Kiljua ja kymppisynttäreitä

Hyi he#'¤tti mitä kiljua!? Tuomas Hopfenweizen saattaa säikäyttää saastaisella sakeudellaan sekä synkkämielisellä savoijilaisuudellaan sen satunnaisen Sandelssin siemailijan samaan tapaan kuin myös ainoan oikean Fransiskanerin nimeä marraskuiseen yön pimeyteen huutavan saunan lämmittäjän. Jos tunnistit itsesi, ota rauhallisesti. Sytytä päältä. Älä vaihda Olviin, vaan odota tovi. Anna oluen leppyä ja lämmetä kotva. Anna myös itsellesi hetki. Nyt on nimittäin kymppisynttäreiden aika.

Hyviä Tuomaita on nimetty olutkulttuurin hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä jo vuodesta 1994. Vuodesta 2008 lähtien, jolloin kiertopalkinnon vastaanotti Kari Ylänne, Hyvä Tuomas on suunnitellut ja toteuttanut Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kanssa yhteistyössä oman oluen.  Vuoden 2018 Hyvän Tuomaan Mikko Salmen yhdessä panimomestari Ville Vilenin kanssa suunniteltu olut on siis järjestyksessään kymmenes laatuaan. 

Saksalaisesta hiivasta rakennettu hefehoppi esteröityy sierainosastolla humalien ja Gros Michel-flavorien hedelmäiseksi topseilvellingiksi. Itse nesteen suutuntuma on aluksi vehnäisen pehmeä, ehkä jopa kumpuilevasti sahtinen, mutta muuttuu nopeasti keloittuneen kuivaksi ja puolikypsän banaaniseksi ellei jopa barbaarisen brutaaliksi? Maussa humalointi valtaa suun ja poskipäät kipristelevät kulmakarvojen kanssa kilpaa. Maalia kohden humalat föönäävät yhä heavymmin. Yrttinen Aramis ja kirpsakka Galaxy sointuvat epätavallisella tavalla yhteen kuin toisilleen luotu vanha pari. Loppujen lopuksi pienen antihypetyksenkin keskellä robusti humaloitu hazyhefe onkin kovin trendikästä? 

Inkiväärin intohimoa ja aasialaista aistikkuutta

Kävin viime viikonloppuna Oulunkylän Supermarket Mustapekassa ja ostin itse henkilökohtaisesti ensimmäistä kertaa kotimaisesta maitokaupasta voimakkuudeltaan yli 4,7%:sta alkoholijuomaa. Onko tämä nyt sitä viinalimua? Luomuolut suosikkini Vakka-Suomen Panimon Nokkospilsin lisäksi mukaan lähti myös itselleni täysin tuntematon ja nopealla googlauksellakin hieman mysteerinen ns. Kettuolut (5,2%). Kiertolaispanimo St. Barley aloitti yhteistyön Nokian Panimon kanssa 2016 ja sittemmin kettuilu on siirtynyt Laitilaan. Ilmeisesti oluen markkinallinen idea oli alunperin lähtenyt liikkeelle Jaajo Linnonmaan visiitistä ravintola Farangiin, jonka olutvalikoimaa muistan itsekin parjanneeni muutamia vuosia sitten siellä käydessäni.
- Mun oluesta ei paljon tarinaa tai taustaa irronnut. V***tti lipittää mallastettua vettä, Jaajo kertoi toukokuussa 2016 Aamulypsyn facebookissa.
Epäonnista ravintolakokemustaan jakaen Linnonmaa sai ystäviensä kautta kasaan eri alojen ammattilaisia. Valtteri Heiskaselta löytyi teemaan sopivan inkiväärioluen reseptiikka pöytälaatikosta ja bränditoimisto MacWell loi tuotteelle kasvot. Paketti alkoi olemaan aika lailla valmis.

Björk otti opikseen ja kyseinen olut on ollut jo toista vuotta mm. ravintola Farangin valikoimassa. Uuden alkoholilain saattelemana sitä löytyy nyt myös muutamista maitokaupoista. Voin sanoa, että itämainen ruoka on aivan varmasti tälle kettuoluelle tuuhein mahdollinen häntä mikä sille voidaan takamukseen nastoittaa. Tuoksu on kuin platoon. Vietnamilaisen kasvuston seasta nousee Berengerin ammattitaitoista kylmäkiskoisuutta, Dafoen lämminhenkistä sielukkuutta ja Sheenin nuorekasta innostuneisuutta. Napalmiahan tämä kaipaisi, mutta aromikkuus jää kuitenkin sympaattisen teelehden tasolle. Sitruksinen suutuntuma saattelee solakan sielunmaiseman kohti inkiväärin intohimoa ilmentävää, mutta varpaillaan varautunutta väinönputkea. Ylikypsät, paikoin jopa käyneet tropiikin hedelmät täyttävät makupaletin ympyrän sulkeutumiseen saakka. Jälkiliukkailla maustekasvin pehmeän pippurinen purenta päättää päivän. St. Barleyn Ginger Pale Ale on ennen kaikkea ruokaolut, eikä ollenkaan huono sellainen.

Kakolan Kalpea 4,7%

Kakolan Kalpean nimi on alkujaan Reijo Mäen käsialaa ja nyttemmin kirjailijalta itseltäänkin on ilmestymässä samanniminen romaani. Reseptiikka sen sijaan syntyi Panimo Koulun ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan yhteistyön alla. Koekeitot tehtiin niin ikään Laitilassa 2016, mutta myyntiä varten ensimmäiset KooKoot tehtiin Turussa. Itse kumosin muistaakseni Koulun Kalpeaa ensimmäistä kertaa viime kesänä Helsingin rautatietorilla viisi prosenttisena versiona.

"Kakolahan on kaupungin parhaalla paikalla, ja sieltä on sellin ikkunasta nähnyt miten ihmiset menevät oluelle. Kyllä sen seuraaminen kaltereiden takaa, naama harmaana on syönyt miestä ja tehnyt kurkun kuivaksi" - Reijo Mäki 

Oljenkeltainen olut on tähtisumuisen samea. Galaktisen katsomuksen keskiöstä nousee valkean viriili vaahto, jonka varjeluksesta paljastuu hedelmäisen hekumainen hajusteisuus. Suutuntuman kautta voisin veikata lasissa lepäävän ennemminkin nokialaista kuin laitilalaista olutta. Raikkaan rapsakasti humaloitu maku on täyteläisen trooppinen ja vahvistavan virkistävä. Kohtalaisen täydellinen kesäjuoma nautittavaksi siis niin Apteekissa kuin Svarte Rudolfissakin ja miksei myös saman auringon alla Turun rajojen ulkopuolella.

Laitilan Savu India Pale Ale 5,9%

Alkon käsityöläisvalikomasta löytyy vuosittain yhä erikoisempia ja kummallisempia oluita, eikä tälläkään kertaa ainakaan tässä suhteessa voinut repertuaariin pettyä. Savuinen IPA kuulostaa siltä, että kombinaatio ei yksinkertaisesti voi toimia, mutta toisaalta myös kutsuu luokseen mystistä mielenkiintoa höyryten. Valkean vaahdon peittämän kullankeltaisen nesteen tuoksu toistaa etikettiä. Vienoa vihtaisen hikistä savua ja yrttisen humaloitua sitrushedelmää. Purennan kuusenkerkkäinen kitkeryys siintää jälkimaussa selluisemmassa suunnassa greippisyyden piiskatessa löylyä minkä kerkiää. Tunnelma vie järvimaisemaan ja aamun kylmettämään saunan eteiseen. Itse kuitenkin tykkään enemmän merestä ja lämpimästä löylyhuoneesta. 

74

Laitilan Kukko Tuima 8,5% LAITILA

Viinalagerien luvatussa maassa on fiksua työstää viinalagereita. Tosivahvan ja Tuplapukin vanavedessä rantaan ui Tuima Kukko. Raikkaan laakerinen ulkoasu vaahtoaa puhtaan valkoisesti. Tuoksussa on miedosti makeaa mallasta ja hunajaisen hedelmäistä...tekisi mieli kirjoittaa hernekeittoa, mutta rokka ei esiinny *hymiö. Maussa makea mallas korostuu ja käytännössä ajaa kaiken muun yli. Alkoholin aistii lempeällä lämmöllä suupielissä, mutta muuten perinteiset viinalagerin ominaisuudet on erinomaisesti piilossa. Siroon jälkimakuun änkee eteerisesti viljainen yrttisyys. Se on Kukon kruunu se.
71

Laitilan Kukko Helles 4,7% LAITILA

Laitilan Kukko perheen uusin väri on sähkönsininen ja tyylilajina helles eli saksalainen pilsnerin vastine. Lasissa näyttäisi olevan erittäin kirkaan kultaista ja solakan soljuvaa olutta. Valkea vaahto laskeutuu suhteellisen nopeasti ja vapauttaa maltaisen makean ja maaseutuisen mehikasvisen arommikkuuden. Suutuntuma on osaltaan kalsea, mutta myös raikkaan virkistävä. Hedelmäisen humaloitu makukokonaisuus on kaikin puolin puhdas ja suoraviivainen dortmunder. Liukkaasti juotavissa ja laitilalaiseksi hyvin tunnistettavissa.
77

Laitilan Lakritsi Portteri 5,4% LAITILA

Laitilalainen portteri on maustettu Kouvolan lakritsilla (uutteella), joka ilmeisesti tekee ulkonäköön kuraisen ruskean taittosävyn muuten mustassa outlookissa. Vaahtoa on niukasti, mutta pitsipalluroita jää valumaan pitkin snifterin reunoja. Hyvin miedosta aromista ei kovin helposti löydä sen suurempia speksejä. Kai siellä sitä lakritsan kaikua jossain piilee. Suutuntuma on valjusti Wirvoitusjuomatehtaan tyyliin hernekeittoinen. Maussa lakua on tuoksua enempi, mutta tunnelma äityy jollain tasolla esanssisen makeaksi. Jos mietin lähtisinkö liuottamaan lakritsaa veden sekaan ja millainen keitos siitä syntyisi, niin tässä pullossa piilee vastaus viiden pilkku neljän prosentin volyymilla höystettynä. Lopputulos on kokonaisuudessaan karmaisevan kelju. Huonoimpia Laitilan keittoja mitä olen maistanut.
44

Laitilan Lukko Liukas Lager vs Sinebrychoffin Bisse från Stadi

Eilisen Pelicans-Lukko ottelun jälkeen tämän illan kamppailusta Nordenskiöldinkatulla on tulossa vähintään mielenkiintoinen. Gagnon ja Vahalahti ottivat Lahdessa alkulämpöä liki 27 minuutin peliajoillaan, joten tänään luistin kulkee! Yllä oma sinikeltainen tulosveikkaukseni eli 1-4. 

Entäs olutrintamalla? Miten käy vertailun näiden kahden välillä? Härifrån tvättas sanotaan ja siltä se Koffin litku kieltämättä maisuukin, pesuvedelle. Lukko Liukkaan, joiden toimituksesta kiitokset Paroalhon hefeparonille, otan vielä myöhemmin erikoiskäsittelyyn. Tässä siis en lähde sen enempää arvostelemaan. Hyvää ja liukasta joka tapauksessa. Se on nimittäin sitten aivan toinen tarina. Tänään suunta kohti Hesalaa ja voittoisaa illan jatkoa!

Laitilan Kievari Kekri 5,9 % LAITILA

Kekri on kuparisen rubiininen ja vaahtoaa saharaisen samettisesti. Viljaisen maltainen tuoksu vie kieltämättä tuntemukset sadonkorjuun taukopaikalle, jossa tarjolla on tummaa tuoretta limppua yrttipedillä. Kylmän kalsea viileys on myös vahvasti läsnä syksyisen juhlan aromissa. Maanläheinen suutuntuma punoittaa poskipäitä ja kuumottaa kitarisoja. Tulkittakoon tästä, että pienoinen alkoholin kosketus on myös havaittavissa. Tämä tuo pintaan häivähdyksen kurpitsaa ja assosiaatiot hyppäävät suoraan halloweeniin. Kumpi lopulta on vahvemmin läsnä? Perinteinen suomalainen kekri vai sysi-irkkujenkki halloween? Päätä itse, mutta lasissa on joka tapauksessa keskiookoota nauriin verran parempi laitilalainen.
81

Laitila / Yalobusha Mississippi Beer 4,6% ja 5,0% LAITILA

Universumin kovimpia blues-festivaaleja kunnioittamaan räätälöity höyryolut on Laitilan Juha Kylä-Kailan ja Yalobushan Amos Harveyn käsialaa. Mississippiläinen Harvey on ollut mukana Rauma Bluesissa siitä asti kun itse muutin kaupungista pois, eli vuodesta 1998. Mukulakivisillä kadulla ei yksinkertaisesti ollut tilaa meille molemmille.

Historian havina on ko. oluen ja panimon kohdalla suuri. Laitilan ensimmäiset oluet nimittäin olivat höyryoluita Kukko etiketillä. Alkon käsityöläisolutvalikoiman kautta kotitalouksien kosketuksiin päässyt höyry vakuutti jo ensimetreillä. Pian tutustumisen jälkeen maitokauppoihinkin ilmestyi neljä kymmenystä miedompi versio veturista. Kumpainenkin on ollut useampaan kertaan lasissa, mutta nyt vasta vertailuasteella. Kimmokkeen kirjoitteluun sain Bryggerin kellarissa, kun Laitilan panimopäällikkö Ville Vilen kävi jo toistamiseen pokkaamassa Mississipille ansaittua glooriaa. Nyt siis ensimmäistä kertaa molemmat oluet samaan aikaan penkillä.

Keltaisen oranssit nesteet kuohuavat voimakkaasti, mutta täysin hallittavasti. Vaahdon laskeuduttua noin sormen paksuiseksi suojapeitteeksi, pitsi on hyvin harvaa, mutta paksuhkoa. Vahvempi versio on selkeästi tummempi. Lakattua puupintaa vasten olut saa kamouflasen, joka ei petä. Alkovahvuisen tuoksu on mahonkisesti massiivisempi ja palmuöljyisesti paksumpi, kuin selkeästi raikkaammin hedelmin höyrytetty maitosessio. Hämmentävän erilaiset oluet loppujen lopuksi. Odotin enempi marginaalisia eroja. Viis pike nolla lepää suussa pihkaisen paksusti kuin tiikeribalsami. Nektariinisen notkea olut on omenaisen oleva, mandariinisen makea ja tahmean tunkkainen. Jälleen perään kuulutan miedomman raiteen kulkijan raikkautta ja räikeyttä. Humalan hekuma hehkuu täysin toisilla tasoilla. Kokonaisuutta tai oikeastaan kaikkia puolia tarkasteltaessa maitokaupan tuote on yksinkertaisesti parempi. Toisaalta voi olla, että alkuvuodesta Alkosta ostettu pullo on ehtinyt jo aavistuksen vanhentua. Muistelisin, että pidin tuoreeltaan huomattavasti enemmän tapauksesta. Suomen Paras Olut gaalassa tarjoiltuun Mississippiin verrattuna tässä pullossa on täysin erilainen olut. Juhlahumun hälinässä tykkäsin kyllä. Eli palataan siihen tuoreus oletukseen. Hyvää joka tapauksessa.

4,6% 88
5,0% 82

The Hurriganes 4,5% LAITILA

Kymmenisen vuotta sitten Hurriganes olutta löytyi kaupan hyllyiltä ja nyt on näköjään comebackin paikka. Brändäys on aika lailla Olvimaista, mutta Vammalan Maurin kynänjälki tuo tietynlaista maanläheisyyttä. 70-luvun Suomen suosituimmalla bändillä voidaan ratsatsaa yhä. Ei huono saavutus.
Itse tuote vastaa hyvin pitkälti Remun englannin taitoa. Vähän sinne päin, mukaan muutama stereotypia ja hitti on valmis. Tähän voisi ottaa rinnalle Kukon vihreän tölkin ja etsiä eroja, jos niitä on. Marginaalissa varmasti, mutta hyvin perustavan laatuista laitilalaista joka tapauksessa tölkissä. Kokonaisuus on maltaisen makea ja ruohoisen voinen.
Loppuhuomiona sanottakoon, että kyseisen orkesterin tuotantoon allekirjoittaneella vahva arvostus.
"Well, let me be rock and rollin´ free."
51

BB eli Barleytä Bromarvissa: BrewDog Clown King 12% SKOTLANTI vs Laitilan Kievari Barley Wine 8,3% LAITILA

Laiturin nokassa kaksi barley viiniä. Varsinaisesti kypsytetyistä yksilöistä ei voi puhua, vaikka Kievari onkin muhinut kellarissa pari vuotta ja Brewdoggi yhden. Laitilalainen höyryää korkin riuhtaisun seurauksena. Ulkonäöllisesti skotti on kuin kruununjalokivi alemmalla dekolteella, kun finski sensijaan muistuttaa terassin pielessä lepäävää olutsakkaa, johon on tumpattu yksi jos toinenkin tupakki. Vaahtojen erot voi helposti havainnoida kuvasta. Kotimaiseen beewiihin jää niin ikään runsaampi harso ja pitsi. Tuoksut ovat makean maltaisia, joissa Clown King etuilee trooppisella hedelmäisyydellä ja Kievari mausteisella rusinaisuudella. Miedompi vaihtoehto tuntuu suussa miellytävältä marjasuklaalta vehnäisellä sahtisuudella höystettynä. Pelle Kuninkaan 12% alkoholia tökkii jo jossain määrin etanolisella makeudellaan, eikä nautittavuus löydä oikeanlaista huippukohtaa. Loistavia Barley Winejä molemmat, mutta tällä kertaa kotimainen maistuu paremmin.
BrewDog 83
Kievari 85

Jack’s Original Chili Beer 4,7% LAITILA

Lidlin olutvalikoimaan on sihahtanut chilikalja. Pullo kertoo oitis kyseessä olevan myyntivaltti. Kaikki mihin tungetaan chiliä tai savua myy. Itsekin lukeudun kumpaisenkin edellä mainitun maun likettäjäksi, joten uhrauduin kokeilemaan Jack´siä, vaikka odotukset eivät kovin korkealla riippuneetkaan. Mukana valmistuksessa chiliaromi.

Halvan oloinen etiketti lupaa kahden paprikan verran hottia makuelämystä. Ei taida olla aivan samat tulisuusluokitukset kuin Poppamiehellä. Haalea ja vetisen kellertävä olutvaahtoilee sormen verran, mutta laskee ohueksi harsoksi räps. Tuoksu on tunkkaisen viljasiiloinen ja hernekeittoisen porkkanainen. Metallisen carboninen suutuntuma ei humalalla hehku ja jälkimaussa chili antaa pientä nostetta maalin suulle. Paitsio vihelletään kuitenkin jo miltei ennen koko tilanteen syntymistä. Kokonaisuudeksi jää laimea lager chili jälkimainingilla, joka muistuttaa sitruunatwistattuja hirvityksiä. 

34

Viisi tölkkiä vehnää

Vehnäoluen suosio lähti myös maitokaupoissa kasvuun Nokian Panimon tuotua EloWehnää hyllyille, joka kamppailee erinomaisuudessaan jo monien aitojen saksalaishefejen kanssa. Suosiota seuranneena tämän kevään odotetuimpia uutuuksia ovat Laitilan ja Sandelsin vehnäoluet. Poikkeuksellista tässä konseptissa on se, että Olvin pitkän historian aikana ei aikaisemmin pintahiivaolutta ole valmistettu.

Tölkkitavarana siis ympäri Suomen löytynee nämä viisi vehnää, jotka nyt tässä rinta rinnan.

Ulkonäköasiat tulee julki parhaiten kuvaa katsastaen, joten ei kuluteta niihin seikkoihin sen enempi mustetta. Kaikki viisi pyrittiin kaatamaan mahdollisimman samanaikaisesti laseihin, joten vaahdon puuttumattomuus ei johdu siitä, että olut olisi laskettu ensimmäisenä.

Kaksipäinen raati oli tällä kertaa hyvin yksimielinen, joten listaan seuraavaksi oluet Klubin reittaamassa parhausjärjestyksessä.

1. Ennakkosuosikin paineista kärsivä Nokian Keisari EloWehnä erottui kirkkaasti testin parhaimpana tuotoksena. Eniten pitsiä jättävä tuulimyllywehnä maistuu kerta toisensa jälkeen samettisen pehmeältä viljalta ja sopivasti bananasplittisen makealta hiivaleivältä.
2. Kirkkaimpana ja vaahtoavimpana hefenä bodiumin hopeapallille nousee Lidlin Grafenwalder. Virkistävien raikkausaspektien saattelemana Graffe toimii estoitta kuumana kesäpäivänä. Vaikka taustalla kismittää vetinen säilykeananaksisuus, niin mitalipaikka on selkeä.
3. Yllättävin sijoitus on Marsalkan Luomuvehnän poistuminen kisapaikalta pronssinen pokaali narikassa. Tuoksu jää testisimojen joukossa laimeimmaksi ja maku pistelee hapokkuudellaan banaanin kylkeen happireikiä. Jälkimaku on metatallinen.
4. Olvin uutukainen  tuoksuu vahvasti ananakselle. Kokonaisuus on hapokkaan mausteinen ja tunkkainen. Sitruunaisuus tasapainottaa ja tuo raikkautta, mutta syvimmät tunteet tuntuvat tukahdetuilta. Ehkä parempi näin.
5. Viimeiseksi jää Kukko, joka everstin tapaan tuoksuu voimakkaalle hedelmälle. Maku on hiivaisen ananaksinen ja jälkibanaaninen. Kokonaisuus muodostaa tunteen porkkanakakusta, johon on piilotettu laksatiivia.

Tämä oli Keikyklubi-raadin yksimielinen mielipide, mutta kuten aina, makuasioita. 

Esimerkiksi Jyväskylän Bier Baron, sai omassa vertailussa aikaan hyvinkin erilaisen tuloksen.

Suosittelen kokeilemaan ja toteamaan itse mikä on oma suosikkisi.

Laitilan Kievari Mämmi Stout 5,8% LAITILA

”Maailman ensimmäinen ja paras mämmiolut.”
Laitilassa on ammuttu Kymppi Mämmiä rumpuun jo monta vuotta. Tänä vuonna munasta kuoriutui vihdoinkin oikea stout. Liturginen väri on Pitkäperjantain / Lankalauantain mukaisesti täysin musta, valoa vasten aavistuksen mämmisen rusehtava.
Tuoksussa on mämmistä ruista (ilman makeutta) ja kahvista paahteisuutta. Maussa on siirappista makeautta ja laitilalaista kasvishernekeittoa porkkanoilla.
Kokonaisuus on savuisen lakritsainen ja yrttisen puhdistava. Mämmi jää marginaaliseksi.
Raikastaa hengityksen.
81

Keikyperhe Helsingissä 9/13

Keväällä vietimme varpajaisia Porvoon saaristossa ja vastaanotin lahjoista hienoimman. Nyt oli lunastuksen aika. Puolet porukastakin saatiin kasaan. Seuraava raportti kertoo varpajaisista vol 2 - the lahja:

Kello 12:20 @ Pullman Bar

Fuller´s Jack Frost 4,5% ENGLANTI

Heti aikataulusta myöhässä.

Tulimme nauttimaan kohteeseen real alet. "Ei ole. Ensi viikolla tulee".

Paikataan asia kevyellä ja hedelmäisellä Fuller´sin Jack Frostilla. Maistuu hyvin illan ensimmäisenä oluena. Jussi korjaa: "Ei nyt oo ilta. Nyt on päivä."

Viisi erittäin täyttä tuoppia pöydässä herkullisen punakkaa ja kuparista winter alea.

Kermainen vaahto on lyhyt, mutta tiiviin samettinen pitsi sitäkin korkeampi. Marjaisen makea ja maltainen tuoksu antaa myös pieniä diasetyylisiä värinöitä, jotka asettuvat kohdalleen makuosastolla. Tunnistaa Fuller´siksi. Viljainen jälkimaku päättää kokonaisuutena kohtalaisen vaisun marjamehuhärdellin, mutta tähän aikaan päivästä oikein toimivan kevyt paketti. Nimestä tulee mieleen Arnold Batmanissa. Puistatus.

No Frost.

72

Jussi: Hedelmäinen sahti 65

Teemu: 75

Jani: Vähän mehumainen 61

Sasu: Karvas, kiire, liian hedelmäinen 52

ka. 65

Kello 13:30 @ Oluthuone Kaisla

De Ranke XX Bitter 6,2% BELGIA

Talon valikoima vetää sanattomaksi. Tulimme nauttimaan belgialaista isosta pullosta.

Kysyn suosituksia, johon baarimikko vastaa, ettei voi sietää belgialaisia oluita. Ovat kuulemma "ihan liian makeita". XX Bitteriä hän on joskus maistanut. Pistetään sitten sellainen. Löytyyhän kyseinen pullo myös "1001 beers you must taste before you die" listalta. Näillä mennään.

De Ranken vaahto pyrkii pyramidin muotoon kohoten muutaman sentin lasin yläpuolelle. Saippuainen hattara jättää myös arvoisensa paksun ja roikkuvan pitsin. Tuoksu on multaisen sitruunainen. Ensi puraisu herättää pöytäseurueessa mielenkiintoisia ilmeitä. Bitter on XX(L). Suutuntuma on emäksinen. Muistijäljet johtavat viikon takaiseen kylpyhuoneen kuuraamiseen. Tälläkin aineella saattaisi saada kaakelit kiiltämään.

Kokonaisuutena mausteisen sitruksinen ja pesuainemaisen hapan.

Parasta tässä on katkeran kuiva jälkimaku, joka jää suuhun erittäin pitkäksi aikaa.

BBF 2017. Joko kyseinen pullo on liian tuore tai yksinkertaisesti viallinen. En löydä odotettua nautintoa. Ulkoisista ominaisuuksista joka tapauksessa yltiöpäiset pisteet. Jos tulevaisuudessa XX löytäisi tiensä myös Alkon valikoimaan, kokeilisin ehdottomasti uudestaan kellaroinnin kautta.

70

Jussi: Greippikilju 75

Teemu: Karmea ensipuraisu. Paranee opin karttuessa, loppulasista kutkuttelee jo kivahkosti. 60

Jani: Ensimaku karvas ja paha. Maistui heinälle. 57

Sasu: Luotaantyöntävä haju. Maku fresh. Persoonallinen. 74

ka. 67,2

Kello 13:50 Välipalan aika Kaislassa.

"Odotetaan 10 minuuttia, jotta saadaan toasteja". Odottelu-Smörret saadaan seinän takaa kuljetettuna pöytään. 10 min jälkeen siirrymme seinän taakse. Ainoastaan Tuke ottaa toastin. Muille maistuu olutlautaset ja bratwurstit.

Plevnan Smörre IPA 5,9% TAMPERE

Mahonkinen väri, jonka päällä maltillinen vaahto, josta patinoitu valuva pitsi.

Trooppisen hedelmäinen tuoksu saattelee makumatkan Välimereltä banaanien kautta takaisin supimetsään maussa esiintyvän pihkaisen männynhavun kautta. IPAisuus tulee vahvimmin esille jälkimaun kautta. Diasetyylinen liukkaisuus jää voimaan. Kevyt ruis-IPA moneen makuun.

85

Jussi: Paksu ja jouluisa. 70

Teemu: Mahtava puraisu belgiyllätyksen jälkeen. Tumman makea röyhy. Viipyilevä ja kutkutteleva jälkimaku. Tampere on herkku! 79

Jani: Maistuva ruokaolut 80

Sasu: Fresh, määrä liikaa. Pieni kahvinen sivumaku häirihee. Hyvä "IPA"-maku. Pidemmän päälle puuduttava. 69

ka. 76,6

Kello 15:00 @ Molly Malones

Guinness Draught 4,2% IRLANTI

Olutvalikoima ei huimaa päätä. Juon ensimmäistä kertaa Guinnessia hanasta. Pisteet autenttisuudesta.

Sasu "ei juo tummaa olutta". Maistaa kuitenkin. Neljä Guinnesia ja yksi lonkero.

Jani: "Ei oo vetinen....(maistaa) ai, no onhan se"

65.

Jussi: Oikein kiva, kevyt kahvinen. 72

Teemu: Parempiakin on, vaikka varma. 77

Jani: Lämmin maistuva vaahto. Muutoin perus ok. 69

Sasu: Laimean kahvimainen. Liian lämmin. Mauton. 41

ka. 64,8

Kello 16:15 @ Angleterre

Laitilan Kievari Kölssi 4,6% LAITILA

Viljaisen kevyt tuoksu. Vaahto ja pitsi ovat vaatimattomat. Kölschinen suoritus Suomesta, mutta laimea kokonaisuutena. Talon vihanneksinen maku mukavasti taka-alalla. Ei mitään erityistä. Tuoppien lomassa puhelu Raumalle Kölsch-asiantuntijalle. Laitilalainen yksilö ei herätä riemunkiljahduksia.

72

Jussi: Kevyt ja vetinen. Terassilla uppoava. 68

Teemu: Paska. Kentien oikea kölch jotain herkkua. Lapparikin on tätä parempaa. 3 poäng, siis kolme.

Jani: Vetinen, mutta parempi kuin kotimainen bulkkiolut. 44

Sasu: Laimeahko. Miellyttävä. Helppo. 78

ka. 53

Fuller's Organic Honey Dew 5,0% ENGLANTI

Alkon hyllyistä tauolla olevaa hunajalientä löytyy tiskin takaa. Hunaja ei jää epäselvyydeksi millään osa-alueella. Tuoksun kukkaisuus suorastaan valuu keltaista mahlaa ja maussa viskoottinen sokeriliuos päästää makeutensa totaalisesti irti. Humalointiin voisi ladata lisää paukkuja hunajaisuuden kustannuksella. Tunkkainen. Klassinen honey beer, mutta ei parhaimmistoa.

73

Jussi: Honey & Dew 60

Teemu: Ei saa mausta kiinni. Pojat sano et ok ja honey maistuu. 73

Jani: Huomattavana hunajainen tylsä hohhoijaa 46

Sasu: Hunajayltäkylläinen, vieras/outo 57

ka. 61,8

BrewDogin Jack Hammer 7,4% SKOTLANTI

Tässä vaiheessa pidän palaveria asiantuntevan baarimikon kanssa (joita tuntuu välillä olevan harvassa) suomalaisesta pienpanimokulttuurista, real alejen tarjoilusta ja tottakai - punk-asenteesta.

Jälkimmäistä vahvistaakseni lasiin kaadetaan BrewDogin katupora.

Ehkä pienoinen virhe prosentit huomioon ottaen ja vaatii jälkeenpäin pienen pölytyskävelyn pitkin Helsingin katuja, mutta pikku hiljaa aivonesteet kirkastuvat. Muilla spekseillä mitattuna kyseessä ehdottomasti illan paras olut. Odotetusti. Humalhöttöä seikkailee lasin pohjapuoliskossa. Kaikin puolin rapsakan humaloitu ja herkullisen hedelmäinen. Virkistävän greippinen jälkimaku.

94

Kello 17:40 @ Villi Wäinö

Katselen himoiten Rekolan Kesäkollia.

"Ei mitään Rekolaa. Eiks se nyt oo jo niin nähty", Jani valitsee seuraavaksi olueksi:

Suomenlinnan Piper Wit 4,7% HELSINKI

Sameahko ja runsas vaahto. Tuoksu on mausteisen appelsiininen. Saippuaisuus dominoi ja kokonaisuus jää lajinsa puolesta valjuksi. Korianteria voisi olla leipälapiollinen enemmän.

70

Jussi: Greippeisä kiljahtava. Kiva bukee. 73

Teemu: Menee. (ei pisteitä)

Jani: Hyvä, raikas. Hieman fairia. 77

Sasu: Kiljumaine, liian tuhti. Liuotinmainen. Raikkaudesta pojot. 32

ka. 63

n. kello 19 @ Gastropub Stone´s ------ n. kello 23 @ Pub Sirdie

Loistavat hampurilaiset illalliseksi, josta pussibulkkipiknikille Kaisaniemenrantaan.

Myöhäisillan viimeinen laude, Pub Sirdie, tarjosi ehdottomasti koko päivän aidoimman tunnelman.

Lasissa lonkeroa.

