Austinin oma poika Scott Voorhees kehitteli reseptiikan, jonka tahdissa Pyynikin pannut porisivat ja tuloksena oli kyseinen olut.Ulkokuori on kullankellertävä ja vienosti vaahtoava. Silmäpelillä lasissa voisi olla jotain perus bulkkilageria. Tuoksusta sen sijaan löytyy mangoista mansikkaa ja maltaista mojavea. Ugh. Kelkka kääntyy. Suutuntuma on öljyisen paksuhko ja tahmainen. Hedelmäisyys säilyy punaisena lankana, mutta tunkkainen toffeisuus tallaa tiloille. Eihän tämä mikään tuore yksilö ollut, joten saattaa olla, että aika on myös tehnyt tehtävänsä. Ei sillä etteikö olisi maistunut, mutta ei myöskään tarjonnut mitään maata mullistavaa.
71
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti