Keikysivut

3.10.2019

Chateau Izabel Carsin Barrel Aged Imperial Milk Stout 10,0%




Eräänä iltana Kemiöstä lähtiessäni Kimito Brewingin Jonas ojensi tyttärensä mukaan nimetyn oluen käteeni ja kehoitti korkkaamaan illalla. Kyseessä oli panimon ensimmäinen punaviinitynnyrissä kypsytetty (4kk) olut. Lesti lähti välittömästi polttelemaan sormenpäitäni. Yhtään muita samassa yhteydessä käytettyjä termejä väheksymättä, tässä etiketissä komeilivat oman henkilökohtaisen olutmaailmani kolme ehkä kauneinta sanaa; imperial milk stout.  Mutta sitten, syksy yllätti. Hormit oli nuohoamatta ja kilkkeet tilaamatta. Voisiko näin kiehtovaa olutta nauttia ilman takkatulen lämmittävää loimua? Soitto nuohoojalle sekä kirvesmiehelle lukitsivat pullon avauspäivän muutaman viikon päähän tulevaisuuteen. Päivät kuluivat bulkkikaljaa kaataessa, kunnes vihdoin piipusta nousi valkeaa savua ja lasiini laskeutui mustaa nestettä.


Jo kruunukorkkia raottaessa punaviinisen tanniininen tuoksu leviää ympäröivään ilmaan muodostaen takkatulen suitsutuksen symbioosissa erittäin euforisen kulissin. Suutuntuma on öljyisen viskoosinen sekä samettisen sulava. Bordeauxilaista pehmeyttä tammisen täyteläisyyden siivittämänä. Loppuliukuna laktoosi laskeutuu lavalle ja voitelee kokonaisuuden umpeen jättäen ilmaan happaman metsämarjan makean suklaisuuden (sweet and sour).
Hetken ovat täydellisiä, yhdessä että erikseen.
Hiillos ja olut.




28.9.2019

Eilisiä pullia



Kymppisynttäreitään juhlistava Malmgårdin Panimo julkisti juuri historiansa ensimmäiset pohjahiivaoluensa. Spelt Lager ja Simcoe Lager ovat jo saatavilla muutamista anniskeluravintoloista. Tarkemmat saatavuustiedot voit tarkistaa panimon sivuilta. Tällä kertaa ei kuitenkaan analysoida edellä mainittuja oluita. Taisi olla vielä kesäkuuta, kun lähipanimoltani Pernajasta lähetettiin nämä kuvan uutuudet maistiin. Keikyblogi ei aina kulje aivan ajan hermolla, mutta kyllähän näitä sentään edelleen kaupoista löytyy. Itse asiassa aika syksyn värinen paletti, eikö? 

Dry Hop Pilsner on paketoitu tilavuudeltaan puolen litran kokoiseen alumiiniastiaan ja vaalean sinisissä teippauksissa mainostetaan suurin kirjaimin oluen gluteenittomuutta. Selkeästi pienemmällä fontilla opastetaan nauttimaan kyseinen olut yhdessä kalan, makkaran tai pastan kanssa. Samaisella kirjasinkoolla kerrotaan valmistuspaikaksi Saimaa Brewing Co, Mikkeli.

Lasissa Dry Hop Pilsner vaahtoaa viehkeän vauhdikkaasti ja kelmeilee kiiltävän kullankeltaisesti. Vaahdon laskeuduttua tuoksu lyö ilmoille maltaisen hedelmäisiä tuulahduksia eteläsavolaisesta tropiikista. Galaxy-humalan ananaksisuus voimistuu suutuntuman kautta kohti jälkimakua, jossa antipizzahedelmän raikkaus yhdistyy ryhdikkään speltin kanssa, aikaan saaden lähes nautinnollisen yhdistelmän. Taustalla on kuitenkin pienoinen tunkkaisuus, joka puskee trooppisen eksotiikan päälle. Humalan purentaakin toivoisi reilusti enemmän. Ei niin kovin "humalavetoinen", mitä paragraafeissa kerrotaan.

Seuraavaksi lasiin Maalaisvehnä. Sanotaan vaikka niin, että nimikkeellä ei minua ostajaksi saisi. Assosiaatiot kun laukkaavat välittömästi navettaisen dunkkiksen puolelle, mutta maistetaan nyt kuitenkin ensin. Pullon aukaisu juoruaa hapottomuudesta. Lasiin kaadettaessa vaahto on vain nimellistä ja ulkoasu lähes sahtinen. Myös tuoksu omaa selkeästi enemmän suomalaisia perinnejuoman flavoreita kuin saksalaisia hefenyansseja. Suutuntuma on hedelmäisen vetinen ja makean maltainen. Miten tästäkin puskee ananasta ulos, vai jäikö se maku suuhun edellisestä?  Jälkimaku on aavistuksen yrttinen, mutta kaikin puolin epämiellyttävä.

Malmgårdin New England Pale Ale niitti mainetta aikaisemmin tänä vuonna voittaessaan oman sarjansa Helsinki Beer Festivaalien  Vuoden Olut -kisassa, joten ihan surkeasta tapauksesta ei voi olla kyse. Tätä olen useampaankin otteeseen jo aikaisemmin tyypannut sekä pullosta että hanasta. Lasketaan siis tämäkin lasiin. Kaunis olut. Kaunis vaahto. Kaunis pitsi. Nämä ovat kuitenkin vain puoli ruokaa. Humaloidun mangoinen tuoksu petaa kesäisen kepeää suutuntumaa ja sellainen myös saadaan. Mallasrunko pitää ryhtiä yllä sekä tasapainottaa hedelmäisyyttä yhtä lailla katkeran humaloinnin kanssa. Lopuksi huulille jää sopivasti pihkaa ja ananasta. Ananasta?! Taas?! Paras tähän asti. Sellanen vahva kasi.

Lopuksi vielä Kuningatar Sour. Väkisin tulee mieleen tuutti, mutta kyllä tämä ihan lasipullossa on. Mansikalla, mustikalla sekä vadelmalla maustettu hapanolut on ulkoisesti kevyesti vaahtoileva tiilenpunertava ale. Tuoksussa marjat dominoivat ja suutuntuma on erittäin helposti lähestyttävä. Hapanoluita vähemmän harrastaneelle souria saati suolaa on siroteltu sopivissa määrin, eivätkä nämä näin ollen pääse iskemään kasvoille millään muotoa. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Itse saattaisin kaivata hieman enemmän boolsseja. Kokonaisuutena Malmgårdin Kuningatar Sour on joka tapauksessa siis iisi kesäjuoma ja ennen kaikkea ilman ananasta.