Sahtia on valmistettu Suomessa 900-luvulta asti ja monissa suvuissa on olemassa salaisia reseptejä perinneoluen valmistukseen. Tiedä sitä sitten mistä panimomestari Pere on tämän reseptin taikonut, mutta perinteet hänelläkin sahdin valmistukseen tulevat satakuntalaisesta suvusta ja varsinkin Tuomaksen isoäiti Aili Kulmala osasi tämän jalon taidon legendan mukaan enemmän kuin mainitsemisen arvoisesti.
Alunperin tämä kyseinen sahti on suunniteltu itsenäisyyspäivänjuhlia silmällä pitäen, mutta jonkin käsittämättömän reliikin vuoksi tasavallan presidentin kutsuvierasjuhlissa ei suodattamattomia juomia suvaita. Pohjana on toiminut panimon Katajasahti 1.086, johon verrattaessa Pressassa on vähemmän katkeroa, ruista löytyy, droppaamisportaat on jätetty pois ja käyminen hitaamman puoleista.
Presidenttisahti on ulkoisesti juuri niin kuraisen likaista ja sameaa kuin sahdin kuuluukin olla. Tuoksu on makean banaaninen ja marjaisen toffeinen. Etiketissä suositellaan nauttimaan muistellen menneitä. Itsekin olen Satakunnasta kotoisin ja meillä syötiin kotona aina ruokaleipänä "kakkoa". Jollain tapaa sahdin maku saa makunystyröihin tämän tapaisia aromeita. Sahti ja muistot lämmittävät symbioosissa kehoa ja mieltä. Suutuntuma on öljyisen liimainen ja vahvasti virkistävä.
Jälkimaku on merisuolainen ja katajainen. Seuraavaksi laitan hirvipaistin uuniin ja kokeilen sahtia ruokajuomana. Oman käsitykseni mukaan sahdin säilytyksessä ja kuljetuksessa pitää olla tarkkana kylmäketjun kanssa, mutta jostain syystä tämä sahti säilyy Alkon hyllyillä huonelämpötilassa? Huomioitavaa vielä on, että pienpanimon artesaanioluthenkeen kuuluu yksilöllisyys, joka saattaa tässäkin tapauksessa vaikuttaa asiaan. Alkon hyllyille päätynyttä sahtia on nimittäin kerätty yhteensä jopa kuudesta eri batchista, kertoo panimomestari Tuomas Pere.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti