Colan ruskea ja valossa rubiinistakin retriittiä puhuva sweet stout vaahtoaa massiivisen muhkeasti. Juoksevan suklaan virta peittää tuoksun kaakaoisella makeudellaan. Ensinuuhkaisun vanavedessä tunnelma on vielä hyperaktiivisen innostunut, mutta parin suullisen jälkeen oloni vastaa Jalin sulkaatehtaalla vietetyn viikon jälkeistä krapulaa. Ghostbusters-tyyppinen suklaamonsteri iskee ensin oikealla suoralla silmien väliin ja heti perään vaniljainen vasen koukku heilahtaa kipeästi nivusiin. Erän viimeisillä sekunneilla suun täyttää täysmaitoinen öljyvahinko, jonka siirappisuus saa sielunkin sokaistumaan. Ei siinä, etteikö oluessa olisi hyvin paljolti hyvääkin, mutta itselleni nämä makeutusnesteet ovat kerta toisensa jälkeen liikaa etenkin tämän kokoisessa lestissä tarjoiltuna.
