Ulkoisesti Nokipalo on likaisen ruskea a.k.a. kuravetinen. Vaahtoa nousee aluksi pieteettisesti, mutta tämä katoaa kokonaisuudessaan sekunneissa. Lapsuuden kodissani oli aina joulun alla kymmenen litran ämpäri kotikaljaa ulkoeteisessä käymässä. Nokipalon tuoksu tuo mieleen kuistilla leijailevan kylmän kankean kotikaljan, johon puinen kauha jäätyi pystyyn. Suutuntuma tukee assosiaatiota hiivaisella otteellaan. Maussa ei tunnu olevan oikein mitään mistä saisi kiinni. Vetistä kotikaljaa kuin uutteesta konsanaan. Ainoastaan makeus jää uupumaan ja se on erittäin hyvä asia. En tiedä mistä oluen nimi on repäisty, mutta minkäänlaista paahteisuutta tai savuisuutta ei ole havaittavissa. Lienee nuolevan aseman raunioita. Kokonaisuus on onneksi nippa nappa juotavissa, joten viemäriin sentään ei tarvitse lähteä. Nyt pitäisi kutenkin saada kolmantena ulos oikea tuote tai muuten tämä alkaa olemaan tässä.
41
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti