Amerikan Serkku on jo kolmatta kertaa bloggaukseni kohteena. Nyt rapakon takainen sukulainen on ajankohtainen, koska saman mantereen eno otti ja paukahti kylään. Eno on runsaammin humaloitu (Columbus, Cascade, Centennial) versio Serkusta.
Lasissa huomaa jo heti Enon elämänkokemuksen. Tumma hipiäinen äidin veli on likaisempi ja raihnaisempi, kuin raikkaan nuorekas Serkku. Vaahtojen mitta on hyvin samankaltainen, mutta sisältö täysin erilainen. Vanhemman karpaasin (Eno) tukka hulmuaa samettisen pehmeänä ja pesusienimäisenä, kun taas nuoremman junnun kuontalo on vaaleampi, suurikuplaisempi ja tattimaisempi. Toisessa kaadossa Serkku kuohuu runsaammin. Serkun tuoksussa päällimmäisenä velloo trooppiset hedelmät ja Enossa karamellinen mallas. Kaikkein samankaltaisin piirre näissä kahdessa oluessa on yllättäen maku. Serkku polkee edelleen greippisellä raikkaudellaan ja Eno keulii samettisella havuisuudella. Enossa on loppujen lopuksi selkeästi enemmän makeaa käpyisyyttä ja Serkussa hedelmäistä mäntyisyyttä. Eno on myös pehmeämpi suussa kuin Serkku.
IPA vie kokonaisuudessa APAa leveämmillä renkailla ja suuremmilla vanteilla.
IPA vie kokonaisuudessa APAa leveämmillä renkailla ja suuremmilla vanteilla.
Serkku 88
Eno 90
Korjasin jälkeen, eli Serkku on APA ja Eno IPA.
VastaaPoista