Laitilan Kievari Kekri 5,9 % LAITILA

Kekri on kuparisen rubiininen ja vaahtoaa saharaisen samettisesti. Viljaisen maltainen tuoksu vie kieltämättä tuntemukset sadonkorjuun taukopaikalle, jossa tarjolla on tummaa tuoretta limppua yrttipedillä. Kylmän kalsea viileys on myös vahvasti läsnä syksyisen juhlan aromissa. Maanläheinen suutuntuma punoittaa poskipäitä ja kuumottaa kitarisoja. Tulkittakoon tästä, että pienoinen alkoholin kosketus on myös havaittavissa. Tämä tuo pintaan häivähdyksen kurpitsaa ja assosiaatiot hyppäävät suoraan halloweeniin. Kumpi lopulta on vahvemmin läsnä? Perinteinen suomalainen kekri vai sysi-irkkujenkki halloween? Päätä itse, mutta lasissa on joka tapauksessa keskiookoota nauriin verran parempi laitilalainen.
81

BB eli Barleytä Bromarvissa: BrewDog Clown King 12% SKOTLANTI vs Laitilan Kievari Barley Wine 8,3% LAITILA

Laiturin nokassa kaksi barley viiniä. Varsinaisesti kypsytetyistä yksilöistä ei voi puhua, vaikka Kievari onkin muhinut kellarissa pari vuotta ja Brewdoggi yhden. Laitilalainen höyryää korkin riuhtaisun seurauksena. Ulkonäöllisesti skotti on kuin kruununjalokivi alemmalla dekolteella, kun finski sensijaan muistuttaa terassin pielessä lepäävää olutsakkaa, johon on tumpattu yksi jos toinenkin tupakki. Vaahtojen erot voi helposti havainnoida kuvasta. Kotimaiseen beewiihin jää niin ikään runsaampi harso ja pitsi. Tuoksut ovat makean maltaisia, joissa Clown King etuilee trooppisella hedelmäisyydellä ja Kievari mausteisella rusinaisuudella. Miedompi vaihtoehto tuntuu suussa miellytävältä marjasuklaalta vehnäisellä sahtisuudella höystettynä. Pelle Kuninkaan 12% alkoholia tökkii jo jossain määrin etanolisella makeudellaan, eikä nautittavuus löydä oikeanlaista huippukohtaa. Loistavia Barley Winejä molemmat, mutta tällä kertaa kotimainen maistuu paremmin.
BrewDog 83
Kievari 85

Laitilan Kievari Mämmi Stout 5,8% LAITILA

”Maailman ensimmäinen ja paras mämmiolut.”
Laitilassa on ammuttu Kymppi Mämmiä rumpuun jo monta vuotta. Tänä vuonna munasta kuoriutui vihdoinkin oikea stout. Liturginen väri on Pitkäperjantain / Lankalauantain mukaisesti täysin musta, valoa vasten aavistuksen mämmisen rusehtava.
Tuoksussa on mämmistä ruista (ilman makeutta) ja kahvista paahteisuutta. Maussa on siirappista makeautta ja laitilalaista kasvishernekeittoa porkkanoilla.
Kokonaisuus on savuisen lakritsainen ja yrttisen puhdistava. Mämmi jää marginaaliseksi.
Raikastaa hengityksen.
81

Kotimaiset portterit sokkotestissä

Saunailta Sannaisissa. Poimin kellarikierrokselta matkaan muutaman kotimaisen porterin. 
Tarkoitus on maistella koko oktetti sokkona läpi.

Itselläni on vahva tunneside varsinkin Malmgårdin X-Porteriin, mutta myös suomalaisen oluen ulosvientipioneeriin Koff Porteriin ja Pyynikin Käsityöläispanimon lempeään artesaaniolueen Pikkuportteriin. Täysin uusia tuttavuuksiakin tästä kattauksesta löytyy; Kievari Portteri, Suomenlinnan Helsinki Portteri ja Pajari Porter. Toki testioluiden vahvuushaarukka heittelee aina 4,2%:sta 7,2%:iin asti, joka luonnollisesti asettaa jo tiettyjä ennakkoasetelmia.

Sitten kahdeksan lasia ja kahdeksan portteria. Ulkoisesti ei hirveästi eroavaisuuksia näy. Oluet numero 1 ja 7 vaahtoavat selkeästi kaikkein eniten ja kakkosessa on vaaleampi ja punertavampi väri kuin muissa. Seuraa lähes tunnin mittainen haistelu ja maistelu, jonka aikana kartanossa on hyvin hiljaista. Kolmen vartin jälkeen kiroilun määrä lisääntyy ja ainakin allekirjoittaneen tuska tehtävän vaikeudesta moninkertaistuu. Tuomio alkaa. Ensimmäisenä omia ajatuksiani ja veikkaukseni, jonka perässä raadin muut kommentit. Kommenttien jälkeen mainittuna mikä olut oli kyseessä.

1.     Tuhkaisen siirappinen ja palaneen herukkainen. Makean lämmin. Erinomaisen hyvää on. Ei kuitenkaan paras kahdeksikosta, vai olisiko? On. On paras.

Cole Slaw: Paahtunut kahvi? Oisko Koffin Porter tai Stadin Savuruis?

Tappara: Raikkaan maltainen tuoksu ja hyvä katkero maku.

Kesäsavu: Tumman vahva maku. Testin paras portteri!

LASISSA: X-PORTER

2.     Savuisen tervainen, salmiakkinen ja lakritsainen. Voimakas tuoksu. Punertava väri. Lopussa sikarisuutta. Kamppailin Tervahaudan ja Savurukiin välillä. Kallistun melko varman Stadin Panimon puoleen.

Cole Slaw: Pistävän lääkemäinen. Oisko Pajari?

Tappara: Tuoksussa vähän pistävää mallasta. Maussa pehmeää mallasta ja jälkimaussa vähän pistelevyyttä.

Kesäsavu: Sitruunainen tuoksu ja alkoholinen maku. Alkoholi puskee ihan liikaa läpi.

LASISSA: SAVURUIS

3.     Kolmannessa portterissa on tuoksu miedoimmasta päästä. Turpeisen savuinen ja mukavan mieto maku sopii tähän tilanteeseen vahvojen ja syvempien kanssa portterien joukossa. Yksinään ei ehkä niin nautittava, mutta raikastaa kyseistä kattausta. Pidän. Kyseessä ehdottomasti maitokauppavahvuuksinen olut. Pyynikkiä tämä ei ole. Pajaria en ole aikaisemmin maistanut, joten veikataan sitä.

Cole Slaw: Katajan marjainen inhokki. Veikkaan Laitilan Kievaria

Tappara: Mieto tuoksu ja vetinen maku. Ikävä jälkimaku. Tylsä.

Kesäsavu: Todella voimakas sitruunainen tuoksu ja simainen maku.

LASISSA: PAJARI

4.     Ensimmäinen sadan prosentin varmuudella tunnistettava olut, vaikken kyseistä portteria olekaan aikaisemmin maistanut. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan vihanneksinen talon maku on selkeästi pinnassa. Lisänä fenolista marjaisuutta. Testin huonoin porter.

Cole Slaw: Mämminen ja vellimäinen. Veikkaan Huvilaa.

Tappara: Mämmimäinen tuoksu jatkuu voimakkaan mämmimäisellä maulla. Melkein kuin mämmiä. Joisin, vaikka en tykkää mämmistä. Tästä tykkään.

Kesäsavu: Mieto mämminen karamelli. Huono.

LASISSA: LAITILAN KIEVARI

5.     Liukkaan helppo suutuntuma kertoo, että ollaan taas miedommassa päässä. Tästä puuttuikin näköjään veikkaus. Otetaan vielä viimeinen siivu ja lasi tyhjäksi. Kyllä. Sen verran monta Pyynikin portteria olen kumonnut, että tämäkin on melko varma tunnistus. Mukavasti paahteista kahvisuutta näilläkin prosenteilla.

Cole Slaw: Savuinen ja rukiinen. En pidä. Veikkaan Savuruista.

Tappara: Tuoksuu kypsältä kompostilta. Ohuen vetinen maku, jossa lyhyen karvas jälkimaku. Tylsä.

Kesäsavu: Nenän aukaiseva syvä ja vahva tuoksu. Laimea maku on pettymys.

LASISSA: PYYNIKIN PIKKUPORTTERI

6.     Yrttistä lakritsikahvia vahvemmasta päästä. Testin ristiriitaisin olut. Hilasin lasia edestakaisin hyvistä huonoihin. Luulen, että tässä on nyt se testin isoenoklassikko, elikkäs Koff Porter. Onhan se ilmiömäinen olut, mutta tämä tilanne ja makumaailma ei anna tilaa. Jälkimaku muuttuu jostain syystä esanssisen marjaiseksi kiisseliksi. Tätä se on, kun yrittää juoda kahdeksaa mustaa olutta samaan aikaan. Jos ja vaikka kyseessä olisi Koffilainen, niin nyt ei jostain syystä iskenyt legendan mitalla.

Cole Slaw:  Hajuton. Miellyttävä kevyt makeus ja paahtunut suklaa. Oisko Pyynikkiä?

Tappara: Miedon mämminen tuoksu. Voimakas maltaan maku ja mukavan pehmeä suutuntuma. Jälkimakua myöten miellytävä. Testin paras. Pakko olla Koff?

Kesäsavu: Miellyttävä tuoksu, jossa häivähdys kukan hunajaa. Maussa lakritsia.

LASISSA: KOFF PORTER

7.     Paljon vaahtoa ja juuri Tervahaudan verran Leijonapastillia. Selkeästi Rekolasta.

Cole Slaw: Miellyttävän tervainen – pelkkää tervaa. Nyt on Tervahautaa.

Tappara: Tervaa, omituista tervaa. Pahaa tervaa. Tervahauta?

Kesäsavu: Keskivahva tuoksu. Vaahtoaa paljon. Tervapastillinen jälkimaku.

LASISSA: TERVAHAUTA

8.     Makean hapan. Jäljelle jää Suomenlinnan Helsinki Porter.

Cole Slaw: Kuivakka, paksu vaahto. Maussa kahvinen täplä. Oisko Koff?

Tappara: Tuoksua ei ole. Maku on tylsä, mauton, pesuainemainen. Pahaa. Ravintolassa palauttaisin tuopin.

Kesäsavu: Vahva kukkaistuoksu ja vähän laimea karamellinen maku.

LASISSA: SUOMENLINNA HELSINKI PORTER

Pisteytys näytti lopulta tapahtuvan raadin jokaisella jäsenellä vähän omalla tavallaan, joten muutin tulokset ainoastaan parhausjärjestykseen. Keskiarvosijoitukset näyttävät seuraavalta:

1.     X-Porter

2.     Koff

3.     Pajari

4.     Tervahauta

5.     Suomenlinna

6.     Pyynikki

7.     Savuruis

8.     Laitila

Summa summarum; näinkin vahvoja makuja omaavat oluet jäävät elämään suuhun ja maut sekoittuvat väkisin, vaikka vettä kiskoisi kaikin käsin joka siemauksen välissä.

Sokkotestaus on kuitenkin mahtava kokemus ja näitä pitää ehdottomasti tehdä lisää. Vaikka testin aikana oluiden tunnistaminen tuntui täysin mahdottomalta tehtävältä, niin omalla kohdallani porterit osuivat omiin lokeroihinsa jopa vähän liian hyvin. Toisaalta ainakin se tuli todistettua, että ”samanlaiset” oluet ovat kaikki totta tosiaan aivan erilaisia ja panimoiden ominaismaut seuraavat hyvin kaavaa. Sokkotesti onnistuisi paremmin, jos ei tietäisi mitä oluita kattaukseen kuuluu, jolloin ei pystyisi päättelemään sitä mikä olut lasissa on. Itse sorruin pääasiassa juuri tähän tunnistus laskelmointiin, mikä pilasi osittain testin pääajatuksen. Onneksi muu raati antoi omintakeisten mielipiteidensä laulaa.

Sokkotestien suosio on kasvanut muissakin olutblogeissa esim. Jaskan Kaljat ja Olutkellari. Mielenkiintoisia hetkiä!

Keikyperhe Helsingissä 9/13

Keväällä vietimme varpajaisia Porvoon saaristossa ja vastaanotin lahjoista hienoimman. Nyt oli lunastuksen aika. Puolet porukastakin saatiin kasaan. Seuraava raportti kertoo varpajaisista vol 2 - the lahja:

Kello 12:20 @ Pullman Bar

Fuller´s Jack Frost 4,5% ENGLANTI

Heti aikataulusta myöhässä.

Tulimme nauttimaan kohteeseen real alet. "Ei ole. Ensi viikolla tulee".

Paikataan asia kevyellä ja hedelmäisellä Fuller´sin Jack Frostilla. Maistuu hyvin illan ensimmäisenä oluena. Jussi korjaa: "Ei nyt oo ilta. Nyt on päivä."

Viisi erittäin täyttä tuoppia pöydässä herkullisen punakkaa ja kuparista winter alea.

Kermainen vaahto on lyhyt, mutta tiiviin samettinen pitsi sitäkin korkeampi. Marjaisen makea ja maltainen tuoksu antaa myös pieniä diasetyylisiä värinöitä, jotka asettuvat kohdalleen makuosastolla. Tunnistaa Fuller´siksi. Viljainen jälkimaku päättää kokonaisuutena kohtalaisen vaisun marjamehuhärdellin, mutta tähän aikaan päivästä oikein toimivan kevyt paketti. Nimestä tulee mieleen Arnold Batmanissa. Puistatus.

No Frost.

72

Jussi: Hedelmäinen sahti 65

Teemu: 75

Jani: Vähän mehumainen 61

Sasu: Karvas, kiire, liian hedelmäinen 52

ka. 65

Kello 13:30 @ Oluthuone Kaisla

De Ranke XX Bitter 6,2% BELGIA

Talon valikoima vetää sanattomaksi. Tulimme nauttimaan belgialaista isosta pullosta.

Kysyn suosituksia, johon baarimikko vastaa, ettei voi sietää belgialaisia oluita. Ovat kuulemma "ihan liian makeita". XX Bitteriä hän on joskus maistanut. Pistetään sitten sellainen. Löytyyhän kyseinen pullo myös "1001 beers you must taste before you die" listalta. Näillä mennään.

De Ranken vaahto pyrkii pyramidin muotoon kohoten muutaman sentin lasin yläpuolelle. Saippuainen hattara jättää myös arvoisensa paksun ja roikkuvan pitsin. Tuoksu on multaisen sitruunainen. Ensi puraisu herättää pöytäseurueessa mielenkiintoisia ilmeitä. Bitter on XX(L). Suutuntuma on emäksinen. Muistijäljet johtavat viikon takaiseen kylpyhuoneen kuuraamiseen. Tälläkin aineella saattaisi saada kaakelit kiiltämään.

Kokonaisuutena mausteisen sitruksinen ja pesuainemaisen hapan.

Parasta tässä on katkeran kuiva jälkimaku, joka jää suuhun erittäin pitkäksi aikaa.

BBF 2017. Joko kyseinen pullo on liian tuore tai yksinkertaisesti viallinen. En löydä odotettua nautintoa. Ulkoisista ominaisuuksista joka tapauksessa yltiöpäiset pisteet. Jos tulevaisuudessa XX löytäisi tiensä myös Alkon valikoimaan, kokeilisin ehdottomasti uudestaan kellaroinnin kautta.

70

Jussi: Greippikilju 75

Teemu: Karmea ensipuraisu. Paranee opin karttuessa, loppulasista kutkuttelee jo kivahkosti. 60

Jani: Ensimaku karvas ja paha. Maistui heinälle. 57

Sasu: Luotaantyöntävä haju. Maku fresh. Persoonallinen. 74

ka. 67,2

Kello 13:50 Välipalan aika Kaislassa.

"Odotetaan 10 minuuttia, jotta saadaan toasteja". Odottelu-Smörret saadaan seinän takaa kuljetettuna pöytään. 10 min jälkeen siirrymme seinän taakse. Ainoastaan Tuke ottaa toastin. Muille maistuu olutlautaset ja bratwurstit.

Plevnan Smörre IPA 5,9% TAMPERE

Mahonkinen väri, jonka päällä maltillinen vaahto, josta patinoitu valuva pitsi.

Trooppisen hedelmäinen tuoksu saattelee makumatkan Välimereltä banaanien kautta takaisin supimetsään maussa esiintyvän pihkaisen männynhavun kautta. IPAisuus tulee vahvimmin esille jälkimaun kautta. Diasetyylinen liukkaisuus jää voimaan. Kevyt ruis-IPA moneen makuun.

85

Jussi: Paksu ja jouluisa. 70

Teemu: Mahtava puraisu belgiyllätyksen jälkeen. Tumman makea röyhy. Viipyilevä ja kutkutteleva jälkimaku. Tampere on herkku! 79

Jani: Maistuva ruokaolut 80

Sasu: Fresh, määrä liikaa. Pieni kahvinen sivumaku häirihee. Hyvä "IPA"-maku. Pidemmän päälle puuduttava. 69

ka. 76,6

Kello 15:00 @ Molly Malones

Guinness Draught 4,2% IRLANTI

Olutvalikoima ei huimaa päätä. Juon ensimmäistä kertaa Guinnessia hanasta. Pisteet autenttisuudesta.

Sasu "ei juo tummaa olutta". Maistaa kuitenkin. Neljä Guinnesia ja yksi lonkero.

Jani: "Ei oo vetinen....(maistaa) ai, no onhan se"

65.

Jussi: Oikein kiva, kevyt kahvinen. 72

Teemu: Parempiakin on, vaikka varma. 77

Jani: Lämmin maistuva vaahto. Muutoin perus ok. 69

Sasu: Laimean kahvimainen. Liian lämmin. Mauton. 41

ka. 64,8

Kello 16:15 @ Angleterre

Laitilan Kievari Kölssi 4,6% LAITILA

Viljaisen kevyt tuoksu. Vaahto ja pitsi ovat vaatimattomat. Kölschinen suoritus Suomesta, mutta laimea kokonaisuutena. Talon vihanneksinen maku mukavasti taka-alalla. Ei mitään erityistä. Tuoppien lomassa puhelu Raumalle Kölsch-asiantuntijalle. Laitilalainen yksilö ei herätä riemunkiljahduksia.

72

Jussi: Kevyt ja vetinen. Terassilla uppoava. 68

Teemu: Paska. Kentien oikea kölch jotain herkkua. Lapparikin on tätä parempaa. 3 poäng, siis kolme.

Jani: Vetinen, mutta parempi kuin kotimainen bulkkiolut. 44

Sasu: Laimeahko. Miellyttävä. Helppo. 78

ka. 53

Fuller's Organic Honey Dew 5,0% ENGLANTI

Alkon hyllyistä tauolla olevaa hunajalientä löytyy tiskin takaa. Hunaja ei jää epäselvyydeksi millään osa-alueella. Tuoksun kukkaisuus suorastaan valuu keltaista mahlaa ja maussa viskoottinen sokeriliuos päästää makeutensa totaalisesti irti. Humalointiin voisi ladata lisää paukkuja hunajaisuuden kustannuksella. Tunkkainen. Klassinen honey beer, mutta ei parhaimmistoa.

73

Jussi: Honey & Dew 60

Teemu: Ei saa mausta kiinni. Pojat sano et ok ja honey maistuu. 73

Jani: Huomattavana hunajainen tylsä hohhoijaa 46

Sasu: Hunajayltäkylläinen, vieras/outo 57

ka. 61,8

BrewDogin Jack Hammer 7,4% SKOTLANTI

Tässä vaiheessa pidän palaveria asiantuntevan baarimikon kanssa (joita tuntuu välillä olevan harvassa) suomalaisesta pienpanimokulttuurista, real alejen tarjoilusta ja tottakai - punk-asenteesta.

Jälkimmäistä vahvistaakseni lasiin kaadetaan BrewDogin katupora.

Ehkä pienoinen virhe prosentit huomioon ottaen ja vaatii jälkeenpäin pienen pölytyskävelyn pitkin Helsingin katuja, mutta pikku hiljaa aivonesteet kirkastuvat. Muilla spekseillä mitattuna kyseessä ehdottomasti illan paras olut. Odotetusti. Humalhöttöä seikkailee lasin pohjapuoliskossa. Kaikin puolin rapsakan humaloitu ja herkullisen hedelmäinen. Virkistävän greippinen jälkimaku.

94

Kello 17:40 @ Villi Wäinö

Katselen himoiten Rekolan Kesäkollia.

"Ei mitään Rekolaa. Eiks se nyt oo jo niin nähty", Jani valitsee seuraavaksi olueksi:

Suomenlinnan Piper Wit 4,7% HELSINKI

Sameahko ja runsas vaahto. Tuoksu on mausteisen appelsiininen. Saippuaisuus dominoi ja kokonaisuus jää lajinsa puolesta valjuksi. Korianteria voisi olla leipälapiollinen enemmän.

70

Jussi: Greippeisä kiljahtava. Kiva bukee. 73

Teemu: Menee. (ei pisteitä)

Jani: Hyvä, raikas. Hieman fairia. 77

Sasu: Kiljumaine, liian tuhti. Liuotinmainen. Raikkaudesta pojot. 32

ka. 63

n. kello 19 @ Gastropub Stone´s ------ n. kello 23 @ Pub Sirdie

Loistavat hampurilaiset illalliseksi, josta pussibulkkipiknikille Kaisaniemenrantaan.

Myöhäisillan viimeinen laude, Pub Sirdie, tarjosi ehdottomasti koko päivän aidoimman tunnelman.

Lasissa lonkeroa.

Jani: London. Raikas, maistuva, kirkas ja epäolutmainen 13

Jussi: Maistuu lonkerolta. Olueksi vähän greippinen. 62

Teemu: London. Ei lisättävää. 73

ka. 49,33

Summa Summarum

Smörre 76,6

XX 67,2

Frost 65

Guinness 64,8

Wit 63

Honey 61,8

Kölssi 53

Longero 49,33

(Jack Hammer 94)

Laitilan Kievari Agricola 8,5% LAITILA

Auringossa palaneen persikan värinen Laitilan luostaritar vaahtoaa kartanoisen arvokkaasti ja lyhyesti. Tuoksu on luumuisen marjainen ja etanolisen hiivainen. Takkahuoneen tunnelmaa luova belgi ale lämmittää sierainten lisäksi myös suuta.
Leipäisen mausteinen maku muistuttaa joulunajan markkinalimppuja, joihin on leivottu tähti päälle. Makean rusinainen puoli paljastaa Agricolan mieltymystä sahtiin ja marjanpoimintaan. Maussa alkoholi peittyy selkeästi paremmin kuin tuoksussa. Jälkimaku on vahvasti hunajaisen hedelmäinen. Omankaltaisensa olut abc:n tärkeä osa.
Hyväähän tämä oli, mutta ei lähes 18€:n litrahinnan arvoista. Kokeilemaan toki kehoitan kaikkia arvon lukijoita.
82

