Brewfist Fear Milk Chocolate Stout 5,2% ITALIA

Olen metsästänyt tämän rinnalle Hiiden Kyyttöä, mutta kun kyseistä ei ole osunut tielle, niin himo voittaa odotuksen. Kyseessä siis italialaisen Brewfistin milk stout.
Korkin aukaisu ei aiheuta minkäänlaista kuohua, mutta lasin pohjalle kaadettu muutama senttilitra valtaa nanosekunneissa koko lasin pinta-alan. Vaahdon laskeutuminen ei jätä pitsiä. Tuoksu on palaneen kahvinen ja maitosuklaisen kaakaoinen. Maku vahvistaa kaikin puolin tuoksun piirtämää kuvaa. Etiketti ja suutuntuma saavat yhdessä aikaan mielikuvan millenniumin Sudanista sisällissodan kynsissä, jonka jälkimaussa kytee toivo rauhasta ja itsenäistymisestä. Kokonaisuus on kaiken edellä mainitun lisäksi runsaasti kermainen ja villisti vadelmainen.
Full load of fear and loathing.
87

Brewfist / De Molen Beautiful & Strange 3,7% ITALIA

Jotain tummaa, ehkä Tzekkilästä?
Jotain IPAa, ehkä Jenkkilästä?
Miksei gosea, vaikka Italiasta?

Tuoksu tuo vahvasti mieleen lapsuuden ulkoeteisen, jossa vappusima-ämpärit valloittivat hiivaisen sokerisella aromillaan koko ilma-alan. Pinnalla kelluivat luonnollisesti sitruunaviipaleet kuninkaallisen armadan tavoin.
Tämä Brewfistin ja De Molen kollaboraatio olut vaahtoaa valkean vaisusti ja pitsi on vaatimaton, mutta hetkellisesti paksu. Suutuntumassa, kuin myös myöhemmässäkin vaiheessa, sitruuna puskee lähes kaiken ylle. Taikinainen vehnäisyys yrittää kilpailla tilasta, mutta lähes epätoivoisella tasolla. Jälkimaku on happaman kuiva ja ketunleipäisen suolainen. Kokonaisuutena olut on kuitenkin erilaisesti cool ja maistuvan raikas kesäjuoma.
81

Brewfist Chemel Light 4,0% ITALIA

Italiaan on noussut pienpanimoita kuin sieniä sateella. Jaakko Matikainen laskeskeli Twitterissä, että panimoiden määrä olisi viime vuoden aikana kasvanut jopa 177:llä uudella saapaspanimolla. Yhteensä maassa on yli 700 käsityöläispanimoa! Suomen vastaava luku on n. 40.

Brewfistiä on kehuttu monelta suunnalta ja muutama erilainen panimon tuotos on omaankin kellariini eksynyt. Aloitetaan miedoimmasta. Sana "light" on tuskin koskaan luvannut oluen etiketissä hyvää, mutta lähdetään maistoon ilman ennakkoasetelmia.

Kuohu on mittaamattoman voimakas ja tuoppiin pystyy kaatamaan kerrallaan vain vajaan desin olutta. Tumman kuparisen oluen pitsi on parhaimmillaan kahdeksan millin paksuista ja paikoillaan pysyvää. Tuoksussa on karamellista kamelin karvaa ja maltaista hiivaisuutta sitruunaisella kirpeydellä höystettynä. Samat aromit jatkuvat maussa persikkaisen pehmeänä ja muovisen makeana. Oluen lämmetessä ja makkarapannun kaverina huonoimmat ominaisuudet väistyvät parempien tieltä. Hiivaisuus painaa kuitenkin joka tilanteessa liikaa päälle.

52