Posteljooni istuu terassillamme ja näppäilee puhelimeensa tuttua numeroa.
- Ai, sä oletkin kotona?
Kyllä, kaljarekka kävi taas kylässä. Kevät ja olutlähetykset kiihdyttävät jälleen kilpaa vauhtiaan ja molempia on lopulta vastassa yhä vaaleampien olutsävyjen sesonki. Uutuuksia puskee sieltä sun täältä, näin myös Nokialta. Vastahan tässä on saatu suut pilsneristä soikeiksi, niin nyt nokitetaan jo IPA´lla, joka panimomestarin saatesanojen mukaan "jatkaa legendaarisen Keisari APA Route 66:n jalanjälkiä".
Lasiin soljuu tummaa kultaa. Vaahto on valkean runsas, mutta ei aivan niin muhkea mitä kirjeessä muotoiltiin. Humidissa havumetsän tuoksussa aamukaste vetää perässään kevyttä piharatamosatoa nakellen taakseen humalkukintoja polun merkiksi. Toisaalta hyvin kepeä ja helppo ilman sen suurempaa humalan potkua, mutta siitä huolimatta sopivan runsas ja rapsakka. Jälkimaku on lähes herkullisen hedelmäinen.
Pienen pienet leijuvat hiivapartikkelit kummastuttavat ja tuovat mukaan aavistuksen akvaariotunnelmaa, mutta haitalliseen tasoon saakka bleu de Francen sekamelska ei taivu. Talvellakin toki toimiva hiekkalaatikko-olut, mutta kieltämättä jalkapohjissa polttavaa pikeä tässä jo haikaillaan.
31.3. Lisäys
Sisätiloissa nautittuna huomattavasti tunkkaisempi tai sitten tölkkien sisällöissä eroja. Herkullinen hedelmä oli vain utopiaa? Ehkä kuitenkin enempi talvi- kuin kesäolut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti