Persikan oranssinen, hämärällä kujalla sahtisen harmahtava vehnäolut vaahtoaa runsaasti ja jälkeen jäävä pitsi on paksuhkoa palluraa. Sitruksisen rehevä tuoksu on runsaan mausteinen ja samalla rikkaan hiivainen.
Tähän asti hyvin perinteinen saksahefe, mutta maussa löytyy kuitenkin pieniä harhapolkuja. Banaanisuus ei iske täysin vasten kasvoja, vaan sen sijaan sitruuna vinkkailee pilke silmäkulmassa. Pippurinen puumamaisuus puraisee Cascadea ja sylkee Hallertaueria. Happamuus hallitsee. Lopuksi fanfaari.
85
 |
| Mein Grünes juhannuksena Tohmajärvellä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti