Tölkin aukaisu on aikamoinen whoop, whoop. Neste ei ryöpsähdä liinoille, mutta kaataminen ottaa jonkin tovin, koska isokuplaisen valkeaa vaahtoa rönsyää lasin täydeltä kaato toisensa jälkeen. Rauhoituttuaan tyrskyn alta paljastuu sitruunamehuisen keltaista ja maitohappoisen miellyttävää ruotsalaista berliner weissea. Laktoosisen lempeä kokonaisuus on kaikkea mitä happamalta terassibisseltä voi odottaa. Prosentit ovat päiväkaljaisen matalalla eli kolmessa ja puolessa pinnassa, joten otetaanko kuumaan kesään heti kolme? Muutoin perfect, mutta hapokkuus ainakin tässä yksilössä överisti liian pinnalla. "Open a can of Whoop ass!" Tää oli muuten Pien´estä hey.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti