Olut on totta. Yhdeksän prosenttinen Mallaskosken iipa diipa tuoksuu makeille karhunvatukoille ja vaahtoaa valkean silkkisesti. Ennen makuun liittyviin aspekteihin keskittymistä kirkkaimpana kruununa kuitenkin kuultaa valkoinen marmori lasin reunoilla, joka piirtää omaa elämänpirtaansa jokaisella siemauksella itse itseään tehostaen. Pihkaa, pahkaa ja puhtia. Suutuntuma tarjoilee hedelmällisten havujen syviä sävyjä. Nektariinisen notkeaa, mutta samalla myös talkkunaisen tunkkaista yrttisellä jälkikaiulla. Sain kyseisen pullon matkaan Black Doorista, jossa testasin samaista olutta myös hanasta. Jotenkin siitä paikan päällä juodusta versiosta jäi parempi mieli, mutta kyllä tämäkin ilmaiseksi viinaksi ihan juotavissa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti