Silkkaa savua - Suomen parhaiksi palkitut lagerit

Suomen Paras Olut-kilpailussa omissa sarjoissaan voittoihin yltäneet Teerenpelin Suomi 100 Juhlaolut (tumma tai värillinen lager) ja Takatalo & Tompurin Kylmäsavulager (vaalea lager) aiheuttivat ainakin jossain määrin keskustelua, jonka lähtökohtana oli se, että molempien sarjojen korkeimmalle pallille ylsivät juurikin savuoluet. Itse toimin tuomarina kilpailussa, mutta Teerenpeliä en päässyt maistamaan ennen palkintojenjakotilaisuutta. Kylmäsavulageria (muiden vaaleiden lagereiden ohessa) sen sijaan olin arvioimassa sekä alkusarjassa että semifinaalissa, enkä voi sanoa että palkinto olisi mennyt väärään osoitteeseen. Omat henkilökohtaiset mietteeni kyseistä oluesta voi lukaista vanhasta postauksesta, joten keskitytään tällä kertaa lahtelaiseen liemeen.

Teerenpelin Juhlaolut kuultaa kaunista rubiinia ja tuoksuu tasapainoisen taljaiselle tammitynnyrissä imelletylle perunalaatikolle. Leipäisen lempeä suutuntuma vie kohti vahvaa marjavellinkiä, jonka lopussa seisoo yritteliäästikin yskändroppinen yrttisyys. Savuisuus on lähinnä kylmäkiskoisella polulla pehmeän palvikinkkuisuuden sijasta, mutta sen sijaan säväyttää viskisillä aromiliuskoillaan. Hyvä, ehkä jopa hieno ja tasapainoinen tumma lager, mutta silti Suomi 100 Juhlaolueksi kovin vaatimaton sinfonia. Kylmäsavulager uppoaa ainakin allekirjoittaneeseen huomattavasti paremmin, mutta läskin lihan kumppanina miksen lähtisi tätä Teerenpeliäkin kokeilemaan.

Teerenpeli Julmajuho 7,7% LAHTI

Nimen taustalla ei ole sen paremmin Ståhlberg kuin Paasikivikaan, vaan Lahden Lotilan tuotekehittelijä J. Larkio. Teerenpelin omasta henkilökunnasta siis veistetty kokonaisuus nimeä myöten.
Julma Juho on ensikatsomalta ulkoisesti sysimusta ja sielultaan synkkä. Valoa vasten tarkasteltaessa väri paljastuu tummanruskeaksi ja sielun sisin lämpö alkaa nousta esiin suutuntuman hellässä hyväilyssä. Harvoin on Teerenpelin tuotos aiheuttanut heti kättelyssä vastaavaa arvostusta. Beigen pehmeä vaahto syleilee samettisesti nesteen pintaa ja jää ohuelti suojaamaan juipin aromeja loppuun asti. Sedimenttisesti savuinen ja karamellisen kepeä kahvin tuoksu yllättää vienoudellaan. Maku on sopivasti luumuisen makea ja metsänuotioisen kärtsäinen. Tervaleijonaisen suklainen kokonaisuus on Teerenpelimäiseen tapaan tarkoin harkittu ja kliinisen varovainen. Erinomainen tuotos kuitenkin kaikin puolin, mutta nimen perusteella odotin jotain rohkeampaa. Ei julma, ennemmin lauhkea.
87

Savubattle: Bamberg versus Pyynikki

Odotukset tästä vastakkainasettelusta ovat suorastaan huikeat. Todellinen savuoluiden suurvisiiri saa rinnalleen Pyynikin Käsityöläispanimon lähes kuoleman partaalle (not!) vieneen tulipalon muistoksi tehdyn Feeniksin. Ennakkoon ajateltuna hekumoin ajatuksesta, että manselainen pyyhkisi sakemannilla lattiaa, mutta tuskin niin kuitenkaan tulee käymään. Saati jos näin kävisi, uskoisiko kukaan? Let´s katsotaan!

Pyynikkiläinen (6,0%) vie ensimmäisen erän mustan maltillisella ja valoa läpipääsemättömällä panimolle ominaisella olemuksellaan. Bambergilainen (6,5%) on kirkkaampi, ruskeampi ja hapokkaampi. Tuoksuissa Aechtin pyökkinen tervaleijonaisuus jää leirinuotiosavuisen Feeniks-jyrän alle. Tuntuu, että kaikki maailman tunnetuimman savuoluen palvikinkkuisuudet ja savusaunaiset yrttisyydet ovat triplaantuneet tamperelaisten panimovelhojen käsissä.

Rauchbierin suutuntuma on pohjoista vastustajaansa liukkaampi ja tervaisempi sekä makumaisemaltaan turvallisen tuttu. Feeniksin lääkeyrttinen savuisuus seikkailee jo liiallisen aromikkuuden rajamailla, mutta omaan savua ihannoimaan pirtaani kokonaisuus hipoo euforian salmiakkisia metrilakun kyllästämiä portteja.

Loppua kohden ruhtinas rauchbier alkaa kuitenkin nostamaan nautinnollista huippuaan ja samalla arvokas artesaani vaipuu yskänlääkemäiseen transsiin. Ei sikäli, että kummassakaan olisi missään vaiheessa mitään vikaa, päinvastoin molemmissa laseissa on enemmän kuin erinomaista savuolutta. Erävoitot menee selkeästi kokelaalle, mutta klassikko vetää nautinnon kokonaiskuvassa viimemetreillä selkeästi pidemmän korren. Hevisaurusta lainatakseni huudan: "RAUCH!".

Urbock 94
Feeniks 88