Lasissa Prygy erottuu edukseen vaahtonsa puolesta, mutta tämä katoaa nopeasti ja muutaman minuutin kuluttua Masalla on jotain mitä Mestarilla ei - pitsinauha.
Nestesisältö on reilun kaupan kahvilla maustetulla Mokalla selkeästi mustempi ja öljyisempi ja vaikka Prykmestarin etiketissä mainostetaan olutta "pikimustan yön pimeyden haastajana", väritys lähentelee enemmänkin Pepsiä.
Tällä kertaa lahtelainen hakkaa vakka-suomalaisen lajitoverinsa jo heti lähtöviivalla (tuoksu) niin ahtaaseen rakoon, että sieltä on vaikea päästä ylös. Prykmestar jää vetisen laimeaksi toimistokahviksi, kun taas Mokkamatti jyskyttää Jamaica Blue Mountainin lailla.
Masan maun kahvisuus dominoi edelleen, mutta ei aivan tuoksun lailla, jolloin kaffenisun rusinaisuus saa ansaittua tilaa. Prykmestarin ruisleipäinen kahvisuus on Mokkamattiin verrattuna tehty säästöliekillä.
Summa summarum lahtelainen maistuu aidommalta, vahvemmalta ja runsaammalta.
Ensimmäisen jälkimaku on erittäin vahvan kahvinen ja jälkimmäisen marjaisen mokkainen.
Mokkamatti 90
Prykmestar 74
Hieanoa että joku tekee olutarvioita myös viihdyttävästi kirjoitettuna! Liikaa on tullut luettua tylsähköjä ryppyotsaisia blogeja. Olutharrastus on hienoa ja hauskaa puuhaa joten siitä voi kirjoittaakin samalla tavoin. Kiitos!
VastaaPoistaCheers!
VastaaPoista