New York Cheesecake - Voittajan keitto

Kolmannen KimitoKeiky-kotiolutkilpailun voittajaksi valikoitui edellissyksynä käydyn tuomaroinnin tuloksena keravalaisen Rouhe Brewingin New York Cheesecake NEIPA. Tammikuun puolessa välissä suuntasimme porukalla Kemiöön. Viikonlopun agendana oli keittää voittoisalla reseptillä tuhannen litran suuruinen erä olutta. Helmikuun loppua kohden tätä herkkua tulee saataville tämän postauksen lopussa mainittuihin anniskeluravintoloihin. Tätä ennen hypätään hetkeksi Braumeisterin äärelle Kimito Brewingin maltaiseen miljööhön. Tulilla on panimon 308. keitto.

- Isompaa erää tehdessä puhtauden merkitys korostuu entisestään.

Hyvin suunnitellussa Kimiton panimossa se on hienosti toteutettu.

Kimito Brewingin Jonaksen heiluttaessa tahtipuikkoa, voittoisan reseptin luoja Roope Komulainen sekä Rouhe Brewingissä alkumetreiltä lähtien vahvasti mukana vaikuttamassa olleet Iiro Lamppu ja Henri Aidanpää pääsivät vihdoin tositoimiin. Kolmikko on Komulaisen mukaan yhtä lailla Rouhen sekä menneisyys että tulevaisuus. Tarina sai alkunsa, kun Roope ja Henri tilasivat kutakuinkin seitsemän vuotta sitten kotiolutsetin Saksasta ja tehtailivat tämän jälkeen muutaman vuoden oluita yhdessä. Iiro on samalla toiminut lähes koko Rouhen olemassa oloajan tärkeässä roolissa reseptien pohdinnassa, sekä luonnollisesti myös objektiivisen palautteen antajana.

  - Nimi Rouhe tuli alunperin yhdistelmästä Roope U Henri, missä U tarkoittaa Sinua, joka oluemme jossain vaiheessa juo. Lisäksi pidämme rouheasta meiningistä joten nimi tulee myös sieltä.

- Jatkossa on tarkoitus Henrin kanssa kehitellä reseptejä ja viedä hommaa eteenpäin. Mikäli jossain vaiheessa Rouhetta aletaan kaupallistamaan, niin tällä kolmikolla se on tarkoitus tehdä. 

- Panimopäivä oli todella hieno kokemus. Tuntemusta isommilla laitteilla tekemisestä ei juurikaan ole ja siinä oppi mukavasti uutta.  Pussin sisällä hapotus oli minulle uusi tuttavuus ja vaikutti oikein fiksulta systeemiltä. Lisäksi sain uusia ideoita omiin resepteihin, kun pääsi Jonaksen kanssa juttelemaan Kimiton reseptiikasta. Kaikin puolin mielenkiintoinen ja mieluisa elämys. 

Kuka: Roope Komulainen 

Ikä: 31

Ammatti: Asfaltointiin keskittyvän perheyrityksen työnjohtaja

Kotiolutharrastuksen taustaa: Noin 7 vuotta keittelyjä takana, keittokertoja noin 100. Laitteistona kotiolutsetin jälkeen olen luottanut 10 gallonan coolereihin. Nämä pitävät eristettyinä mäskin lämmön tasaisena. Näin ollen mäskiä ei tarvitse siirtää, joten tämä myös helpottaa toimintaa. Näillä coolereilla olen mäskännyt ehkä kolmisen vuotta. Tarkoituksena olisi ostaa jossain välissä hieman suurempi keittokattila. 

Rouhe Brewingin tulevaisuus: Tavoitteena on että viiden vuoden sisään Rouhetta saisi nauttia ravintoloissa. Se, että millaisessa muodossa panimo tulee olemaan, on vielä pohdinnan alla. Reseptejä tulee ahkerasti kehittää, jotta kun virallinen panimo laitetaan pystyyn, niin kaikki on valmista. 

Lempioluet omasta tuotannosta:

1. Cherry sour. 2. Black King IS 3. Cheesecake NEIPA

TOP3 oluttyylit:

1. Imperial stout 2. Sour 3. IPA

TOP3 olutmaat:

1. USA 2. Iso-Britannia 3. Uusi-Seelanti

Autionsaaren olut:

Kyllä se varmaan IPA-linjalle kallistuu... Sanotaan Epicin Hop Zombie.

