Ronya on hyvin tumma ja sen samettinen vaahto kelmeilee oluen pinnassa toffeisen ruskeana. Laskeutuessaan vaahto jättää täysin peittävää esirippumaista pitsiä, joka katoaa nopeasti kokonaisuudessaan. Tuoksussa on taikinaista kardemummaisuutta ja ammoniumkloridista yskänlääkemäisyyttä, joka nousee uudestaan pintaan pitkään kestävässä jälkimaussa yhä salmiakkisempana aniksena. Suutuntuman fenolisuus häiritsee, mutta suklainen leipäisyys lämmittää rintakehässä bananasplitin tavoin. Aavistus hedelmäistä hefeä siis jossain taustalla. Savuisuus ajaa viereistä kaistaa lähes jokaisessa speksissä ja saa jopa verigreippisyyden kärähtämään nuotion poltteessa. Tervaleijonan tuntu tassuttaa timanttisesti ja muodostaa mukavan makean maiseman aivan kuten etiketissä. Lämmetessään selvästi lempeämpi, vaikka samalla alkoholisempi ja banaanisuudessaan jopa hieman liian makea. Mielenkiintoisen sweet savuvehnäporterbock-yhdistelmä.
78
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti