Lammin Kotka 7,0% LAMMI/HELSINKI

"Vain kotka lentää aurinkoon" lauloi Markus. Let´s see, nimittäin kohta puskee taas uudet käsityöläisoluet Alkon hyllyille, joten testataampa vielä näitä viime vuotisiakin pois. Lammin Kotka on pistetty pörisemään tutulla kaavalla Helsingin Bryggerissä. Punertava olut tuoksuu kevyesti alkoholille ja marjaisasti makealle. Karamellisen yrttinen suutuntuma johtaa rusinaisen hedelmäiseen makupalettiin. Etenkin jälkimaku tarjoilee sahtimaisia havuja ja lievää banaania. Kokonaisuus on hedelmäaakkosmaisesti brittinen. Ihan mukava, mutta kuitenkin jollain tapaa sanomaton.
74

Stallhagen Pumpkin Ale 6,0% ÅLAND

Tein olutkellari-inventaaria ja löysin pahvilaatikollisen Alkon käsityöläisoluita kuluvan vuoden helmikuulta. Niiden seasta silmiini pisti tämä Halloween-viikonloppuun sopivasti iskevä kurpitsaolut. Tsih.

Kuultavan meripihkainen Pumpkin tuoksuu makean maltaiselta ja kepeän kurpitsaiselta. Linnunpelättimen heinäinen jälkimaku lähtee liikkeelle karamellisoidun kurpitsaisesta suutuntumasta. Maku on äitelän alkoholinen ja muistuttaa jollain tapaa jopa viinalageria. Maaperäisen tunkkainen kokonaisuus ei kiitosta ansaitse. Mullan alle meni.

70

Laitila / Yalobusha Mississippi Beer 4,6% ja 5,0% LAITILA

Universumin kovimpia blues-festivaaleja kunnioittamaan räätälöity höyryolut on Laitilan Juha Kylä-Kailan ja Yalobushan Amos Harveyn käsialaa. Mississippiläinen Harvey on ollut mukana Rauma Bluesissa siitä asti kun itse muutin kaupungista pois, eli vuodesta 1998. Mukulakivisillä kadulla ei yksinkertaisesti ollut tilaa meille molemmille.

Historian havina on ko. oluen ja panimon kohdalla suuri. Laitilan ensimmäiset oluet nimittäin olivat höyryoluita Kukko etiketillä. Alkon käsityöläisolutvalikoiman kautta kotitalouksien kosketuksiin päässyt höyry vakuutti jo ensimetreillä. Pian tutustumisen jälkeen maitokauppoihinkin ilmestyi neljä kymmenystä miedompi versio veturista. Kumpainenkin on ollut useampaan kertaan lasissa, mutta nyt vasta vertailuasteella. Kimmokkeen kirjoitteluun sain Bryggerin kellarissa, kun Laitilan panimopäällikkö Ville Vilen kävi jo toistamiseen pokkaamassa Mississipille ansaittua glooriaa. Nyt siis ensimmäistä kertaa molemmat oluet samaan aikaan penkillä.

Keltaisen oranssit nesteet kuohuavat voimakkaasti, mutta täysin hallittavasti. Vaahdon laskeuduttua noin sormen paksuiseksi suojapeitteeksi, pitsi on hyvin harvaa, mutta paksuhkoa. Vahvempi versio on selkeästi tummempi. Lakattua puupintaa vasten olut saa kamouflasen, joka ei petä. Alkovahvuisen tuoksu on mahonkisesti massiivisempi ja palmuöljyisesti paksumpi, kuin selkeästi raikkaammin hedelmin höyrytetty maitosessio. Hämmentävän erilaiset oluet loppujen lopuksi. Odotin enempi marginaalisia eroja. Viis pike nolla lepää suussa pihkaisen paksusti kuin tiikeribalsami. Nektariinisen notkea olut on omenaisen oleva, mandariinisen makea ja tahmean tunkkainen. Jälleen perään kuulutan miedomman raiteen kulkijan raikkautta ja räikeyttä. Humalan hekuma hehkuu täysin toisilla tasoilla. Kokonaisuutta tai oikeastaan kaikkia puolia tarkasteltaessa maitokaupan tuote on yksinkertaisesti parempi. Toisaalta voi olla, että alkuvuodesta Alkosta ostettu pullo on ehtinyt jo aavistuksen vanhentua. Muistelisin, että pidin tuoreeltaan huomattavasti enemmän tapauksesta. Suomen Paras Olut gaalassa tarjoiltuun Mississippiin verrattuna tässä pullossa on täysin erilainen olut. Juhlahumun hälinässä tykkäsin kyllä. Eli palataan siihen tuoreus oletukseen. Hyvää joka tapauksessa.

4,6% 88
5,0% 82

Hiisi Aarni Ruis IPA 6,9% JYVÄSKYLÄ

Tämän vuoden Alkon käsityöläisoluista Aarni oli se, joka loppui ensimmäisenä lähes jokaisesta myyntipisteestä. Porvoon kivijalkamyymälään kyseistä olutta ei rantautunut ainuttakaan pulloa, joten jälleen oli naruja vedeltävä jos Aarnia mieleni janosi. Onneksi Heinolan jaosto ojensi auttavan kätensä ja pari pulloa säästyi arviointia varten.
Sittemmin Aarni on myös Alkon T3-valikoimassa eli saatavilla ainakin Jyväskylän ja Helsingin seuduilla.
Meripihkaisen oluen ylle kohoaa muhkean tattimainen vaahto, joka jopa laskeutuessaan jää reilun sentin paksuiseksi aromisuojakerrokseksi. Pitsi seuraa perässä.
Ruis rääkäisee jo heti nuuhkaisusta ja marjaisen myslinen maisema tuntuu terveelliseltä. Makupuoli on pihkaisen pehmeä ja karamellisen greippinen. Sitrushedelmäosasto korostuu etenkin jälkimakugenressä.
83

Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä 5,5% UUSIKAUPUNKI

Puolipunertava ja tumman tamminen olut vaahtoaa villisti, mutta tokenee tasaisesti.
Tuoksussa on tunnelmaa ja tutinaa. Savusaunaisen sahtinen sihahdus suitsuttaa sen seitsemättä skogenia, jonka messissä on multaa ja mutaa. Samettinen suutuntuma voitelee vienosti ja boostaa barokkisesti pyökkiä ja palvikinkkua poskiin. Banaanista balanssia on kuin Bambergissa pahkoja. Se on siinä. Lopputulos tarjoaa samankaltaisia säväreitä kuin Syydväst aikanaan.
84

660 vs 666

Kun Keisarin kuuskutonen ei riitä lisätään pöytään numeroita. Teerenpeli nokittaa nollalla ja Pyynikin Käsityöläispanimo kiilaa kutosella. Kumpi käsi voittaa?
Nipa on asteen vaaleampi Polkkaa ja sen vaahto kohoaa tattimaisesti ylöspäin kun taas Polkan saman korkuinen vaahto antautuu keskiöstä maanvetovoiman vietäväksi. Neumannin pitsi on sifonkisen peittävää verrattaen Belsebubin paksun barokkiseen pintaan.
Salpausselän inkkari on kieduttu Karhukoplan kahleisiin, kun taas Tesomassa pukeudutaan paholaisen paitaan. Tuoksu on Notkeassa lempeämpi ja karamellisempi kuin Polkan savuisen viskinen ja aavistuksen alkoholinen katku. Tosin kameralaukkuni tuoksahti jostain syystä savupotkalle, joten en ole ihan varman mistä kyseinen viskisyys sai alkunsa. Vaikka Nipan neulaset pistelevätkin tuntuvammin, Piru potkii paremmin. Mansikkaisen herukkainen tuoksutuntuma tuntuu tasaisesti molempien tuoppien tiellä.
Maun puolesta lahtelainen on simppelisti iisimpi. Tesomassa on enemmän käsimeininkiä. Artesaanin aarrearkku saattaa olla jollekin haastavampi, mutta toiselle antaa enemmän. Allekirjoittaneelle näiden kahden oluen erot paistattelevat kuitenkin yllättävänkin marginaalisella tasolla. Teerenpeli textaa tyyliä ja Pyynikki painaa pannua. Tykkään enemmän siitä, että mennään sinne päin, kuin suoraan kohteeseen, joten oikean puoleinen olut vie pisteet niukasti kotiin.
Nipa 82
Polkka 86

Rekolan Funky Luomu 6,5% FISKARS

Rekola on ensipanostaan lähtien ollut Suomen funkyin panimo, eikä ainoastaan Aino-Maria Vuotin suunnitteleman etikettilogonsa, vaan myös kokeellisen makumaailmansa ja estottoman borderien rikkomisensa ansiosta. Nyt kun Fiskarsista kajahtaa funky luomu Funky Luomu olut, ollaan pakosti jonkun suuren lähteillä?
Pähkinäisen hedelmäinen väri perustaa puolentoista tuuman korkuiselle valkealle vaahdolle tukevan sokkelin. Tuoksun luumuinen yrttisyys taittuu lämmetessä hiivaiseen rusinaisuuteen. Suutuntuma lämmittää kitarisoja valurautapannulla voissa tiristetyn maksalaatikon lailla. Kuravetinen kokonaisuus on niin likainen, että se pesee itse itsensä kuudessa kympissä puhtaaksi ja huuhtelee linkouksen lomassa lasin kaupan päälle. Persikkainen belgihiivaisuus kantaa Funkyn sydäntä koko picnikin ajan. Maalaisuus on vahvasti käsillä, mutta talikko ei tartu lantaan, vaikka sikalan läheisyys onkin aistittavissa.  Heinäladossa pysytään ja vahvasti.
85

Saimaan Brewer's Special Saison 6,0% MIKKELI

Pöydällä persikkaisen ja valossa viljaisen keltainen Saimaan Saisoni vaahtoaa kauniin valkeasti. Pehmyt kuohu tasoittuu hyvin nopeasti ohueksi harsoksi pinnan ylle. Aromaattisen belgihiivainen tuoksu viipyilee appelsiinisyyden ja pippurisuuden rajamailla. Suutuntuma on kepeän heinälatoinen ja greippisen raikas. Bitterinen yrttisyys hivelee poskipäitä lempeän saippuaisella liu´ulla ja jatkaa matkaansa humaloidun humuksen lailla joen törmästä kutevan hopearuutanan kiduksiin asti. Kalan ylle viipaloidut sitruunat maistuvat yhä lasin jo pyöriessä tiskikoneessa.
85