Laitilan Kievari Imperiaali 9,2% LAITILA

Alkujaan panimon kymmenvuotista taivalta juhlistamaan tarkoitetun Imperiaalin kehittely alkoi jo vuonna 2006. Jopa viisitoista prosenttisten ehdotelmien laukatessa mielissä toimitusjohtaja Rami Aarikka luki korteista, että on parempi keskittyä jo kunnon teinibileisiin eli viidentoista vuoden ikään.
Vuosien suunnittelu ja 15 kuukauden kypsytys saivat aikaan Helsinki Beer Festivalin Vuoden oluen 2010 ja 2013, sekä Suomen Parhaan Oluen 2013. Aikaisemmin stoutin saatavuus oli rajoitetumpaa, mutta tällä hetkellä sitä pitäisi löytymän jokaisen Alkon hyllyltä, niin kauan kuin tavaraa riittää. Imperiaalisen menestyksen saattelemana kysyntä saattaa olla juuri nyt erityisen kovaa luokkaa.
Olut kaatuu lasiin öljyisen paksuna ja mustana lietteenä. Vaahto on kuin sukkanauha, jota kallistaessa pitsinen siveysvyö katoaa yhtä nopeasti kuin muodostuikin.
Tuoksu on mustaherukkaisen mämminen, puisen paahteinen ja suolaisen salmiakkinen. Liukkaan lempeä suutuntuma lämmittää heti ensi siemaisusta lähtien. Multiakselinen maku säväyttää ensin suklaalla, banaanilla, maitokahvilla ja soijalla, jonka jälkeen iskee ananas, vanilja, sikari ja mustaherukkaisuus. Ympyrä sulkeutuu. Alkoholia ei liiemmin aisti. Käykäähän kaupoilla. Kohta sieltä saa myös Plevnan Siperiaa [laughing out loud] #karkkikauppa
89

Laitilan Kievari Vehnänen 4,7% LAITILA

Sitruunan keltainen hefeweizen limonaadikujalta.
Vaahto on aikansa muhkea ja saippuainen. Pitsi hajoaa pienen pieniksi täpliksi.
Tuoksu on erittäin raikkaan greippinen ja mausteinen.
Banaaninen makeus sokaisee, mutta vehnäisyys puhdistaa pöytää samalla, kun jälkimaussa alkaa kehkeytyä pientä savuisuutta.
Erittäin positiivinen yllätys kaupan hyllyltä. Pitää laittaa rinta rinnan Keisari EloWehnän kanssa.
80

Laitilan Kievari Kekri 5,9% LAITILA

Mikkelinpäivän kunniaksi nostetaan Kekri-malja, Laitilan Kekri.
Tumman mahonkinen olut on kaikelta habitukseltaan kovin tyylikäs keskitäyteläinen vaahto mukaan luettuna. Vain pitsi puuttuu.
Tuoksu on makean metallinen ja Kievarille ominaisen hernekeittoinen.
Maussa karamellinen siirappisuus viettelee ja voitelee lähes diasetyylisesti.
Kokonaisuutena kotimainen vastine oktoberfestbierille on marjaisen tunkkainen, mutta joka tapauksessa positiivinen yllätys tuulimyllypanimosta.
80

Laitilan Kievari Portteri 6,5% LAITILA

Musta.
Beige vaahto ja hento, mutta kestävä pitsi.
Tuoksu on siirappisen mämminen ja kevätauringon paahteinen.
Maussa miellyttävä jykevä runko komppaa karamellista mallasta ja eksoottista hedelmäisyyttä.
Kokonaisuutena tuhkainen kuin jazz ja tumma kuin rhythm and blues.
Ei aiheetta Helsinki Beer Festivalin 2011 vuoden pohjahiivaolut (yli 6 t%) numero uno.
Maistuu vahvojen juustojen kanssa.
83