Jani: London. Raikas, maistuva, kirkas ja epäolutmainen 13

Jussi: Maistuu lonkerolta. Olueksi vähän greippinen. 62

Teemu: London. Ei lisättävää. 73

ka. 49,33

Summa Summarum

Smörre 76,6

XX 67,2

Frost 65

Guinness 64,8

Wit 63

Honey 61,8

Kölssi 53

Longero 49,33

(Jack Hammer 94)

Laitilan Kievari Agricola 8,5% LAITILA

Auringossa palaneen persikan värinen Laitilan luostaritar vaahtoaa kartanoisen arvokkaasti ja lyhyesti. Tuoksu on luumuisen marjainen ja etanolisen hiivainen. Takkahuoneen tunnelmaa luova belgi ale lämmittää sierainten lisäksi myös suuta.
Leipäisen mausteinen maku muistuttaa joulunajan markkinalimppuja, joihin on leivottu tähti päälle. Makean rusinainen puoli paljastaa Agricolan mieltymystä sahtiin ja marjanpoimintaan. Maussa alkoholi peittyy selkeästi paremmin kuin tuoksussa. Jälkimaku on vahvasti hunajaisen hedelmäinen. Omankaltaisensa olut abc:n tärkeä osa.
Hyväähän tämä oli, mutta ei lähes 18€:n litrahinnan arvoista. Kokeilemaan toki kehoitan kaikkia arvon lukijoita.
82

Grillimaisteri III-olut ja Kukko Pils 4,5%

Lidlin Grillimaisteri elintarvikesarjaan kuuluu nettisivujen luonnehdinnan mukaan olut, joka on "Vahvasti humaloitu lätkäkansan tarpeisiin". Tölkin kyljessä teksti kuuluu: "Voimakkaasti humaloitu III-olut". Kyseisen marketin asiakaskuntaa ei pidetä kovin oluttietoisena, koska pilsneristä ei nähdä tarvetta mainita, vaan sen sijaan käytetään iänikuisen vanhan veroluokittelun merkintää "kolme tolppaa". Valmistajaakaan ei näemmä tarvitse kertoa, kunhan se on tehty Suomessa. Kukko luonnehtii pilsneriään vahvasti humalloiduksi. Nyt kun lasissa on molempia edellä mainittuja, niin en voi todeta muuta kuin, että kyseessä on sama olut. Skeptisuuden rajamailla yritin löytää edes yhden pienen eron, mutta sitä ei yksinkertaisesti ole. Kumpaa siis ostan tulevaisuudessa? Lidlin versio on huomattavasti edullisempi, mutta tölkki on rumempi ja kyseiseen kauppaan en halua periaattesta astua. Kukko Pils siis lähtee hinnasta huolimatta matkaan, mutta jos eksyn saksanmyymälään, tokipa sitä myös Grillimaisteria tulee ostettua.

Kukko 75

Grillimaisteri 75

Laitilan Kievari Imperiaali 9,2% LAITILA

Alkujaan panimon kymmenvuotista taivalta juhlistamaan tarkoitetun Imperiaalin kehittely alkoi jo vuonna 2006. Jopa viisitoista prosenttisten ehdotelmien laukatessa mielissä toimitusjohtaja Rami Aarikka luki korteista, että on parempi keskittyä jo kunnon teinibileisiin eli viidentoista vuoden ikään.
Vuosien suunnittelu ja 15 kuukauden kypsytys saivat aikaan Helsinki Beer Festivalin Vuoden oluen 2010 ja 2013, sekä Suomen Parhaan Oluen 2013. Aikaisemmin stoutin saatavuus oli rajoitetumpaa, mutta tällä hetkellä sitä pitäisi löytymän jokaisen Alkon hyllyltä, niin kauan kuin tavaraa riittää. Imperiaalisen menestyksen saattelemana kysyntä saattaa olla juuri nyt erityisen kovaa luokkaa.
Olut kaatuu lasiin öljyisen paksuna ja mustana lietteenä. Vaahto on kuin sukkanauha, jota kallistaessa pitsinen siveysvyö katoaa yhtä nopeasti kuin muodostuikin.
Tuoksu on mustaherukkaisen mämminen, puisen paahteinen ja suolaisen salmiakkinen. Liukkaan lempeä suutuntuma lämmittää heti ensi siemaisusta lähtien. Multiakselinen maku säväyttää ensin suklaalla, banaanilla, maitokahvilla ja soijalla, jonka jälkeen iskee ananas, vanilja, sikari ja mustaherukkaisuus. Ympyrä sulkeutuu. Alkoholia ei liiemmin aisti. Käykäähän kaupoilla. Kohta sieltä saa myös Plevnan Siperiaa [laughing out loud] #karkkikauppa
89

Laitilan Kukko Ale 5,0% LAITILA

Auringonnousun kuparinen väri ja lumen valkea vaahto. Pitsi on tiiviin samettinen. Laitilan ominaisen vihanneksisuuden lisäksi tuoksussa pistää nenään etenkin lämmin humala ja makea mallas.
Pehmeän greippinen paketti, jossa aavistus lanttua elikkäs räätikkää.
Sen verran hyvää, että olisi voinut olla isompi annos. Meni heittämällä.
80