Hyvän lagerin paneminen on vaativaa hommaa ja erinomaiseen lageriin törmääminen näin ollen hyvin harvinaista. Varsinkin suurten bulkkipanimoiden loattua koko oluttyylin maineen, siihen on vaikea enää uskoa. Stadin Panimon American lager on kuitenkin niittänyt jo useampana vuonna (2012, 2013 ja 2014) mainetta Suomen Paras Olut kisassa. Olut on suodattamaton, kuivahumaloitu ja pastöroimaton.
Panimon myyntipäällikkö Risto Roitto lähetti pari uutukaista tölkkiä maisteltavaksi. Tähän mennessä StaPalta on tullut vain pullotavaraa. American lagerin hinta pullossa on kieppunut jossain kolmen ja puolen euron tietämillä ja kauppoihin juuri tulevan puolilitraisen tölkin tulee saamaan alle kolmen euron. Panimolla ei ole omaa tölkityslinjastoa, joten tämä tapahtuu jossain toisessa mystisessä lokaatiossa. Uunituoreen tölkin pohjassa on BBF 24.3.2016 ja pullon etiketissä 1.5. 2016. Näköjään säilyvyysaikaa lyhennetty, vaikka tölkissä se onkin luonnollisesti pidempi. Lager on aina tuoretuote, joten ihan fiksu veto.
Aloitetaan vertailu sinivalkoisten etikettien rintamalta. Tuoksu täsmää, samoin maku. Ulkoisesti tölkki lager vaikuttaa aavistuksen sameammalta, mutta tämä saattaa johtua myös railakkaammasta kaadosta. Todettakoon silti lyhyesti, että kyseessä on sama olut ilman minkäänlaisia lasipullo versus alumiinitölkki mittelöä.
Keskitytään vielä hetki olueen pääosassa. Tuoksu on trooppisesti pihkaisen hedelmäinen. Suutuntuma on persikkainen, mutta taittuu loppua kohden päärynän puoleen. Jälkikaiussa on suun raikastajan kaltaisia menttooleja. Kokonaisuudessaan erinomainen lager.
Sitten Nokian 2nd Avenueen verrattaen. Hömpsistä. Tässä se nyt nähdään mitä on Nokian takana. Metsää. Kyseisen Keisarin kuraisuus korostuu StaPan rinnalla stratosfääriin asti. Turha lähteä sen enempää analysoimaan rinnakkaisvertailun muodossa. Stadin Panimon American Lager on ehkä paras maistamani lager ikinä. Ainut yhtä kova veto joka tulee mieleen on Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager.
91
Aikaisemmista muistiinpanoista löytyi alttarilla olevasta oluesta merkintöjä vuosilta 2013 ja 2014. Ensimmäinen kokemus on ollut näköjään erinomainen, mutta jälkimmäisessä ilmeisesti jotain happovikaa tai sitten maistissa on ollut vanhentunut yksilö. Tässä hyvä esimerkki siitä, että parasta ennen leimaa on hyvä vetää lähemmäksi pullotusta/tölkitystä jos haluaa välittää kuluttajalle parhaan mahdollisen maun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti