Ridgeway Imperial Russian Stout 10,0% ENGLANTI

Viimeisenä Alkon käsityöläisoluena 2014 Ridgewayn Imperial Stout. Panimo lupaa pitkälti yli kymmenen vuoden ("There is no recommended best before") säilyvyyttä oikeissa olosuhteissa ja ajan saatossa herääviä portviinimäisiä ominaisuuksia, joten pistin toisen pullon (#4591) kellarin nurkkaan odottamaan seuraavaa vuosikymmentä. Palataan tähän siis myöhemmin. Nyt kuitenkin maistellaan tätä "raakaa" versiota. Pullo numero #3579.

Lähes musta, täysin läpäisemätön ja imperiaalisen vaatimattomasti vaahtoava stout. Tuoksu on paahteisen hedelmäinen ja marjaisen tamminen. Pitsi sen sijaan herättää mielenkiintoa sarjakuvamaisella tarinan kerronnallaan. Snifteriä kallistaessa vaahto valuu samalla tapaa kuin 90-luvulla suosituissa vesihiekka-koristeissa jättäen jälkeensä fantasian omaisia sadun alkuja. Kyllähän tästä tarinaa syntyisi.
Pistän Alice Cooperin soimaan ja otan siemaisun.
Suklaisen paahteinen, kahvisen tumma ja täyteläinen maku täyttää suun poskipäitä myöten. Salmiakkisen espressoinen jälkimaku lämmittää pitkään ja hartaasti jättäen savuisen ja hennosti makean lakritsaisen fiiliksen.
90

Innis & Gunn Oak Toasted IPA 5,6% SKOTLANTI

Täyteläisen kullankeltainen ja kimalteleva väritys saavat runsaan höttöisen vaahdon suojakseen. Vaahto, sekä sen jälkeinen esirippupitsi laskeutuvat kumpainenkin rivakasti ja jäljelle jää ohut harso oluen pintaan. Vaikka edellisestä nauttimastani ko. panimon tuotteesta on pitkälti aikaa, Innis & Gunnin ominaisen tammisen tuoksun tunnistaa heti. Hedelmäisen toffeinen ja vaniljaisen kermakaramellinen aromikkuus on samalla eksoottisen kuuma ja havumetsäisen alkukantainen.
Ulkonäön ja tuoksun antamat odotukset eivät valitettavasti täysin täyty maussa. Suutuntuma on rapsakan pähkinäinen, humaloitu ja makean mausteinen. Jälkimaussa makeus korostuu jo liikaa, jossa kivana plussana sävähdys savuista viskiä.
78

Malmgård Emmer Tripel 8,3% MALMGÅRD

Malmgårdin Emmervehnällä tyypattu tripel on kauniin persikkainen ja runsaasti valkeaa vaahtoa kannatteleva lähiolut. Milleissä laskettavasti myös hieman sienimäinen vaahto laskeutuu nopeasti, mutta jättää lohdutukseksi runsaasti höttöisiä pitsipesäkkeitä koristamaan lasin sisäkuorta. Kestävääkin vaahtoa jää ohuelti ja saarimaisesti oluen pintaan. Vehnäisen appelsiininen tuoksu on valloittava. Maussa seurataan ulkonäön ja tuoksun perässä tripel-oluiden tunnusmaista kaavaa belgihiivaisella ja mausteisella Heimlichin otteeseen rinnastettavalla kunnioituksella. Banaaninen viljaisuus pönkittää öljyisen liukasta suutuntumaa, eikä alkoholista ole tietoakaan. Helpon petollista, kuten ko. tyypin edustajat yleensä. Lämpötilan noustessa katkeruus ja alkoholisuus nostavat hivenen päätään, mutta paletti pysyy edelleen loistavasti kasassa.
Ennen kaikkea suuri hatunnosto Malmgårdille suuriin tripel-saappaisiin astumisesta, josta panimomestari Tuomas Markkula & co. suoriutuu vähintäänkin kiitettävästi. Huomenta Suomen Jesse Kamrasta lainatakseni, Emmer Tripel "potki kuin Hartken styrkkari".
90

Bryggeri Senaattori 7,5% HELSINKI

Senaattori on cola-tiivisteen mustanruskeaa, mutta vaahtoaa selkeästi paremmin kuin siirappi. Vaahto on kaunista ja pysyvän samettista aallonharjaa. Tuoksu on ruisleipäisen mämminen, jossa jälkikaikuna kuivattua persikkaa. Kotikaljamainen suutuntuma on maltaisen makea ja osittain jopa katkeran humaloitu.
Nesteen lämmetessä esiin tunkeutuu enemmän marjaisen luumuisia aromeita ja pikku hiljaa myös ripaus alkoholia.
Bryggerin parhaimmistoa, vähäinen tosin on tämä omakohtainen otantani.
84

Suomenlinnan Thor Bock 6,0% HELSINKI

Kinuskisen punaruskea, hämärässä lähes musta, saksalaistyyppinen dunkkis bockis. Kolmasosa lasista täyttyy vaahdosta, mutta tämä katoaa hyvin nopeasti jättäen ainoastaan haamuista pitsiverhoilua lasin reunoille. Tuoksu on taloussuklaisen kahvinen ja limppuisen maltainen. Tuoksun lailla myös maku on yllättävän kevyt. Suutuntuma antaa ymmärtää, että nämä kuusi prosenttia ovat kuta kuinkin tarkkaan harkitut, koska liiempi ei ehkä toimisi.
Raikkaan yrttisen suklainen, vaikkei kuitenkaan mikään über sensaatio. Thorstin lempeys sivelee suupieliä, eikä alkoholia tunnu missään. Jälkimaku on suklaisen fenolinen. Odotettu mjölner-vasara ei valitettavasti heilu. Hyvä, mutta...
78

Teerenpeli Mokkamatti 7,0% ja Prykmestar Kahvi Stout 6,0% LAHTI/UUSIKAUPUNKI

Käsityöläisoluiden valikoimaan oli sattuman kaupasta osunut kaksi kahvi stouttia. Uudenkaupungin ja Lahden panimot kamppailevat aikalailla samassa suuruusluokassa. Ugissa vuosittain pannaan 300 000 litraa olutta, kun taas Lahden Lotilan vuosituotanto on kiivennyt jo yli 400 000:n litran.
Lasissa Prygy erottuu edukseen vaahtonsa puolesta, mutta tämä katoaa nopeasti ja muutaman minuutin kuluttua Masalla on jotain mitä Mestarilla ei - pitsinauha.
Nestesisältö on reilun kaupan kahvilla maustetulla Mokalla selkeästi mustempi ja öljyisempi ja vaikka Prykmestarin etiketissä mainostetaan olutta "pikimustan yön pimeyden haastajana", väritys lähentelee enemmänkin Pepsiä.
Tällä kertaa lahtelainen hakkaa vakka-suomalaisen lajitoverinsa jo heti lähtöviivalla (tuoksu) niin ahtaaseen rakoon, että sieltä on vaikea päästä ylös. Prykmestar jää vetisen laimeaksi toimistokahviksi, kun taas Mokkamatti jyskyttää Jamaica Blue Mountainin lailla.
Masan maun kahvisuus dominoi edelleen, mutta ei aivan tuoksun lailla, jolloin kaffenisun rusinaisuus saa ansaittua tilaa. Prykmestarin ruisleipäinen kahvisuus on Mokkamattiin verrattuna tehty säästöliekillä.
Summa summarum lahtelainen maistuu aidommalta, vahvemmalta ja runsaammalta.
Ensimmäisen jälkimaku on erittäin vahvan kahvinen ja jälkimmäisen marjaisen mokkainen.
Mokkamatti 90
Prykmestar 74

Beer Hunter’s Mufloni Keripukki 7,0% PORI

Keripukki ei ole pelkästään nimensä, vaan myös raaka-aineidensa puolesta Alkon 2014 Käsityöläisoluiden mielenkiintoisimmasta päästä. Nimi sinänsä aiheuttaa pieniä pelkotiloja, mutta mausteina käytetyt vanilja, kookos ja valkosuklaa yhdessä kuulostavat hyvin eksoottiselta.
Valkosuklainen ja savuisen paahtunut tuoksu on pehmeä ja yrttisen kahvinen. Pikimustan oluen päälle muodostuu pieni kahvipapuinen vaahto. Ilmassa on niin afrikkalaisen seepran raitoja, kuin myös havaijilasen aboriginaalin auringossa leikittelevää leitä.
Suutuntuma on erittäin samettinen ja mokkaisen maltainen. Viettelevän öljyinen ja kookoksisen suklainen kokonaisuus on jotain mitä voisin suositella myös oluesta tykkäämättömille naispuolisille ns. Baileys-tyypeille. Keripukki liikkuu suussa täyteläisen notkeasti jättäen jälkeensä kelmukkaan ja maitoisen kitalaen.
Rajoja rikkova ja raiteilla risteilevä.
88

Lammin Pyy 7,0% LAMMI/HELSINKI

Kaikki nimeen viittaavat vitsit on jo kuultu, joten ei mennä siihen. Etiketin pyy muistuttaa savista kukkopilliä.
Traditional alen tavoin väri on perinteisen alen kuparisen ruskea.
Tuoksu on taikinaisen kuivahedelmäinen ja aromikkaan mausteinen. Suutuntuma on banaanisen kinuskinen ja makean maltainen.
Yrttisen karamellinen ja rusinaisen hiivainen maku ammentaa hyvän alen tunnusmerkkejä, mutta multaisesta jälkikaiusta huolimatta en saa tästä mitään uutta irti. Toimivan maistuva, mutta jotenkin tylsä.
Pyy on paistunut Helsingissä panimo Bryggerin kattiloissa.
Jatkaa Lammin lintuaiheista sarjaa Käen ja Pöllön vanavedessä.
80

Laitilan Kievari Agricola 8,5% LAITILA

Auringossa palaneen persikan värinen Laitilan luostaritar vaahtoaa kartanoisen arvokkaasti ja lyhyesti. Tuoksu on luumuisen marjainen ja etanolisen hiivainen. Takkahuoneen tunnelmaa luova belgi ale lämmittää sierainten lisäksi myös suuta.
Leipäisen mausteinen maku muistuttaa joulunajan markkinalimppuja, joihin on leivottu tähti päälle. Makean rusinainen puoli paljastaa Agricolan mieltymystä sahtiin ja marjanpoimintaan. Maussa alkoholi peittyy selkeästi paremmin kuin tuoksussa. Jälkimaku on vahvasti hunajaisen hedelmäinen. Omankaltaisensa olut abc:n tärkeä osa.
Hyväähän tämä oli, mutta ei lähes 18€:n litrahinnan arvoista. Kokeilemaan toki kehoitan kaikkia arvon lukijoita.
82

Saimaan Marsalkka Double IPA 8,0% MIKKELI

Saimaan Juomatehtaan perusarvoihin kuuluvat luomu raaka-aineet. Tässäkin oluessa on käytetty vehnä- ja ohramaltaita sekä humalaa luomuna. Itse peräänkuuluttaisin luomuakin enemmän lähiraaka-aineiden perään, vaikka tosin "luomu tuo lisäarvoa", kuten panimon kehitysjohtaja Jussi Laukkanen toteaa Olutpostin 4/2013 haastattelussa. Luomun metsästämisessä joutuu osittain turvautumaan ulkomaalaisiin toimittajiin. Tätä harvemmin mainitaan, kun luomusta puhutaan.
Sitten DIPAillaan. Marsalkan kullankeltainen väritys on tahmean tasainen ja simaisen utuinen. Vaahto on niin tymäkkää, että edes maan vetovoima ei saa sitä suoristumaan, vaan tämä jää aavistuksen kallelleen kaatamisen jälkeen (kaataessa tuoppi oli 40-asteen kulmassa). Vaahdon kuplat ovat keskisuuria ja pitsi jää kiinni kuin lumispray. Mangoisen korianterinen ja hunajaisen greippinen tuoksu luo niin IPAista kuin myös Witbieristä fiilistä.
Mäntyisen raikasta suutuntumaa seuraa pihkainen viinikumisuus, joka päättyy oluen ehdottomasti huonoimpaan ominaisuuteen, eli käyneeseen rexonaan, joka lämmetessään alkaa maistua alkoholille.
80

Stadin Double Oat Malt Stout 6,8% HELSINKI

Väriltään Kaasutehtaan ohra/kaurapirtelö on sysimusta. Tummahko vaahto suojelee olutta vain muutaman minuutin, jonka jäljessä yksinäiset pitsipatriootit harhailevat lasin raja-aidoilla. 

Tuoksu on extreemisen kahvinen. Tunnelma on kuin pienessä yhdentoista neliön hirsisessä kahvilassa, jossa pavut jauhetaan asiakkaan odottaessa sumppikupposta. Tuoksun siivittämä mokkaisuus on jo selkeästi palanutta ja maku korostaa tätä piirrettä. Kaura kuohuu suussa, ei sentään menthoksen lailla, mutta kuitenkin. Hiilihankoisen sikarituhkainen maku saa virkistäviä ja tasapainottavia helpotuksia appelsiinisuklaisesta ja varsinkin jälkimaussa esiin tulevasta sitruksisuudesta. Kellarista nostettuna vaati jonkin verran lämmittelyä. Parhaimmat aromit heräävät henkiin vasta lähellä huonelämpötilaa.
83

Hiisi Pläkki 6,3% JYVÄSKYLÄ

Se on selvä kuin Pläkki, nimittäin Panimo Hiiden murtautuminen Alkon hyllyille osana helmikuun 2014 Käsityöläisolutvalikoimaa. Aika kiva 1-vuotislahja panimolle. Black IPAa muutoinkin on harvemmin suomalaispanimoiden toimesta monopolissa nähty. Olisko Muflonina, StaPasta ja Plevnaa, mutta siihen taitaa kutakuinkin jäädä. Harvinaista herkkua siis luvassa.
Etikettiosasto on pojilla hienosti hallussa ja sieltä löytyy muutama mielenkiintoinen nyanssi, kuten "Pläkki on uusi musta" ja "Nautiskeluun, Rahmaninovilla tai ilman".
Pläkki on todellakin hyvin musta olut. Ainoastaan kirkasta valoa vasten pystyy erottamaan mustan seasta suklaista ruskeaa sävyä. Silkin samettinen vaahto on runsas ja keinuu oluen pinnassa kuin sinilevälautta ulapalla. Pitsi on yksinkertaisen kaunista. (Hitto, olisi pitänyt ottaa kaksi pulloa, tätä on enää 1/4 jäljellä) Tuoksu on autokorjaamon kahviautomaattisen havuinen. Savuisen salmiakkinen suutuntuma tuntuu samalla paahteisen palaneelta ja mokkaisen mäskiseltä. Jälkimaussa on runsaasti kypsää greippistä katkeroa ja parfyymistä paljasjalkaisuutta.
Humalina toimii Galena, Simcoe, Centennial ja Amarillo.
Olut, jota tekee mieli purskutella.
86

Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti 9,5% TAMPERE

Sahtia on valmistettu Suomessa 900-luvulta asti ja monissa suvuissa on olemassa salaisia reseptejä perinneoluen valmistukseen. Tiedä sitä sitten mistä panimomestari Pere on tämän reseptin taikonut, mutta perinteet hänelläkin sahdin valmistukseen tulevat satakuntalaisesta suvusta ja varsinkin Tuomaksen isoäiti Aili Kulmala osasi tämän jalon taidon legendan mukaan enemmän kuin mainitsemisen arvoisesti.

