Panimo Duuni Jussi-Brown 2018

KimitoKeiky-kotiolutkilpailu lähestyy jälleen! Viime vuoden skabassa mukana olleita oluita jäi muutama pullo kellariin ja sieltä silmiini osui jyväskyläläisen Panimo Duunin Jussi-Brown. Etiketin päivämäärä kiinnitti huomioni, koska kyseinen brown ale on pullotettu kutakuinkin tasan vuosi sitten. Vaikka Jussi-Brown ei kovatasoisen KimitoKeikyn 2018 finaaliporukkaan päässytkään, niin muistikuvissa on erittäin laadukas ja tyylinsä mukainen tekele. Mutta miten kotiolut on kestänyt vuoden kellaroinnin?

Olut on täysin kirkas ilman minkäänlaista sakkaa pullon pohjalla. Rubiinisen ruskea neste vaahtoaa tulppaanissa kauniisti ja jättää pintaan ohuen harson. Tuoksu on kellaripubisesti brittisen brown ja maltaisen makea. Jostain kuitenkin aisteille kumpuaa vihdotun puusaunan viilenneet leppälauteet, joiden kosteus leijailee yhä ulkoilmassa. Suutuntuma on kevyen kuparinen ja karamellisen kuorrutettu. Maussa kaikki edellä mainitut voimistuvat entisestään ja jälkimaussa paahteinen suklaisuus iskee suoraan suonille. Kyllä, tämä vuoden vanha kotiolut on edelleen erittäin nautinnollinen ja laadukas brown ale.

Kylpyhuoneesta kiertolaispanimoksi

Jyväskyläläiskaksikko Eetu Tuovinen ja Pekka Korhonen kertoivat Keskisuomalaisen haastattelussa aloittaneensa kotipanemisen vuonna 2016 hajuhaittoja kartellen kylpyhuoneessa sekä pihalla. Samalla syntyi panimonimike Hangaround & Nobody Brewing. Viime vuonna he olivat mukana myös KimitoKeiky-kotiolutkilpailussa oluellaan Oh Wait, it's Pacific Nelson. Papaijainen IPA jaksoi seitsemän parhaan joukkoon finaaliin saakka, mutta tie päättyi ilmeisesti kyseisen batchin pienoisiin vaikeuksiin. Toimituksen yhteydessä sain lahjontalestinä panimon vehnäkkään, joka maistui loppujen lopuksi itselleni henkilökohtaisesti paremmin kuin itse kilpailuolut.

Viime syksynä maistelemani kotiolut A Beer Wit Us? vaahtosi muistiinpanojeni mukaan valkean voimakkaasti ja nosti kuohunnan keskikonsolille muhkean tatin. Hiivaisen hedelmäinen tuoksu ohjasi palettia pippurisen blomsteriseen makumaailmaan, josta löytyi niin belgisiä kuin myös germaanisia vehnän olomuotoja. Sitruksen aromit puhkaisivat oluelle kolmannen asteen yhteyden keväisille kukkakedoille. Karavaani jatkoi niin sulavaa kulkuaan silkkitiellä, että viiden pilkku kahdeksan pinnan alkoholia ei ollut uskoa todeksi. Olihan se mielikuvissa melkoisen makean maistuvaa mettä.

Vajaassa vuodessa on ehtinyt tapahtua Suomen alkoholipolitiikan huomioon ottaen Hangaround & Nobodylle kohtalaisen paljon. Helmikuusta 2018 lähtien siipiään kiertolaishommassa kokeilleena panimo sai juuri ennen juhannusta Valviralta luvat alkoholin tukkumyyntiin ja yhteistyö lohjalaisen United Gypsies´in kanssa jatkuu kiihtyvällä tahdilla. Toinen kaupallinen olut Amerikan Pale Ale 40250 on juuri saapunut markkinoille, mutta en ole tähän vielä törmännyt. Seuraavaksi siis lasissa sitä ensimmäistä tunkkikaljaksikin kutsuttua tuotetta (batch HN0006).

Håller Din Tunkken on tummasti meripihkainen ja suurikuplaisella, mutta nöyrällä vaahdolla koristeltu brown IPA. Isolla kädellä humaloidun oluen tuoksussa päällimmäisenä kuitenkin on havaittavissa ryhdikäs mallasrunko, joka tymähtää suupielille ensimmäisenä yhä parfymoinnista flavorointiin siirryttäessä. Havumetsäinen jenkkihumalointi on toki läsnä jo heti alusta, mutta jälkimakua kohti sitrushedelmäinen säteily sikiää suun täydeltä. Tämä maistissa oleva pullo on suhteellisen tuoretta tavaraa vielä, ja hyvä niin, mutta kyljessä luvattu parasta ennen 7/2019 on vähän liioittelua. Jäin kaipaamaan hivenen enemmän volyymia ja kyseisestä oluesta onkin tehty myös aavistuksen voimakkaampi tunkki eli Håller Din Tunkken Igen (6,7%). Tätä on olemassa hanatuotteena ja saatavuustietoja löytyy panimon nettisivuilta. Juuri nyt ilmeisesti vain ja ainoastaan Jyväskylän Bar Explosiven tiskiltä, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa muuallekin leviä.

Hiisi Kyyttö Milk Stout

Hiisin Kyyttö on aiheuttanut edessäni olevassa lasissa muutamaankin otteeseen hyvin hekumallisia tuntemuksia. Jokaisella kerralla kantikkaiden alla on ollut baarijakkaraan verrattava istuin, mutta nyt pääsen testaamaan nisäkästä ensimmäistä kertaa kotioloissa.
Luomusuklaisen ruskea olut jää maitokahvisen vaahdon runtelemaksi. Mutakakkuisen miellyttävä tuoksu tuo mukavasti laktoosia framille, mutta suutuntumassa maitoinen mudcake iskee vasten kasvoja yhtä miellyttävällä tavalla kuin Toni Wirtanen siitä laulaa. Silkkisen samettinen salmiakkisuus suolaa lakritsijuuren leikkisästi lambadaa laulaen. Olut tulee iholle. Koskettaa ja liikehtii. Maallista magiaa viiden pilkku kolmen prosentin voimalla. Lopulta kuitenkin aavistuksen liian makeaa ammuntaa.
84

Ruisperkele

Cloaca lautaselle ja Hiisi maljakkoon. Ruosteisen rubiininen tuplaextraimperialpihkura (8,5%) jättää vihtahousuista pitsiä maljan reunamille. Yrttisen leipäinen ja kuivatuilla aprikooseilla glaseerattu tuoksu voitelee sieraimet. Suutuntuma on öljyisen sahtinen ja onhan siellä niitä havuja. Runsaat humalat ja maltaat on kieritetty pihkassa, jonka jälkeen aromien tarttumapinnoille on luonnollisesti ollut enemmän kuin tunkua. Vasempaan korvaan kuiskuttavat trooppiset hedelmät kun taas oikeaan huutavat rukiiset leipäjuuret. Jälkimaussa vaahtokarkkinen makeus tasoittaa kokonaisuutta salakavalasti easympään suuntaan. On se Perkele.
666

Gargantuaaninen olut: Iku-Turso Imperial Stout

Tänään vietetään kansainvälistä Suomalaisen Oluen Päivää. Vaikka kyseinen juhla on Sinebrychoffin lanseeraama ja juontaa juurensa Hietalahden panimon rakennushyväksynnän leimaamispäivästä, niin en kuitenkaan vielä lähde Koffia korkkaamaan. Huomenna sen sijaan kyseistä päivää juhlistetaan perinteisesti Suomen Olutmestarifinaalin merkeissä Helsingissä, joten ainakin Pirtteriä saattaa tulla tuolla kallistettua.

Juhlatunnelma haetaan kuitenkin tänään vielä Jyväskylän suunnalta. Pullossa lepää iso olut. Niin iso, että se on tehty selväksi kaikin keinoin jo pelkän etiketin kautta. "Gargantuaaninen olut" on kirjoitettu jättiläismäisen merihirviön nimen alle. Kuvassa esiintyy sama myyttinen hahmo enemmän kuin uhkaavin silmin tuijottamassa pullon haltijaa. Uhmaan sarvipäistä turisasta ja otan kuluneen metallisen avaajan käteeni vieden sen kohti pedon sulkijalihasta. Varovasti raottaen suoritan aukaisun. Tursas voihkaisee lempeästi ja kaatuu snifteriin meripohjaisen mutaisena lietteenä, jonka ylle muodostuu mokkaisen samettinen vaahtopää. Alkoholia tässä nesteessä on tasan yhdeksän prosenttia. Tuoksussa merimiehen suussa palaa lakritsipiippu suolaisen veden liplattaessa jalkojen alla. Tuhkaisen täyteläinen suutuntuma tuo karamellikauppiaan kärrystä lakujen lisäksi tarjolle myös sopivasti salmiakkia ja semanttisesti suklaata. Säädyllisen silkkinen smoothneys syleilee sielua. Iku-Turso on sittenkin pohjimmiltaan kesy kuin kotikissa kermakolla. Maku viimeistelee itse itsensä havumetsäisellä greippisyydellä jättäen jälkeensä öljyisen tahmean yrttipedin. Ehdottomasti kypsyttelyyn soveltuva olut, joten pari pulloa hamstrasin kellarin nurkkaan. Palataan asiaan muutaman vuoden päästä. I ❤  Iku.
94

Panimo Hiisi Kratti 5,5%

KRATTI METSÄN MIELIPUOLI //

YKSISILMÄ – KUMMAJAINEN //

NAURAA KANNOT KUMISEVAT //

KUN VARJO SEURAA KÄTKÖSSÄNSÄ.

Hiisiläistä souria! Alkosta! En tiedä mitä maksoi! Innoissani! Avaan! Kaadan lasiin! Kuuntelen Lady Gagaa! Silmiä pyörittelevät emojit! Mr. Oizoahan sen piti olla? Olut on punaista! Melkein kuin Bryggeri Rose!

Rauha nyt. Huutomerkit sikseen eikä edes hapuilla caps locin suuntaan, vaikka toki mieli tekisi. Tuoksussa on sisältävien ainesosien; mustaherukka ja puolukka, lisäksi runsaasti valkeakuulaisen sekä raparperinkin kaltaista kirpeyttä. Maku komppaa aika lailla samoja tuntemuksia. Jukeboxi vaihtaa levyä. Mä nauran tälle, veisaa Wirtanen.
Hiivaa esiintyy jossain suutuntuman ja jälkimaun välimaastossa, mutta herukkaisuus dominoi koko matkan ylivoimaisesti. Marjamehuisen kirpsakka kokonaisuus on eittämättä spesiaalisti syksyisen sourinen juuri oikealla tavalla. Lopuksi suuhun jää vispipuuroisen hapan kelmu muistuttamaan siitä mitä juuri on nautittu. Hiisiläistä souria. Jean-Pierre Kusela saa jatkaa.
86

Rakkaudella Pantu Raivain

Taannoin Helsinki Beer Festivalien lomassa tapasin muutamia blogikollegoita. Mukana oli myös Mika "Maltainen" Laitinen sekä olutsommelieeri Maria Markus, joiden kirjanjulkistamistilaisuutta krympättiin samaisena iltana. Uunituoreen painoksen lisäksi sain matkaan pullon kirjasta löytyvän reseptin mukaan pantua Rye Wineä eli Raivainta.

Oluen tekeminen on itselleni hyvin vierasta, vaikka siitä onkin tullut useasti haaveiltua. Etenkin Reittausblogin erinomaiset blogaukset ja lopulta Hayken kotipanimon Sahtibelgiä maistettuani vakuutuin, että himaoloissakin voi saavuttaa erinomaisen laadun.

Rakkaudella Pantua esittelee kotioluen valmistuksen vaiheet ja välineet rauhallisella noviisia kunnioittavalla otteella. Kirjassa kerrotaan erilaisia tapoja ja instrumentteja kokemuksen sekä intohimon mukaan käytettäviksi. Mukaan on ympätty oluen niksipirkkaosaston tyylisiä detaaleja, joista varmasti löytyy apua kotiolutharrastamisen ensiaskelille. Pätevä teos luettavaksi olet sitten aikomassa pistää pystyyn kotipanimoa tai et.

Mutta nyt lähdetään raivaamaan. Korkki aukeaa vienolla pihahduksella säestettynä. Olut kaatuu snifterin pohjalle kauniisti punertaen meripihkaista magiaa illan taittuessa yöhön. Kuivahedelmäisen täyteläinen tuoksu on täynnä taikaa ja tunnelmaa. Jos edellä mainitut speksit eivät olisi valloittaneet tarpeeksi, niin sahtisen smoothi suutuntuma tekisi sen lopulta ujostelematta. Kymmenen prosenttinen neste tehostaa koneiston voitelua brittiaksentilla ja aivopähkinöillä. Vähemmästäkin hämmentyy. Ruis porautuu takaraivoon aiheuttaen kyseiselle viljalle oluiden kohdalla itselleni henkilökohtaisesti hyvin epätavallisen euforian. Lämpöä, sherryä ja diamondia. Tunnelma nyt.

Hiisi Loviatar Rye Wine 10,5% JYVÄSKYLÄ

Mansikkaisen mehevä, rusinaisen ryppyinen, lempeän luumuinen ja uuniomenaisen uhkea tuoksu hurmaa pitkillä silkkihansikkaillaan kaiken tielleen osuvan keinoja kaihtamatta. Alkoholiprosentteja tuijottaessa on kerrassaan hämmentävää miten samettisen sokea ote kyseisillä käsillä on allekirjoittaneen aisteihin. Suutuntumaa siivittää marjaisen makea ja mahonkisen massiivinen primitiivi. Neljätoista asteinen neste lämmittää tässä vaiheessa alkoholin avustuksella niin suuta kuin sieluakin. Harmonia häilyy pihkaisen rukiuden ja karhunvatukkaisen kitkeryyden rajamailla.  Näin kolmisen kuukautta pullotuksesta Loviatar toimii yllättävänkin hyvin, joten odotan innolla kellariin jäävien tovereiden korkkaamista vuoden tai useamman päästä.
88

Humalove Brewing Black Moo 4,5% HELSINKI/MALMGÅRD

5,90€

"MY MILKSTOUT BRINGS ALL THE BOYS TO MY YARD, AND THEY'RE LIKE, IT'S BETTER THAN YOURS."

Muun muassa edeltävän sloganin julistuksen takana on helsinkiläinen mustalaispanimo Humalove. Ensimmäisen rakkautensa Atomin kanssa panneen Humaloven aikaisempia keitoksia on valmistunut Pyynikillä, Õllenautilla ja Hopping Brewstersilla. Uusin kauppavahvuinen musta nauta tehtiin yhteistyössä Malmgårdin panimon kanssa. Black Moolla on usean iskulauseen lisäksi myös oma twitter-profiili.


 "YOU´RE AWESOME. HAVE A BEER!"

Neste on colan mustaa, jonka aromeita suojelee vain hyvin vieno Kalaharin hiekkainen ja uimarenkaan muotoinen vaahtokerros. Tämäkin katoaa nopeasti päästäen maitokahvisen laktoosin tuoksun leijumaan kohti kattoa. Aromikkuus on vaimea, mutta miellyttävä. Suutuntuma jatkaa suoraan siitä mihin tuoksu jätti viimeisen pihlajanmarjansa. Kahvin paahteisuus puristaa aluksi lempeällä otteella, mutta loppua kohden Mocca Masterin kaula saa tuntea Xenia Onatoppin reisiin verrattavan rutistuksen voiman. Latten (tuplamaidolla) paahteisuuden dominoidessa muita speksejä on jopa vaikea saavuttaa. Jälkimaku on turhan makea ja oluen nauttiminen aiheuttaa enemmänkin janon tunnetta kuin sen tyydytystä. Annoskoko on tällä kertaa itselleni turhan suuri ja tämä johtuu juurikin edellä mainitusta siirappisuudesta. Kahvinen ja imelä kokonaisuus hyvällä pohjalla.
Lehmät juovat vettä, vasikat maitoa.
73

Loppuun lyhyt vertailu Hiisin Hippaan. Jyväskyläläisen makeus ei sokaise BM:n lailla, mutta omaa kasvishernekeittoisen sivumaun. Hippa on helpommin juotavissa, koska ei ole niin tunkkaisen imelä kuin Moo. Näiden kahden erinomaisen panimon maitokauppamilkstoutit kertovat selkeästi, että tyylilaji ei sovellu prosenttipirtaamme. Lisää löylyä ja molemmat saattelisivat sielun sifonkiseen salonkiin.

"GODDAMN, THAT´S PRETTY FUCKING GOOD MILKSTOUT. TOLD YOU.
I DON´T KNOW IF IT´S WORTH FIVE DOLLARS,
BUT IT´S PRETTY FUCKING GOOD."

Jousan Kruunu 4,5% JYVÄSKYLÄ

Tuliaispullo. Aiemmin olen saanut samasta osoitteesta maistaakseni Jousan Mestaria, joka oli yksi kauneimmista oluista ikinä. Seuraavaksi vuorossa Panimo Hiiden samaisen sarjan Kruunu.
Samean persikkaisen oranssi olut vaahtoaa arteesaanisen arvokkaasti ja kuiskii katajaista kajoa kohti nyansseista nautiskelevaa noobieta. Maltaisen limppuinen suutuntuma jatkuu sahtisen saunaisella sweatilla. Kokonaisuus on multaisen mainen ja kivikautisen karkea. Ei aivan sitä mitä odotin, mutta ihan perustavanlaatuista hienomotoriikkaa tyylikkäästi tehostava tuopillinen.
73

Hiisi Nurmi X Hiisi #1 JYVÄSKYLÄ

Paavolan Citymarketin ylijäämä sitruksista vuollettu american wheat ale on Nurmi Clothing nimisen yrityksen viisivuotisen historian kunniaksi pantu olut.
Oljenkeltainen olut vaahtoaa vienon valkeasti valloittaen vatkatun valkuaisen vaurauden. Tulkitse: iso vaahto. Tuoksu on yksinkertaisesti mausteisen vehnäinen. Simppeli siis. Suutuntuma on raikkaan rapsakka. Trooppisessa tajunnassa virtaa auringon päivettämä dyykkarin hipiä ja suomalaisen sitruunan sisäinen kauneus?
Tekee mieli ostaa farkkuja. Hipstereitä. Hipsterifarkkuja.
82

Hiisi Aarni Ruis IPA 6,9% JYVÄSKYLÄ

Tämän vuoden Alkon käsityöläisoluista Aarni oli se, joka loppui ensimmäisenä lähes jokaisesta myyntipisteestä. Porvoon kivijalkamyymälään kyseistä olutta ei rantautunut ainuttakaan pulloa, joten jälleen oli naruja vedeltävä jos Aarnia mieleni janosi. Onneksi Heinolan jaosto ojensi auttavan kätensä ja pari pulloa säästyi arviointia varten.
Sittemmin Aarni on myös Alkon T3-valikoimassa eli saatavilla ainakin Jyväskylän ja Helsingin seuduilla.
Meripihkaisen oluen ylle kohoaa muhkean tattimainen vaahto, joka jopa laskeutuessaan jää reilun sentin paksuiseksi aromisuojakerrokseksi. Pitsi seuraa perässä.
Ruis rääkäisee jo heti nuuhkaisusta ja marjaisen myslinen maisema tuntuu terveelliseltä. Makupuoli on pihkaisen pehmeä ja karamellisen greippinen. Sitrushedelmäosasto korostuu etenkin jälkimakugenressä.
83

Panimo Hiisi Synnyimme Lähtemään ja Lutakko Offroad JYVÄSKYLÄ

Maanantain perimmäiseksi synnikseni tunnustan, että epähuomiossani aika ajoin kellarini uumeniin unhoittuu liian pitkäksi aikaa sellaisiakin olusia, joiden nautittavuus tuorekseltaan olisi enemmän kuin suotavaa. Tällä kertaa perääni huutelivat Panimo Hiiden kaksi kumppanusta. Vieri vieren aseteltuna ja parasta ennen päiväykset männä vuotisina. Korkit auki sanoin ja lasit täytyivät.
Eurooppa Neljä Teatterin 25-vuotista taivalta kunnioittavan oluen tuoksu on marjaisen maltainen ja Lutakko taas haiskahtaa hedelmäiselle humalalle. Ulkoisesti oluet ovat samankaltaiset. E4 aavistuksen tummempi ja Offari reilusti vaahtoavampi.
Molemmat ovat säilyneet yllättävän hyvin ikäänsä nähden. Ei liiemmin tunkkaisuutta tahi muuta epämieluisaa sivumakua. Mopo-olutkin rähisee edelleen trooppiset humalat tankissa suhisten ja vehnäiset ralliraidat greippiruohossa vinkuen. Teatteribisse sen sijaan on kuin keritty versio panimon Rakista. Ei niinkään lämmin ja karvainen, mutta oikeassa ajassa ja paikassa ihmisen paras ystävä.
E4 78
Offroad 84

Iso-Kallan Savo Wheat Beer 4,6% ja Hiisi Lumooja 4,3%

Kahden kotimaisen pienpanimon vehnäoluet saavat tänään toimia palauttavina lenkin jälkeen. Kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon tuotteita en ole aikaisemmin maistanutkaan, joten mielenkiinto on suuremman puoleinen. Molemmat vehnäset kuohuavat runsaanlaisesti, mikä osittain johtunee lasivalinnasta. Reissum bääl olla, jote kaik klasi ova täsä. Lumooja jättää selkeästi enemmän kökkäreistä pitsiä verrattaen Savon harvakseen pallomaiseen pitsiin. Värit muistuttavat paljolti toisiaan, mutta Hiisi on aavistuksen kirkkaampi kuin Savon greippimehuinen outlook. Tuoksussa Lumooja on voimakkaampi pippurisen hiivaisella puraisulla, kun taas Vaaraslahden wheatti tuoksuu lempeän kypsältä valkea kuulaalta (Malus domestica) ja korianterisen banaaniselta (Musa sapientum). Lumooja taittuu kirkkaasti enemmän witbierin suuntaan ja I-K perinteisempään hefeen. Savon vehnä muistuttaa jollain tapaa Pyynikin Simoa. Pitäisi kenties laittaa rinnakkaisvertailuun. Kokonaisuus jää köykäisen hiivaiseksi, mutta ihan toimiva hefe kuitenkin. Ensipuraisulla Savo teki jopa suuremman vaikutuksen kuin Hiisi, mutta Lumooja kiilasi eturintamaan jo ensimmäisellä puoliajalla. Hiisi tekee jälleen kerran erittäin mielenkiintoisen ja no niin no, lumoaavan erikoisen oluen, joka tuntuu olevan ko. panimon tavaramerkki. Allekirjoitan etiketin lauseen "pakottaa palaamaan luokseen".
Savo 78
Lumooja 84

Jousan Mestari - Panimomestarin valinta Altbier 4,5% JYVÄSKYLÄ

Takapihan klapipinon katveeseen oli ilmestynyt tällainen Joutsan K-Patarouvan tuliainen. Panimo Hiiden altbierin kyseisen erän numero on 019.
Mestarin vaahto on erittäin runsasta, samettisen kuohkeaa ja hattaramaisen kipuavaa. Vaahto laskeutuu hitaasti jättäen paksua pitsikökköröä koko lasin mitalle. Väriltään olut on kauniisti kypsyneen hedelmän ja käyttämättömän kuparikaffepannun tienristeyksessä.
Huumaavan trooppinen tuoksu rakentaa itseään passionhedelmien ja turpeisen sammaleen varaan.
Maltaisen viljainen suutuntuma täyttää koko suun täyteläisyydellään ja potkii karamellisella makeudellaan kuin pietturi potkunyrkkeilyssä.
Aprikoosisen sikarinen jälkimaku maistuu pitkään ja kuivuu pehmyen katkeraksi pomeranssin kuoreksi.
Rapsakan savuinen ja hyvin maistuva altbier. Like.
86

Hiisi Pläkki 6,3% JYVÄSKYLÄ

Se on selvä kuin Pläkki, nimittäin Panimo Hiiden murtautuminen Alkon hyllyille osana helmikuun 2014 Käsityöläisolutvalikoimaa. Aika kiva 1-vuotislahja panimolle. Black IPAa muutoinkin on harvemmin suomalaispanimoiden toimesta monopolissa nähty. Olisko Muflonina, StaPasta ja Plevnaa, mutta siihen taitaa kutakuinkin jäädä. Harvinaista herkkua siis luvassa.
Etikettiosasto on pojilla hienosti hallussa ja sieltä löytyy muutama mielenkiintoinen nyanssi, kuten "Pläkki on uusi musta" ja "Nautiskeluun, Rahmaninovilla tai ilman".
Pläkki on todellakin hyvin musta olut. Ainoastaan kirkasta valoa vasten pystyy erottamaan mustan seasta suklaista ruskeaa sävyä. Silkin samettinen vaahto on runsas ja keinuu oluen pinnassa kuin sinilevälautta ulapalla. Pitsi on yksinkertaisen kaunista. (Hitto, olisi pitänyt ottaa kaksi pulloa, tätä on enää 1/4 jäljellä) Tuoksu on autokorjaamon kahviautomaattisen havuinen. Savuisen salmiakkinen suutuntuma tuntuu samalla paahteisen palaneelta ja mokkaisen mäskiseltä. Jälkimaussa on runsaasti kypsää greippistä katkeroa ja parfyymistä paljasjalkaisuutta.
Humalina toimii Galena, Simcoe, Centennial ja Amarillo.
Olut, jota tekee mieli purskutella.
86