Magic Rock Cannonball IPA 7,4%

Kullankeltainen tykinkuula pursuaa partikkeleita kuin tulivuori kekäleitä. Nektariinisen notkea neste pitää hiivahöntyvät tiukasti öljyisessä otteessaan, etteivät ne pääse liikahtamaan milliäkään suuntaan taikka toiseen. Tähtisumuisen taikuuden takaa taivaalle tanssahtelee tiukan trooppinen tuoksu. Havuinen huuma syöksyy kättelyssä vastaan ja suutuntumassa olut suorastaan puraisee huulia greippisen ensikosketuksen yhteydessä. Ennenkokematonta! Heavysti hedelmäinen humalointi hakkaa takaraivossa vielä pitkään puraisun jälkeen, mutta silittää silti samalla sielun sopukoita. Katkeruutta löytyy säkeittäin vaikka jokaiselle hampaalle erikseen. Jälkimaku on mäntysuopaisen öljyinen ja ruohoisen raikas. Jos kaipaat IPAltasi edellä mainittuja ominaisuuksia (Tottakai sää kaipaat!), niin Alkostahan tätä rahalla saa. BBF-leimat 060817.

Jenkki IPA aus Berlin 6,9%

Kimito Brewing ensi kokemukseni jälkeen läksin täydentämään Mandarina Vehnä varastojani Alkoon. Samalla reissulla silmiini osui tutun näköinen gargoyle tuoppi kädessään. Puolitoista kuukautta sitten Stonen Berliinin panimolla tölkitetty IPA oli löytänyt tiensä Porvooseen. Four-pack matkaan ja äkkiä kotiin. Tsih!
Kullankeltainen aipiiei solisee lasiin valkean vaahdon saattelemana. Marmeladisen makea ja raikkaan mäntyisesti tuore tuoksu ei liiemmin luotaan työnnä. Suutuntuma on rapeasti humaloitu ja sitruksisen hunajainen. Jos lähdetään hiuksia halkomaan, niin kokonaisuudesta en kuitenkaan arvaisi kyseessä olevan näinkin tuore tölkki. Aavistus tunkkaisuutta työntyy esiin jälkimaun kautta ja alun raikkaus katoaa hiljalleen. Ei siinä, että olut olisi huonoa, päinvastoin. Erinomaisen suoraviivainen työnnäyte, mutta ehkä jopa liiankin kliininen. Kolme vuotta sitten olisin varmaan kirkunut hurmoksesta, mutta perinteisen IPAn aika omissa makunystyröissäni on yksinkertaisesti tukahdutettu liiallisella tarjonnalla ja India Pale Alejen tuoreuden tärkeyden kulminoitumisella. Ilmeisesti laadukkaassa perusIPAssa ilman kikkailuja neljäkymmentäkin päivää panosta on liikaa?! Kaikesta nysväröinnistä huolimatta laatupisteet:
85

Villisikaa pullossa: Buxton Wild Boar 5,7% ENGLANTI

Tämä kyseinen Buxtonin Villisika on pullotettu 17. toukokuuta, joten ei nyt kovin pahasti ole päässyt vielä vanhentumaan. Sameahko 24-karaatin kultainen neste nostattaa ylleen samettista, mutta silti kohtalaisen suurikuplaista vaahtoa, josta teräksinen fallos suorastaan kohoaa kohti pilviä. Pitsi on aluksi valuvaa ja lopulta lasin ympäri peittävää pienehköä palluraa. Pihkaisen hunajainen tuoksu on aluksi varovaisesti tunkkaisen oloinen, mutta kääntyy sieraimissa ympäri runsaan humaloiduksi yrttipediksi kesämökkiläisten karviasmarjojen ympärille.  Maku vahvistaa marjaisuutta ja tukee humalointia. Katkerasti greippinen kokonaisuus soljuu suussa öljyisen liukkaasti kohti mansikkaisen maltaista jälkikipakkuutta. Toimii paljun kanssa tai ilman.
84

Honkavuoren 347 IPA 4,5% JOENSUU

Honkavuoren IPA on saanut nimensä Ukko-Kolin korkeimman laen mukaan, joka kohoaa merenpinnasta 347 metrin korkeuteen. Etiketissä olutta nautiskeleva vuoristohipsteri kehaisee oluen saaneen alkunsa jääkauden tasoittaman Jaamankankaan pohjavedestä. Artsu voisi olla tässä kohtaa paremminkin huomiotavissa. Kuvasta tulee lähinnä mieleen piirrustukset joita väsättiin pahvilaatikkoa muistuttavilla Macintosheilla 90-luvun alun valinnaisaineessa "konekirjoitus ja ATK". Joka tapauksessa Dressmann tyyliin onnea Joensuu ja mielenkiinnolla pullosta kiinni!

Raparperipiirakkaisen sameasti persikkainen olut kuohuaa silkkisen sileästi ja kermavaahtoisen kuohkeasti sivellen huulia helmeilevän huumaavasti kohti nautintoa. Tuoksu on heikosti humaloitu ja tunturipuroisen ilmava eli toisinsanoen hyvin mitäänsanomaton. Suutuntuma on pehmeästi smooth, mutta varsinainen punainen lanka tuntuu puuttuvan. Kokonaisuutena Honkavuoren 347 IPA on kesäisen raikas janojuoma ja sopii eittämättä ruokapöytään vaikka minkä kaveriksi. Pelkistetty ja puhtoinen pale ale on kuitenkin kotimaisen pienpanimon ensiaskeleilla itseasiassa kerrassaan loistava ristihyppy. Epämääräisen pahanmakuisia sivujuonteita kun ei juomassa esiinny laisinkaan. Kliinistä kuin valkotakkinen panimomestari.
80

IPAa Iisalmesta Tartoon ja takaisin

Puolitoista vuotta sitten Olvi teki Suomen suurpanimoista sen suurimman siirron kohti uudenlaista huomista. Markkinoille tuli Iisalmi Pale Ale. Samaan konserniin kuuluva Virolainen panimo A. Le Coq seurasi isäntäänsä perässä tekemällä ainakin ulkoisesti lähes identtisen tuotteen virolaisten kuluttajien iloksi. Tölkin lähempi tarkastelu kuitenkin kertoo enemmän kuin nopea vilkaisu. Iisalmessa humalina on käytetty kvartettia Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir kun taas Tarton kattiloissa on käynyt tavanomaisesti tylsempi kokoonpano Chinook, Amarillo, Cascade ja Citra.
Vahvuutta oluessa on meren takana luonnollisesti 0,3% enemmän.

Lasissa virolainen on aavistuksen tummempi ja kirkkaampi. Kotimaisen tuoksu repii etelänaapurin kappaleiksi. Makeaan maltaaseen verrattuna Olvin rapsakkuudesta paistaa esiin humalointi, jota kaverilla ei pääse aistimaan. Tarton tattarinen tunkkaisuus ei pärjää Iisalmen iloiselle intohimolle, jossa rapeaa katkeroa löytyy bulkkipanimolta kiitetävin mitoin. A. Le Coqin versiosta mieleen assosioituu lähinnä vähän parempi perusviinarallitölkkikama. Tämän voi jättää hinnasta huolimatta suosiolla lahden taakse.
Olvi 83
A. Le Coq 70

Smuttynose Finestkind IPA 6,9% USA

Alkon hyllystä löytyi jenkki-IPAa suoraan Uudesta Hampshirestä. Näissä rapakon takaisissa pakkaa tuoreus loppua anyway jo marketin eteisessä ja varmuudeksi karistin loput freshnesit säilömällä putelia ainakin kuukauden jääkaapissa. Tällä jaolla mennään ja kortit pöytään. Bbf syyskuu 2016.

Trooppinen tuoksu sihisee sitrushedelmäiselle salaisuudelle. Mystinen makeus muuntautuu suussa pistelevän pihkaiseksi ja myskiseksi mangoksi tarttuen tahmean toffeen otteeseen. Tuoreuden tilalla kuitenkin vaikuttaa semitunkkaisuus. Kokonaisuus on joka tapauksessa enemmän raikkaan puolella ja rapsakkuus telakoi oluen sielunmaiseman kesäiseen maalaismaisemaan. Viiden euron IPAksi silti aika njöö.

83

Malmgårdin Emmer IPA 6,2%

Malmgårdin omasta Emmervehnästä valmistettu indian pale ale kimaltaa kauniisti auringon kyllästämällä kalliolla merituulen syleillessä oluen sammakonkutuisen haavoittuvaista huntua. Tuoksussa Emmerin pehmeä kakkoisuus jää kevyesti trooppisen greippinektariinisuuden alle, mutta tasapainottaa siitä huolimatta kokonaisuutta lempeällä muinaiskansojen kosketuksella. Suutuntuma vahvistaa tuoksun viitoittamia oletuksia tarttuen vahvalla otteella kielenpäästä Columbuksella, Citralla ja Cascadella humaloidulla painiotteella. Samalla siirrytään viidakkotunnelmista takaisin kotoisiin havumetsiin. Kukkaisen keveä, ehkä jopa aavistuksen inkiväärinen makukonaisuus hivelee suun sisäpintoja raikkaan rapsakalla runsaudella ryyditettynä. Humaloiden lisäksi boostausta löytyy myös mallaspuolelta. Jollain tasolla ilmassa leijuu jotain brittihenkistä tunnelmaa? Jälkituntuma on pihkaisen puinen ja öylättisen öljyinen, mutta raamatullisesta rustiikkisuudesta huolimatta kokonaisuus nousee raikkaan virkistäväksi. Positiivisesti massasta erottuva IPA.
91

Madonna of Sori

Jälleen olut joka vie muistot viime kesään ja Pärnun parhaaseen olutkellariin Wirreen. Baarimestarin kanssa jutellessa tuli esille mm. suomalais-virolainen panimo Sori. Wirressä nimittäin odoteltiin juurikin seuraavalle viikolle saapuvaksi ensimmäistä sorilaista, Madonnaa. Päästiin siinä kummankin puolin kehumaan panimoa jokaisesta ilmansuunnasta käsin. No, anyway kohti Madonnaa.

Sitrushedelmäisen humaloitu tuoksu antaa ennustaa hyvää, mutta hypoteesi ei ole lopputulos. Suutuntuma on hyvin perinteisen IPAinen mustaviinimarjaisella selluloosalla maustettuna. Mandariininen mosaic puraisee eebenpuisen kuksan kyljestä limoncello-liköörillä marinoidun kädensijan irti yhtä kevyesti kuin Simson lyö aasin leukaluun kanssa filistealaisen. Kokonaisuus on silleen single hopiksi perusvarma, vaikka ei aivan tuore enää olekaan. Prosentteja 5,3%.
80

Boulevard Brewing Single-Wide IPA 5,7% USA

Toto, tää IPA tulee Kansasista. Aikaisemminkin Alkon erikoisvalikoimasta löytynyt jenkki-IPA on nyt laajemmin saatavilla lähes viiden euron lestihintaan. Kolme vuotta sitten lukema oli vielä lähempänä neljää.

Korkin aukaisu vapauttaa tropiikin tuoksut tulvimaan pitkin troposfääriä. Nektariinisen samea ja kellertävän oranssihtava olut houkuttelee lasissa erittäin maukkaan muhkean vaahdon peittelemänä. Tiivis pitsi liimaantuu tarjoiluastian kylkeen kuin lumispray. Hedelmäisen hunajainen suutuntuma hyväilee huulilta ohimoihin asti. Greippinen katkeruus puraisee rapsakasti ja tropiikin hedelmät liusuvat pikkuhiljaa Missourin havumetsiin kuin kajakki Niagaraan. Kokonaisuus on aprikoosisen aistikas ja mandariinisen muikea. Reilusti raikkautta (rakkautta), pihisti pihkaa ja semisti sitruunaa.
Ipojen ylivyörynnästä ähkiintyneenä Boulevard Brewing tarjoaa juuri sitä mitä olen kaivannut. Ei mitä tahansa jotain IPAa.
93

Maku IPA 7,3% TUUSULA

Kuparisen persikkainen ja aavistuksen utuinen IPA. Tuoksu on hennon hedelmäinen ja mansikkaisen mahonkinen. Suutuntuma säväyttää sitruksisella sisukkuudella ja mustaherukkaisella maltaisuudella. Havuisuus seuraa lähinnä jälkimaussa, mutta kokonaisuudessakin pintaan pulpahtelee piskuista pihkaa. Mukana sopivasti katajaista greippiä. Alkosta hintalapulla 4,20€.
84

Amager Winter In Bangalore 6,0% TANSKA

Bangaloren talvi on utuisen keltainen. Valoa vasten tarkasteltaessa nimen ydin paljastuu kuin neonvalo Nuuksiossa. Oluen seassa uiskentelee miljoonia hiivahöttösiä, jotka eivät tunnu löytävän suuntaa. Levoton sinkoilu saa aikaan keltaisen lumimyrskyn tapaisia assosiaatioita.
Vaahto käyttäytyy erittäin hyökkäävästi, mutta leppyy lopulta keskisuurikuplaisen paksuksi pitsinöyhtyväksi. Tuoksussa on runsaasti eksoottista hedelmäisyyttä ja ripaus greippiä. Yllättävän lempeä ote joka tapauksessa. Sama gentle touch säilyy suutuntuman sisimmässä syvyydessä. Humala kuivaa kitalakea jälkimaussa, jota ennen hunajainen Himalajaisuus hivelee huulia hiljaisuudessa. Kokonaisuus jää aavistuksen vaisuksi, vaikka kyseessä erinomainen paketti. Odotukset tämän panimon kohdalla vain korkeammalla. Etikettigrafiikka omaa luokkaansa.
84

Pullonsuukyselyssä maitokaupan Brooklynit

Sinebrychoff toi aimo annoksen Amerikkaa Suomeen, kun maitokauppojen hyllyihin ilmestyi kaksi uutta olutta ja yksi vanha tuttu uudella etiketillä. Samalla Alkoon rysäytti sisään odotettu Sorache Ace ja vanha kettu East IPA.

Ajattelin napsaista matkaan kerralla kaikki kolme mietoa. Laitilan S-marketissa American Alea ei kuitenkaan vielä ollut kuin vanhalla värityksellä, joten kyseinen pullo tällä kertaa aavistuksen muita vanhempi. Henkilökohtaisesti pidän vanhasta labelista enemmän, joten menköön samalla mielenilmaisuna asiaa kohtaan. Uusi etiketti tunnustaa kuitenkin selkeämmin kotimaataan ja samalla oluttyyliä patrioottisella tähtilippuvärityksellään. 

Brooklyn 1/2 Ale, 3,4%

Tuoksussa on selkeästi Sorachen kaltaisia viboja ja Soracheahan sieltä löytyy mukana olevista humaloista. Aavistuksen hikisesti hiivainen, jonka hullaannuttava vaikutus seuraa perässä. Suutuntuma on happaman eucalyptyksinen. Farmhouse tyyppinen maku sitoo syleilyynsä sitruunaa ja saippuaa. Erittäin myönteisesti maanläheinen. Ehdottomasti tämän alkoholilevelin parhaimmistoa.
86

Brooklyn American Ale, 4,5% 

Tuoksussa tunkkaista toffeisuutta. Maun maltaisuus maistuu menninkäiselle. Aikaisemmin olen kyllä tästä pitänyt, mutta tuon puolikkaan alen jälkeen kokonaisuus heittäytyy harmaalle puolelle. Joka tapauksessa kauppavalikoimassa toimiva hedelmäisen havuinen ale.
79

Brooklyn Scorcher Session IPA, 4,5%

Tuoksussa sitrushedelmäisen humalan hekumaa. Maussa päällimmäisenä greippistä katkeruutta. Kokonaisuutena ihan kelpo maitok-IPA.

80

Taisi olla myös historiansa ensimmäinen keikyarviointi, jonka suoritin pullonsuusta siemaillen, ihan vaan tiskiä säästäen, nopeasti.

Ruosniemen Insinööri IPA 4,7% PORI

Ruosniemen Insinööri on selkeästi viettänyt aikaansa Reposaaren kallioilla aurinkoa paistatellen. Kuparin ruskeaan ei kuitenkaan hipiä vielä ole taittunut, mutta sitäkin maskuliinisempi oranssi pinta häilyy ulkoisessa habituksessa. Sisäinen kauneus antaa itsestään ensisilmäyksen jo runsaan hapokkaan vaahdon muodossa ja lähestyy nisäkästä humalaisen hedelmäisellä otteella. Ensipuraisu on greippisen karvainen ja etenkin jälkimaku korostaa samankaltaista kokonaisuutta. Vaikka Insinööri peilaakin osittain hyvin trooppisia piirteitä, taustalla on selkeästi havumetsäisen hirsimökin rapea ja runsas asukas.
80

Kocour IPA Samuraj 5,1% TZEKKI

Vaihtelun ja vaarallisen elämän takaa tzekki-IPA.
Vaahtoa löytyy kuin prahalaisesta poreammeesta ja tuoksukin muistuttaa karlovylaisen kanta-asukkaan kainaloa. Hedelmäinen eau de cologne on selvästi alkanut pettää.
Maussa on mausteista maltaisuutta ja hapanleipäistä humalaa. Greippisen kaktuksinen jälkimaku ei jätä parasta mahdollista kaikua, mutta kokonaisuudessaan ihan jees. Itse asiassa loppua kohden ja hiivojen sekoittuessa atmosfääri nostaa hieman profiiliaan, eikä karvaisuus muistuta enää pelkästään kainalosta.
76

Lagunitas DayTime Ale 4,65% USA

Session IPAa tuntuu nyt tyrkkäävän joka suunnasta ja Lagunitaksenkin DTA:na leimattu pullo löytyy ympäri Suomea. Oljenkeltainen olut kuohuaa runsaasti höttöistä marenkivaahtoa. Hento tuoksu on trooppisesti persikkainen ja havumetsäisesti pihkainen. Suutuntumassa sitruuna saavuttaa käymisen kaltaisia tiloja. Mitä pidemmälle neste liukuu, sitä enemmän se alkaa muistuttaa astianpesuainetta. Vetisyyttä on sen verran, että epäilen tiskauksen tapahtuvan juoksevan veden äärellä.
Odotin enemmän, sain vähemmän.
70

Hiisi Aarni Ruis IPA 6,9% JYVÄSKYLÄ

Tämän vuoden Alkon käsityöläisoluista Aarni oli se, joka loppui ensimmäisenä lähes jokaisesta myyntipisteestä. Porvoon kivijalkamyymälään kyseistä olutta ei rantautunut ainuttakaan pulloa, joten jälleen oli naruja vedeltävä jos Aarnia mieleni janosi. Onneksi Heinolan jaosto ojensi auttavan kätensä ja pari pulloa säästyi arviointia varten.
Sittemmin Aarni on myös Alkon T3-valikoimassa eli saatavilla ainakin Jyväskylän ja Helsingin seuduilla.
Meripihkaisen oluen ylle kohoaa muhkean tattimainen vaahto, joka jopa laskeutuessaan jää reilun sentin paksuiseksi aromisuojakerrokseksi. Pitsi seuraa perässä.
Ruis rääkäisee jo heti nuuhkaisusta ja marjaisen myslinen maisema tuntuu terveelliseltä. Makupuoli on pihkaisen pehmeä ja karamellisen greippinen. Sitrushedelmäosasto korostuu etenkin jälkimakugenressä.
83

Permon IPA Fakir 8,3% TZEKKI

Nyt on lasissa oikea fakiiri! Kuparinen olut kuohuu muhkeaa kermatoffeista vaahtoa muodostaen lasin keskiöön tattimaisen saarekkeen. Tuoksu on punakanelisen karamellinen ja maanläheisen maltainen. Humala jää hyvin marginaaliseksi, ainakin IPA-genreen nähden, mutta maltaisuus mellestää senkin edestä. Alkoholia ei aisti millään muotoa, vaikka sitä prosenttien mukaan onkin pantu pulloon reilulla baroksella. Kokonaisuus on tahmaisen tavallinen strong ale. Not so IPA.
78

Vysoký Chlumec Flying Cloud IPA 14° 5,5% TZEKKI

Kirkkaan kuparinen tzekki massiivisen samettisella vaahdolla. Lasin yläreunoille kasaantuu ohuen ohutta pitsiä ja mitä lähemmäksi nestepintaa laskeudutaan, niin sitä paksummaksi ja barokkisemmaksi tämä printti muuntautuu. Tuoksusta löytyy maltaista makeutta ja hedelmäistä hulinaa. Suutuntuma on kepeän raikas. Pientä bitteriä ja hieman humalaa napsuu poskissa. Kokonaisuutena ihan onnistunut tekele, vaikka ei sen suurempaa muistijälkeä tulekaan piirtämään. Jälkimaku on hyppysellisen yrttinen ja lääkkeinen.
81

Evil Twin Bikini Beer 2,7% USA

Oljenkeltainen mieto IPA kuohuaa tyylilleen uskollisella runsaan rönsyilevällä vaahdolla.
Tuoksu on havuisen sademetsäinen. Raikas suutuntuma tukee alkoholin matalaa lukemaa, mutta ämpärillä annosteltu humala nostaa ranteiden suonet koholle. Kokonaisuutena Bikini Olut on katkeran greippinen.
Humalahakuinen matka kakkosoluen potkulla ei petä eikä pelkää. Tosin hinnoittelunsa ansiosta kyseinen kakkonen huutaa itsensä hyvin nopeasti maitokauppojen takaovista ulos, enkä paluuseen jaksa uskoa.
87

BrewDog IPA is Dead - Kohatu vs Comet ja EXP366 vs Amarillo (single hop)

Ulkoisesti luonnollisesti hyvin samanlaiset oluet ovat osa BrewDogin IPA is Dead sarjaa, jossa samalla reseptillä on valmistettu useampia oluita ainoastaan humalaa vaihtamalla. Tällaiset Single Hop sarjat ovat mielenkiintoisia, koska näistä saa hyvän kuvan kyseisestä humalasta yksinään. Omasta mielestäni alkoholia olisi voinut olla prosentin verran vähemmän, mutta luotetaan skottipunkkareiden ammattitaitoon ja siihen, että tämä on paras mahdollinen alusta humalien vertailuun. Siitähän tässä on kyse, vertailusta. Harvoin jos koskaan oluissa käytetäänkään pelkästään yhtä humalaa, koska näitä yhdistelemällä saadaan aikaan paras lopputulos.
Näistä neljästä humalasta tunnetuin ja käytetyin on ehdottomasti Amarillo, joka itsessään on jo legendaarinen. Muut ainakin itselleni tuntemattomampia. Kohatu taisi olla Uudesta-Seelannista.

Ulkoisia eroja jos pitää väkisin etsiä, niin Comet ja EXP366 ovat ehkä todella pienesti haaleampia kuin Amarillo ja Kohatu. Kohatussa tuoksahtaa selkeästi alkoholi, jota esimerkiksi raikkaan trooppisessa Cometissa ei aisti millään muotoa. Vaahdot ja pitsit ovat vaatimattomat. Hapokkuus on niin ikään miniatyyristä. Maltaisuus Kohahtaa, havuisuus Colahtaa, mansikkaisuus on Exponentiaalista ja heinäpeltojen sekä appelsiinipuiden viitoittama tie vie Amarilloon. Jollain tapaa suutuntumat assosioivat vahvasti Kohatun kohdalla Mikkelleriin ja Cometin kanssa To Øl:iin. Comeetta esiintyy pihkaisella greippisyydellä boostattuna. Kohatussa greippi taittuu enempi smoothisti sitruunan suuntaan ja tunnelma on tropikaalisempi.
EXP366 tuoksuu hedelmäisen mansikkaiselta, kun taas Amarillo on perinteisesti purevan sitruksinen sekä sieraimissa että suussa. Heti Ilkka Lipsasen jälkeen mieleen piirtyy tuohivirsut. Amarillon suutuntuma on pehmeä, mutta loppukaiku sopivasti hyökkäävä. Perus IPAleichoneita, joissa humalat pääosassa.

Hop podium:

C 86
A 85
K 84

E 83