Laitilan Kievari Tuomas 2010 4,7% LAITILA

2010 vuoden Tuomas on
lähes musta pienellä rubiinimaisuudella.
Vaahtoa ja pitsiä on kiitettävästi.
Tuoksussa on jotain viikon vanhaa vihannesta.
Makukaan ei paljon nostata pisteitä hajun jälkeen.
Tämä maksalaatikko on maustettu väärillä mausteilla.
Jälkimaku on kuiva ja aavistuksen voinen.
Etiketti huokuu joulua överisti,
mutta porot eivät tiedä minne laukkaisivat.
40

Laitilan Kievari Espi 4,5% LAITILA

“Erittäin spesiaali pitteri” – jälleen kerran Kievari sarjassa nimi kohdallaan.
Kirkkaan kultainen pienellä vaahdolla, joka jättää jälkeensä niin ikään pienen pitsin.
Hedelmäinen tuoksu jatkuu maussa pähkinäisellä maltaalla.
Pitteri, mutta ei ehkä aivan niin spesiaali.
Liukas. Jälkimaussa hieman ikävääkin katkeruutta.
70

Laitilan Kievari Retale 4,4% LAITILA

Nimi on ainakin kunnossa.
Vaahtoa ei juurikaan ole.
Tunnelma on samean kultainen ja tuoksussa tuulta sekä metallia.
Maussa sitruunaista humalaa ja pehmeää metallia.
Jälkimaussa hitunen hunajaa, joka muuttuu kitkeräksi ja kuivaksi ruohoksi.
Ihan virkistävä, vaikka turhan matalahiilihappoinen.
Ei aivan nimensä veroinen.
78

Laitilan Kievari Mämmi 4,3%/5,2% LAITILA

Tämän jos jonkun on pakko olla ns. ”mämmimäinen”.
Korkin aukaisu selvitti tilannetta.
Mukava sihahdus ja mämmintuoksu valtaa kuluttajan sieraimet.
Maku on kuin onkin – mämmimäinen (ehkä).
On sitä mämmimäisempiäkin kuitenkin juotu.
Aluksi olut on selvästi liian kylmää. Maku on vetinen.
Tarjoilulämpötila selviää etiketin takaa 8-12 celsiusta.
Nyt mennään äärirajoilla.
Jääkaappimme kylmyys on kahdeksan asteen luokkaa.
Tarkistan asian ihan vaan varmuuden vuoksi ja jätän mämmin lämpenemään hetkiseksi parvekkeen kaiteelle. Saan lämpötilavarmistuksen; 8 astetta.
Makua piristää nesteen lämpeneminen. Ei kuitenkaan odotuksia vastaavaksi. Edelleen kymppimämmi on hyvin kaukainen ajatus virtaavan puron partaalla. Maltaisuus, leipäisyys, rukisuus, kuparisuus ym. jäävät kaikki hyvin pliisuiksi aavistuksiksi mauista, joita olut saattaisi sisältää. Pitänee kokeilla IV-versiota, joka käsittääkseni on voittanut joitain palkintojakin. Pakkohan siitä jotakin on löytyä.

”Maailman ensimmäinen ja paras mämmiolut.”

Muistuttaa lähinnä erinomaista kotikaljaa.
Ajatus on hieno. Tässä olisi oiva vientituote vaikkapa Puolaan.

80


Taisi mennä vuosi ennenkuin pääsin maistamaan tätä vahvempaa versiota.
Pahaksi onnekseni aikaisempien vuosien 6,1 prosenttinen Mämmi on kärsinyt miltei yhden pykälän inflaation.
Suurin ero maitovahvuiseen ropposeen on vaahto, jota alkon pullosta tarjoiltuna ei juurikaan muodostu.
Siirappisen makea kokonaisuus, jossa edelleen soisi olevan enemmän mämmiä, väriä ja selkärankaa.
80