee ja jonka korjaaminen saattaisi johtaa statuksen romahtamiseen. Siitäköhän se ajatus sitten on lähtenyt, luomesta?
50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti