Viking English Pale Ale 4,8%

Takaumana keväisestä Islannin matkasta löysin kellarista tölkin saarelaista. Borgarnesin rantakallioilla kyseinen keitos maistui aikas mukavalta, mutta kliinisemmällä kotireittausalustalla saattaa tuomio helposti heilahtaa tylympään suuntaan. Tässä kuvassa viitisen kuukautta sitten islantilaisessa vesilätäkössä levännyt oluttölkki siis nyt maistissa. Toinen nautittiin paikan päällä.

Kuparisen oluen yllä leijuu maltaisen makea bulkin katku, jonka vaimentimena toimii hädin tuskin edes sen kuuluisan seitin ohut vaahtoverho. Suutuntuma on ananaksisen androgyyni ja omenaisen oligarkki. Ihan oikeasti. Jälkimaussa sekaan puskee vielä kourallinen karhunvatukoita ja paletti alkaa olla valmis. Hyviä elementtejä toki ilmassa, mutta kokonaisuus jää sellaiseksi Islannin Karjalaksi. Puhdaslinjainen bulkki ja aivan liian makea. En suosittele exporteeraamaan. Toista kuvaakaan en viitsinyt ottaa, koska kellarista ei löytynyt paikan päällä otettuun verrattuna tarpeeksi autenttista taustaa.

Olutkaupunki Reykjavik?

Islantiin matkustaessa on otettava huomioon, että lompakkoon tulee varata enemmän rahaa kuin McCoyn Andyllä. Kolkyt donaa paikallista valuuttaa ei yksinkertaisesti riitä juuri mihinkään. Hintataso on siis kova, josta esimerkkinä normi oluttuopillisesta huudetaan noin kymmentä euroa.

Olutkulttuuri on Islannissa muihin Euroopan maihin verrattuna kovin alkukantaisissa lähtötelineissä, mutta starttipistoolin laukaus on toki jo lähettänyt pioneerejä pitkänmatkan juoksulle ja ensimmäiset askeleet ovatkin sujuneet suhteellisen rivakasti. Oluen suhteen Islannissa vallitsi kieltolaki vielä vuoteen 1989 asti, jota ennen Brennivínin menekki oli jopa nykypäivääkin suurempi. Ennen tätä alkoholittomasta oluesta länträttiin väkevämpää mm. vodkan avulla. Kieltolain murtuessa Islannissa myytiin ensimmäisenä päivänä n. puoli litraa olutta per capita. Nykypäivän alkoholilakien hullunkurisuuksista ja vierailusta pienpanimossa voi lukea aikaisemmasta postauksestani.

Pääkaupungin ulkopuolelta artesaanioluen löytäminen ravintolan repertuaarista voi olla haastavaa, mutta Reykjavikissä valikoimaa löytyy monesta kuppilasta. Käymisen arvoinen tai periaatteessa pakollinen kolmikko on niin kutsuttu ”Craft Bar Trinity”. Lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan sijaitsevat oluthuoneet tarjoavat asiakkailleen erilaisia makumaailmoja. Mikkeller & Friends on eittämättä Reykjavikissä paikka, josta saa laaduikkaimmat oluet. Luonnollisesti tanskalaisiin panimoihin erikoistuneesta vinttikapakasta löytyy laajavalikoima hanaoluita. Mikkellerin ja To Ølin lisäksi tarjolla oli Omnipolloa, BrewDogia, Berliinin Stonea ja Foundersia. Paikallisten oluiden hana rajoittui yhteen Souriin. Paikan baarimikko oli erittäin palvelualtis maistattamaan hanatuotteita läpi. Baarin alakerrasta löytyy ravintola, josta voi tilata ruokaa sekä drinkkejä. Juomia sekä ruokia voi kuljettaa kerroksesta toiseen eniten miellyttävälle nautiskelualueelle. Pieni lasillinen hanaolutta maksoi noin 900 ISK.

Trinity joukkion lisäksi erittäin keskeisellä paikalla puiston kulmassa sijaitsee Gastropub Sæta Svínið. Sætan ”Icelandic Beer Tours” mainoksia näkyi monessa paikassa ja varmasti heittävät etenkin turisteja sisään ravintolaan. Olutkierroksella tarkoitetaan neljän paikallisen oluen tastingiä, johon löytyy kolme erilaista vaihtoehtoa: Light, Medium ja Dark. Otsakkeet kuvaavat oluista sekä vahvuutta että väriä. Päivällä nauttimani tumman beer flightin jälkeen palasin paikkaan vielä illemmalla, koska suurin osa ravintoloista sulki arkikeittiönsä viimeistään kymmeneltä. Hevonen alkuruokana oli järjettömän hyvää, mutta hampurilaiseen oli sotkettu jotain makeaa kastiketta, joka teki koko sämpylästä melko äitelän. Tilausta tehdessäni tiedustelin mahdollisuutta saada annos ilman perunoita. Tarjoilija kävi tarkistamassa asian keittiöstä, mutta pelkän hampurilaisen tarjoileminen ilman lisukkeita osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Lisäksi ravintolasta saa tiettyyn aikaan myös kymmenen ruokalajin menua, jossa jokaiselle ruualle on räätälöity oma olut. Menun hintaa en uskalla arvella, koska burgeri alkuruokineen ja oluen kera kustansi n. 70 euroa.

Vain muutaman metrin päässä edellisestä paikasta sijaitseva Micro Bar on Trinity-kolmikosta undergroundein paikka, jossa ei siideriä tai kuohuviiniä tarjoilla. Tämän saivat seurueen leidit karvaasti kokea, mutta onneksi kellarikapakasta löytyi islantilainen "lärvilauta" eli paikallisista tisleistä koottu maistelusetti. Toinen toistensa naapureina, myös trinityn Skúli Craftsbar löytyy lähikulmalta. Ratebeerin koostama trio on siis viimeisen vuoden aikana kasvanut kvartetiksi enkä usko, että nousu aivan tähän vielä jää. Islannin kokoisessa maassa katto alkaa kuitenkin joka suhteessa tulemaan yllättävän äkkiä vastaan. Kieltolaki nyt sentään on kuitenkin selätetty.

Maailman hulluimman oluen syntysijoilla

Brugghús Steðja on vuonna 2012 islantilaisen Dagbjartur Arilíussonin yhdessä vaimonsa kanssa perustama pienpanimo, joka sijaitsee Borgarfjörðurissä tunnin ajomatkan päässä Reykjavikista pohjoiseen lähellä Borgarnesia. Steðja eli anvil tarkoittaa alasinta ja on myös panimon kotitilan nimi. Alkujaan paikka on nimetty lähellä olevan kivimuodostelman mukaan, joka ilmeisesti muistuttaa kyseistä sepän työkalua. Suurimmasta osasta panimon oluista löytyy myös alasimen muotoinen etiketti.

Panimolle on muutamassa vuodessa kehittynyt jo kiitettävän laaja valikoima erityyppisiä oluita, jotka ainakin paikanpäällä suoraan tankista tuoreeltaan maistettuna tuntuivat erinomaisesti viimeistellyiltä. Atmosfääri tottakai vaikuttaa tällaisessa tilanteessa aina arvostelukykyyn, mutta onhan paikka myös yksi osa nautintoa. Tuotteiden kirjosta pääsin maistamaan monenlaista saksalaisesta hellesistä mansikkaiseen pale aleen ja Motuekalla humaloidusta kesäoluesta kanelilla maustettuun joululageriin. Parhaimpina mieleen kuitenkin jäivät lakritsinen Icelandic Northern Lights Lager sekä ainakin näillä näkymin Suomenkin markkinoille ensi syksynä saapuva Búkolla Milk Stout. Laktoosiliemestä tosin puuttui kaivattavaa potkua. Prosentteja Milkistä löytyy kotimaamme markkinoille juuri sopivat, mutta köykäiset 4,6%. Näin pääsiäisen aikaan huvitusta aiheutti monessakin paikassa islanninkielen vastine pääsiäiselle ja panimolla valikoiman ainoana omaan makuuni huonona oluena esiin astui Steðjan kausiolut eli páskaöl a.k.a. paskabjór. Nomen est omen?

Panimon suurin erikoisuus ja jopa maailmanlaajuiseen, vaikkakin aavistuksen ristiriitaiseen maineeseen nostanut tuote on niin sanottu valasolut eli Hvalur. Kyseinen olut sai alkunsa vuonna 2014, jolloin mausteena käytettiin valaanluita. Olut tehtiin helmikuun alussa vietettävää "Þorri" -tapahtumaa varten, jolloin vuosittain juhlitaan ukkosenjumala Thoria nautiskellen entisaikaisia "herkkuja". Näihin lukeutuvat mm. pässinkivekset, lampaanpäät ja mädätetty hain liha. Seuraavana vuonna panimo halusi kuitenkin viedä juhlaoluen täysin uudelle levelille. Valaan luiden tilalle otettiin valaan kivekset. Valaan miehuus käy läpi valmistusprosessin kaikki vaiheet, mutta ennen mäskiin sukeltamista boolssit kuitenkin ensimmäiseksi savustetaan lampaan lannan aromikkaassa autuudessa. Kivikkoisella ja karulla saarella uuhen ulostetta on yksinkertaisesti helpommin saatavilla kuin lehtipuuta, joten tämä savustapa ei sinällään sisällä sen suurempaa innovaatiota. Savuisuus on myös selkeästi oluen dominoivin makuelementti. Makean maltainen kokonaisuus sisältää runsaasti kuivattuja hedelmiä sekä lakritsaista leatheria. Kiveskeikyn finaali on yrttimausteisen intiaanisokerinen ja merisuolaisen levälieminen. Perinneruokien lisäksi voisin suositella kyseistä pussikaljaa esimerkiksi juustopöytään, joka eittämättä toisi lisätwistiä jos ei muuhun, niin vähintään keskusteluun. Alla panimon oma video, jossa aiheesta kerrotaan tarkemmin.

Saarivaltion maitokaupoissa myytävän alkoholin yläraja on 2,25% ja alkoholivero korkea. Islannin alkoholilait ovat siis joiltain osin jopa tiukempia kuin Suomessa, mutta pienpanimoiden ulosmyyntiin löytyy kuitenkin kieltolain muinaisjäänteeltä kuulostava pienen pieni porsaanreikä. Panimo voi myydä perinteisen kruunukorkin ja veloittaa siitä. Lasipullo ja sen sisältö tulevat tässä tapauksessa paketin mukana, koska sattuneesta syystä ovat kiinni korkissa. Samaan lakiin nojaten monista ravintoloista voi ostaa mukaansa muovimukin, joka saattaa vahingossa olla täynnä olutta tai viiniä. Monopolimaissamme yhteistä näyttäisi olevan ainakin se, että suurin alkoholiongelma on itse alkoholilaki.

Tuliaispullona Suomesta Ruosniemen Turisti

Borg Úlfrún Nr. 34 4,5% ISLANTI

Helmikuussa 2016 kaikki eivät vielä tienneet Islannin tulevasta menestyksestä jalkapallon EM-kisoissa. Samaan aikaan saarella tölkitettiin ainakin tämä kyseinen yksilö naisen nimenäkin käytettyä "Susiloitsua", kuten olut finskaksi taittuu, vaikka suoraan käännökseen olisikin voinut veikata "Ulf juokse!" tyyppistä huudahdusta. Borg Brugghús alkoi joka tapauksessa rahdata tölkkejä Reykjavikista Suomeen ja markettien hyllynnurkat täyttyivät Islannin uutukaisista. Markkinointistrategia? Islantilaiset päättivät satsata potkupalloon ja niimpä maajoukkueen edetessä Euroopan mestaruuskisoissa peli peliltä eteenpäin, myös Prismojen kylmähyllyistä katosivat Úlfrúnit kuluttajien matkaan kohti kisakatsomoita. Täydellinen juoni ja kaikki pelkästään oluen myynnin edistämisen takia. Valvira otahan tästä koppi ja kielletään jalkapallon näyttäminen Suomen televisiossa. Ties minkälaisia markkinointitempauksia jo suunnitellaan seuraavia kisoja silmällä pitäen?!

Lopuksi hyvin lyhyesti itse tuotteesta, koska lasi ammottaa jo tässä vaiheessa tyhjyyttään. Trooppisen hedelmäinen paketti. Sorachi Acella viimeistely virkistää Mosaicin tuomaa hierbaista hikisyyttä kohti raikkaasti purevaa kauppaIPAisuutta. Muina rakennusaineiksina on toiminut Citra, Mosaic, Centennial ja Simcoe. Hyväähän tämä oli. Kannatti tuoda ihan Savonlinnasta asti Porvooseen!
83

Einstök Icelandic White Ale 5,2% vs To Øl Cloud 9 Wit 4,6%

Some on vuoden vaihteen jälkeen huutanut juomasuosituksiaan normaalia enemmän, kiitos Valviran ja uusien alkoholilakisäädösten yhä useampi haluaa kertoa julkisesti minkälaista nestettä milloinkin on nauttimassa.
Tänään mielenkiintoni Twitterissä herätti Helinä Turumore kysellen olutharrastajien suosituksia alkavalle viikolle ja samalla jakaen oman olutvinkkinsä. Koska kellarista löytyi Helinän suosimaa White Alea, niin miksipä en olisi ottanut maistiin. Samalla hyllyllä notkotti tanskalainen hyvin samankaltaisilla spekseillä ladattu kumppani, joten nappasin kaverin matkaan.

Viikinki on kaikin puolin hentoisempi otteeltaan kuin tanskalainen yhdeksäs pilvi. Väreissä oljenkeltaisuus jää kuparisuuden jalkoihin ja tuoksussa korianterisen kukkainen vehnäisyys saa hedelmäisen humaloidusta rautakangesta iskuja suoraan polvitaipeeseen. Haraldin vaahtopääkään ei kunnioitusta herätä, mutta cumuluspilvi sen sijaan tyrskyää kohti horisonttia jättäen jälkeensä suunnattoman täyteläisen tähtisumun pitsin muodossa.
Makunystyröillä Cloud on mangoisen mausteinen ja lopussa mandariinisen makea. Hapokkuus hallitsee. Loppujen lopuksi en ehkä asettaisi wit-kategoriaan, mutta toimii erilaisuudessaan loistavasti. Kokonaisuutena erilainen, mutta tavanomainen.
Icelandicin suutuntuma on aavistuksen tiskiaineinen, banaanisen makea ja persikkaisen pehmeä. Jälkimaku on sulaa hunajaa, jonka kuultavan valumisen jäljet painautuvat poskipäihin aivan kuin nautittava neste olisi kaksinverroin ruumiinlämpöä kuumempaa. Finaali osoittautuu omaan makuuni turhan makeaksi, mutta kokonaisuus on uniikin originaali.
Lähdöstä alkaen aina viimeiseen mutkaan saakka tanskalainen johti kirkkaasti, mutta joskus käy niin, että loppusuoralla painetaan ohi rintakehän mitalla.
Otin vielä molemmat oluen loput pulloissa lauteille mukaan, mutta varsinaisiksi saunaoluiksi kummastakaan ei näyttänyt olevan.
Einstök Icelandic White Ale 86
To Øl Cloud 9 Wit 84

Einstök Icelandic Pale Ale 5,6% ISLANTI

American Pale Ale viikinkien tapaan taipuu islantilaisten käsittelyssä Pohjoismaan Palle Aleksi. Kuparisen persikkaisen oluen tuoksu on yrttisen humaloitu ja rusinaisen jouluisesti makea. Suutuntuma on täyteläisen tahmea ja keksisen karamellinen. Makeus hallitsee omaan makuun liiakseen, mutta kokonaisuus on tymäkän tasainen ja hedelmäisen herukkainen. Jälkimaussa öljyisen diasetyylinen tunnelma varjostaa sopivasti humaloitua rapsakkaa havuisuutta. Toimiva pale ale, mutta ei mitenkään sensaatiomainen, jotta lähtisin uudestaan ostelemaan.
77