Alunperin tämä kyseinen sahti on suunniteltu itsenäisyyspäivänjuhlia silmällä pitäen, mutta jonkin käsittämättömän reliikin vuoksi tasavallan presidentin kutsuvierasjuhlissa ei suodattamattomia juomia suvaita. Pohjana on toiminut panimon Katajasahti 1.086, johon verrattaessa Pressassa on vähemmän katkeroa, ruista löytyy, droppaamisportaat on jätetty pois ja käyminen hitaamman puoleista.

Presidenttisahti on ulkoisesti juuri niin kuraisen likaista ja sameaa kuin sahdin kuuluukin olla. Tuoksu on makean banaaninen ja marjaisen toffeinen. Etiketissä suositellaan nauttimaan muistellen menneitä. Itsekin olen Satakunnasta kotoisin ja meillä syötiin kotona aina ruokaleipänä "kakkoa". Jollain tapaa sahdin maku saa makunystyröihin tämän tapaisia aromeita. Sahti ja muistot lämmittävät symbioosissa kehoa ja mieltä. Suutuntuma on öljyisen liimainen ja vahvasti virkistävä.

Jälkimaku on merisuolainen ja katajainen. Seuraavaksi laitan hirvipaistin uuniin ja kokeilen sahtia ruokajuomana. Oman käsitykseni mukaan sahdin säilytyksessä ja kuljetuksessa pitää olla tarkkana kylmäketjun kanssa, mutta jostain syystä tämä sahti säilyy Alkon hyllyillä huonelämpötilassa? Huomioitavaa vielä on, että pienpanimon artesaanioluthenkeen kuuluu yksilöllisyys, joka saattaa tässäkin tapauksessa vaikuttaa asiaan. Alkon hyllyille päätynyttä sahtia on nimittäin kerätty yhteensä jopa kuudesta eri batchista, kertoo panimomestari Tuomas Pere.

90

Rekolan Panimo Amerikan Serkku 4,5% ja Amerikan Eno 5,6% MÄNTSÄLÄ

Amerikan Serkku on jo kolmatta kertaa bloggaukseni kohteena. Nyt rapakon takainen sukulainen on ajankohtainen, koska saman mantereen eno otti ja paukahti kylään. Eno on runsaammin humaloitu (Columbus, Cascade, Centennial) versio Serkusta.

Lasissa huomaa jo heti Enon elämänkokemuksen. Tumma hipiäinen äidin veli on likaisempi ja raihnaisempi, kuin raikkaan nuorekas Serkku. Vaahtojen mitta on hyvin samankaltainen, mutta sisältö täysin erilainen. Vanhemman karpaasin (Eno) tukka hulmuaa samettisen pehmeänä ja pesusienimäisenä, kun taas nuoremman junnun kuontalo on vaaleampi, suurikuplaisempi ja tattimaisempi. Toisessa kaadossa Serkku kuohuu runsaammin. Serkun tuoksussa päällimmäisenä velloo trooppiset hedelmät ja Enossa karamellinen mallas. Kaikkein samankaltaisin piirre näissä kahdessa oluessa on yllättäen maku. Serkku polkee edelleen greippisellä raikkaudellaan ja Eno keulii samettisella havuisuudella. Enossa on loppujen lopuksi selkeästi enemmän makeaa käpyisyyttä ja Serkussa hedelmäistä mäntyisyyttä. Eno on myös pehmeämpi suussa kuin Serkku.
IPA vie kokonaisuudessa APAa leveämmillä renkailla ja suuremmilla vanteilla.

Serkku 88

Eno 90