Pääsiäisen vietolla voi olla jokin teema tai traditio. Varsinaisia pääsiäisoluita ei juurikaan tullut tänä vuonna hankittua, Fastenbieria luonnollisesti lukuunottamatta. Yksi vaihtoehto voisi olla esimerkiksi seurata valkoista jänistä. En tiedä onko siitä koskaan seurannut mitään hyvää, eikä valkeita pitkäkorvia sen paremmin näkynyt, joten tyydyin ruskeisiin rusakoihin peltipurkissa. Ai niin, olihan sitä yksi valkoinen jänis. Nisti vailla vertaa. CR/AK - White Rabbit. Korkki auki ja kaninkoloon!
En tiedä miltä cracki löyhkää, mutta tämä elukka tuoksahtaa limonadisen lemonadiselle mausteliemelle. Ote ainakin on raikas heti kättelyssä. Suutuntuma sen sijaan ottaa askeleen kohti astianpesuainemaisia aloja ja sitruksisuus saa sokerista makeutta lähes tukahtumiseensa saakka. Kokonaisuus ei enää ole kovin puoleensavetävä. Jälkimaun pippurinen potku taas toimittaa paketin uudelleen kohteeseen. Witbieriä suoraviivaisen sähäkällä italialaisella otteella kaukana hatuntekijöiden höyryistä. Satun nimittäin tietämään miltä elohopea maistuu. Nimimerkki vatsahuuhtelu vm. 1984.
51
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti