Reservoir Dogsin väripaletissa tämä painajainen olisi Mr. Brown, mutta vain koska kukaan ei saanut olla herra Musta. Saattaa olla, että oluiden värimaailmassa asia on aika lailla samalla tavalla. Imperial Stouteissa kaikki pyrkivät blackiin, mutta lähemmällä tarkastelulla lopputulos on kuitenkin aina ainakin valoa vasten tarkasteltuna jossain määrin ruskeaa.
Orwellialaisen Ödöörin aihettama laktoosinen laskeuma saattaisi säikäyttää varovaisimmat maitoallergikot, mutta ainakin itselleni kyseinen tuoksu aiheuttaa jo heti pilvisyydessäänkin aitoa mielihyvää. Samettinen suutuntuma soittaa sellaista säveltä, että kyseessä voisi olla jonkin aikaa kellarikypsytystäkin kapioarkkuunsa kellottanut keiky, mutta kyseinen tölkkihän on suhteellisen tuoretta tavaraa. Kuluvan vuoden Alkon käsityöläisolutkattauksen satoa nimittäin.
Öljyisen tymäkkä Oravan olemus lesoilee koko matkan ajan eikä jälkimakukaan tilastoissa kalpene. Toffeisen tarttuvaa ja suklaisen sulavaa liukua alusta loppuun saakka. Kokonaisuutta voisi lähestulkoon käyttää jopa imperial stoutin mallikappaleena. Edellä mainittujen makujen lisänä kahvi, lakritsi, salmiakki, yrtit, kaakao ja siirappisuus täydellisessä symbioosissa. Samaan tasoon voi kotioloissa pyrkiä, mutta paremmaksi on turha edes yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti