Diipadaapablogistit isolla kirkolla

HelsinkiBeer Festivaalien lomassa kokoonnuimme Ilkka Sysilän kutsumana Helsingin Panimoravintola Bruuverin Whirpoolin ympärille tapaamaan niin suuria kuin itseni kaltaisia pienempiäkin olutvaikuttajia. Blogistit olivat saaneet kutsunsa Ari ”Arde” Juntusen välittämänä ja Sir Sysilä oli pyytänyt paikalle itsensä lisäksi panimoalan parhainta osaamista edustamaan Stadin Panimon omistajan ja panimomestarin Timo Konttisen. Olutliittoa edusti puheenjohtaja Heikki Kähkönen. Blogisteja oli allekirjoittaneen ja Arden lisäksi paikalla Reittausblogin Harri Metsäjoki, Tuopillisen Jouni Koskinen, Maltaisen Mika Laitinen ja Humalablogin Timo Klimoff. Lisäksi seurueeseen kuului Teerenpelistä Keikkakeittäjänäkin tunnettu olutkouluttaja Mikko Salmi. Itselleni Salmi on jäänyt parhaiten mieleen kahden vuoden takaisesta Olutpostin kolumnista, jossa hän kuvaili olutblogien kirjoituksia jaarittelevaksi adjektiivipöhnäilyksi. Keikyä kuvaava terminologia, tunnustan.

Baarin puolelta saimme alkupalaksi tuoretta torakkaa hanasta, jonka jälkeen siirryimme backstagen puolelle kuuntelemaan isännän lempimusiikkia viime vuosisadan alkupuolelta. Bix Beiderbecken ja Paul Whitemanin lyödessä tahtia Sysilä kyseli paikalla olijoiden iloja ja murheita, joista Konttinen aloitti kertomalla tuoreimmat StaPan kuulumiset. Yhdellä lauseella kiteytettynä - Olisi pitänyt valmistuttaa, eikä olla valmistaja. Neljännesmiljoonan verotakaumat on kuitenkin siellä päässä jo maksettu ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta. Konttinen kertoi hänen tölkkitavaransa tulevan markkinoille tästä eteenpäin uuden yrityksen, Stadin Scandinavian alla.

Tunnelma mustien kaltereiden ympäröimässä tilassa oli alkuun odottava. Paikalla oli panimoalan nerot sekä heidän verenpainettaan satunnaisesti nostattavat blogistit. Sysilä kuvaili tehneensä jopa empiirisiä tutkimuksia olutbloggareiden tekstien lukemisesta Omronin-mittari käsivarressa. Tämä tieto lisäsi mukavasti jännitysmomenttia oluen siemailuun, jota isäntä annosteli hanasta, jossa luki "lipeää". Sysilän suurimpana huolen aiheena kuitenkin tuntui olevan oluen pastöroinnin suosio. Omien sanojensa mukaan hän ilmoitti olevansa suorastaan pastöroinnin arkkivihollinen. Mutta tottahan se on, eikä kukaan asiaa voi kiistää. Minkä tahansa erinomaisenkin oluen saa takuu varmasti pilattua tällä mikrobiologisestikin arvelluttavalla toimenpiteellä. Olikohan ollut Konttinen, joka totesi pastöroinnin kuuluvan vain ja ainoastaan lehmästä saatuihin tuotteisiin.

Toinen kuuma kivi tuntui olevan alati lisääntyvä ekstraktien käyttö oluen valmistuksessa. Kyseessä on siis eräänlainen panimodoping, jolla saadaan oluen aromit säilyttämään voimakkuutensa hyvinkin pitkiä aikoja. Ilman ekstrakteja parhaat aromit alkavat olla tiensä päässä jo kolmen kuukauden ikäisinä. Loppujen lopuksi suoraa mielipidettä ekstraktien käyttöä vastaan ei tainnut tulla oikein mistään suunnasta, mutta ilmaan jäi pyörimään ajatuksia, joista arvelen vielä tulevaisuudessa lukevani jostain alanlehdestä. Jutun paikka, totesi Salmi.

IPA-buumin hiipumisen arveltiin myös tämänkin pöydän ääressä olevan hiipumaisillaan. Seuraavaksi hitiksi, kuten monessa muussakin yhteydessä, ennustettiin juurille palaamista. Back to the roots, back to the basics. Perinteinen osaaminen kunniaan. Itse henkilökohtaisesti olen liputtanut kunnon lagerin perään jo blogini alkuajoista lähtien. Konttinen toikin tapaamiseen mukanaan StaPan tölkkitrion (vielä vanhaa batchia, vanhalla kuosilla), jonka American Lager on eittämättä maitokaupan parhaimmistoa. Väki alkoi liueta kohti festivaaleja, mutta kiskottiin siinä vielä oluet loppuun Sysilän, Konttisen ja Metsäjoen kanssa. Kiitokset kaikille mukava olleille ja erityisesti Sysilälle lämminhenkisestä kutsusta. Cheers!

Ruokapuoti Lumon Testowit 4,5% TAMPERE

Metsäjoen sahtibelgin jälkeen onkin aika siirtyä herran seuraavaan aikaansaannokseen - mieskunnon kohentajaan. Kuten yleensä Raumalta allekirjoittaneelle kulkeutuvat oluet, niin myös tämä kyseinen on kulkenut pitkän matkan. Lopulta takakontti vaihtoi takakonttia Paavo Nurmen 1/2 maratonin jälkeisellä parkkipaikalla. Japanilaisesta japanilaiseen. Tärkeitä yksityiskohtia.
Kyseessä on siis Raumalaisen lähiruokapuoti Lumon neljäs kehittämä omaolut. Panimot ovat vaihdelleet ja tällä kertaa mentiin testaamaan Pyynikin pannuja Tesomaan.

Parasta ennen näyttäisi 7/15. Kyseessä on siis etiketin mukaisesti "Olut ilman humalaa", joten se puoli ei ainakaan ole päässyt ajansaatossa kärsimään. Sen enempää en rupea oluen syntyhistoriasta pauhaamaan, vaan siitä voi paremmin lukaista suoraan syntysioilta. Avataan itse olut.

Liemi on haalean keltaisesti olkinen ja vaahto hyvin niukka. Pitsiä jää sijoilleen vain hetkellisen nauhaisasti/palluraisasti. Tuoksu on kukkean käynyt ja pahkaisen pakurinen, johon kiteytettynä karpaasisti kirpsakkaa käymistä sekä hitunen hikeä ja ujosti ureaa. Tunnelma on belgisen sourinen.
Suutuntuma pysyykin paljolti samassa boogiessa. Gueuzemaista happamuutta greippisessa paketissa ja kuohuviinimäistä siiderisyyttä samassa simaisuudessa. Huh, välillä on pakko ottaa happea. Annan pienen siivun vaimolle, jonka vastaanotto on aika lailla painokelvoton, mutta monet edellä mainitut speksit kertaantuvat myös rouvan ulosannista, kuten  kusi ja hiki. Summa summarum nesteen luomaan olotilaan on hyvin vaikea päästä käsiksi. Kokonaiskuva ei välttämättä ole niin houkutteleva, mutta silti se saa janoamaan koko ajan lisää. Tästä huolimatta 0,33l pullo tuntuu kestävän ja kestävän kuin Panu-maali. Sen verran komppaan Tero Suhosta, että tällä voisi hyvin korvata skumpan tervetuliaismaljana, mutta miesporukalle luonnollisesti tarjoiltuna. Toista kertaa en enää lähtisi naiselle tarjoamaan.
Pitäiskö lähteä kylille?
78

Testowitin etiketistä löytyy kaikki olennainen.

Kotiolut: Reittausblogin Sahtibelgi 10,0% RAUMA

Keikyblogin historian ensimmäinen kotiolut ja kaiken lisäksi raumalainen olut nimittäin juuri nyt lauteilla! Lestin salakuljetus on ottanut aikansa ja paikkansa tyylillä, eikä Satakunnan sosiaaliviranomaisetkaan ole tästä täysin viattomia. Jos olen oikein ymmärtänyt kyseessä on Metsäjoen toinen versio sahtibelgistä, joka on pullotettu elokuussa 2014. Vajaan vuoden kypsyttely siis takana, viitisen kuukautta Paroalhossa ja samaiset päivät Porvoossa.

Avaan pullon hyvin varoen peläten kuohuvaa vastaanottoa. Sihahduksen jälkeinen nesteen pinta on tyyni kunnes parin sekunnin jälkeen näyttää kuin aboriginaali haapsaarelainen hakisi voimaa pohjasta, jonka jälkeen nousee voimalla ylös aiheuttaen sen pelätyn kuohunnan. Vaahto nousee kuitenkin tyylikkään maltillisesti antaen sommelierille tarpeeksi aikaa kaataa liete lasiin läikyttämättä sitä kaakeleille. Kaadon yhteydessä jotain plomsahtaa lasiin. Alkusäikähdyksen ja pienen tutkiskelemisen jälkeen nesteen pintaan nousee lehti. Lienee Hayke vihtonut pajalla?

Vaahtoa siis riittää epäsahtimaisesti, mutta sitäkin belgisemmisti. Pulloon jää runsas suurikuplainen saippuavaahto ja lasiin kuuden millin suojasementti. Tuoksusta löytyy heti sekä sahtiset että belgiset vivahteet. Katajaisen makea ja brändyinen alkoholisuus kertautuu kuivattujen hedelmien megamättömixillä, jossa vahvasti ainakin luumuja, aprikooseja ja banaania.  Maku oikeastaan vain lisää tuoksun viitoittamia ennakkoasetelmia lisäten keittoon belgihiivaa ja maanläheisen mausteista ruokosokeria. Kokonaisuus on belgian imperial strong ale weissbock sahti tyyppinen ratkaisu. Lehtien määrä muuten lisääntyy loppua kohden.

Alkoholia siis pystyy todistetusti valmistamaan myös kotioloissa.

Sahtibelgi on raumalainen versio Hamletista oluen muodossa. Pyöräytetään siis pisteet Pirkka-Pekka Peteliuksen puujalostus perheyrittäjä arkea mukaillen:
87

Raumalaista pullonkorkki taidetta