KimitoKeiky 2019 voittajaolut New York Cheesecake NEIPA tulee tarjolle ainakin seuraaviin anniskeluravintoloihin helmikuun loppupuolella:

Turku:

Craft Beer Turku

Cosmic Comic Cafe

Anniskeluliike Portti

Bar Alvar

Helsinki:

Plaza Wine & Craft Beer

Sidewalk

Espoo:

Sidewalk

Järvenpää:

Eikan Pub

Tampere: 

Gastropub Nordic

Joensuu:

60´s palaver

Porvoo:

Porvoon Paahtimo

Forssa:

Pub Hukka

Oulu:

Mallaskellari

#KimitoKeiky

Olvi APA vs Koff APA

Kevättä ja kauniita oluita. Maitokauppojen hyllyt pullistelevat jälleen etenkin suurempien panimoiden uutuuksilla. Olvin APAa osattiin jo odottaa männä vuoden IPAn jälkeen, mutta keravalaisen hevospanimon vastaava tuote tuli varmasti suurelle yleisölle yllätyksenä. Hienoa Sinebrychoff! Jäämme edelleen odottamaan Hartwallin vastausta.
Olvi, humalinaan Citra, Chinook ja Equinox, houkuttelee hyppysellisen enemmän kadmiumin viljaisella olemuksellaan. Samainen lesti myös vaahtoaa enempi ja piirtää paksumpaa/pysyvämpää pitsiä. Olvi jatkaa pisteputkeaan myös tuoksujen saralla. Koff taittuu hieman tunkkaisen maltaan ja marjaisuuden puolelle, kun taas iisalmelainen tuoksahtaa raikkaan raaoille sitrushedelmille. Keravalla hedelmät ja humalat (Citra ja Mosaic) ovat selkeästi kypsempiä ja pehmeämpiä. Se etelämpi panimo you know. Makupaletti on suora seurannainen hajuista. Lopputulos riippuu nyt vähän siitä, että tykkääkö Pirjosta vai Pertistä? Koffilainen on selkeästi täyteläisempi, mutta ummehtuneempi. Mainospuhe raikkaudesta ei tällä kertaa täytä saappaita. Olvi sen sijaan on vehnäisesti freshimpi, mutta jotenkin hauraampi. Itse henkilökohtaisesti jos mietin kyseisille oluille käyttötarkoitusta, niin kesän lähestyessä voisin helposti ottaa ison panimonkin APAa mukaan kotiterassille. Yhtä hyvin massa-apa sammuttaisi janon lämpimät haapapuut kantikkaiden alla vesiknaapullisen höyrystyessä kiuaskivien päällä. Näihin tilanteisiin valintani kohdistuisi Olvin puoleen. Grilliruuan kanssa puolestaan menisin Koffilla. Lopuksi vielä yksi pakollinen mutta. Viiden ja puolen euron litrahinnassa on mielestäni liikaa ilmaa.
Koff 78
Olvi 80

Kotimaisten Olutblogistien Yhteispostaus vol1: Sinebrychoff Porter 7,2% KERAVA

Korillinen Koffin Portteria. Siitä se ajatus sitten lähti. Hintalappu tällä tuotteella on 58,80+koripantti, jota minulta ei kuitin mukaan laskutettu. Inhimillinen erehdys kassalta. Rehellisenä miehenä olisin huomauttanut asiasta, mutta en sitä maksutilanteessa todennut. Toisaalta edellisellä vierailukerralla lahjoitin samaisen myymälän henkilökunnan virkistyskassaan lattialta löytämäni kymmenen euron setelin, joten ollahan vielä plussan puolella. Tuotteen hinta on kivunnut historian saatossa kiitettävän ikävästi ylös. Esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten korin sai pari kymppiä edullisemmin.
Nyt kuitenkin olutta on. Aina ja edelleen.

Kyseinen lesti itsessään ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Se on miehittänyt yhtäjaksoisesti Helsinkiä vain viisi vuotta lonkeron ja Coca-Colan vanavedessä, eikä jäänyt itse Michael Jacksoniltakaan huomioimatta. Koffin Portteri on kotimaisten massapanimoiden kruununjalokivi ja musta kulta. Käydään siis huuhtomaan.
Korin oluiden bbf on 15.9.2016. Arviointia varten nautiskelin noista pirttereistä reilu puolet aikavälillä 20.-30.12.2015. Jokaisen avaamani pullon kohdalla keskityin eri asioihin. Ensimmäisen kohdalla focus kohdistui ulkoisiin ominaisuuksiin.

Ulkoisesti porter on samettinen ja sysimusta kuin baribalin turkki. Oluen outlookissa on etiketin kaltaista keisarillista arvokkuutta ja historiallista harmoniaa. Sifonkisen mustan nestepinnan ylle kohoaa tyylisuunnan huomioon ottaen runsas vaahto caffè e latte. Vaahdon koostumus on samettisen pehmeä ja valkuaisvaahtoisen kiinteä. Kuohu laskee vähitellen ja tasaantuu seitinohutta aavistuksen paksummaksi pintaharsoksi, joka peittää koko oluen. Viime metreillä pitsin seitti jää nuolemaan lasia nauhamaisesti.  Ulkoisessa kokonaiskuvassa on jotain porilaista, jota en osaa selittää. Siksi karhut.

Sikarisen savuinen tuoksu on osaksi makean maltainen ja miltei mämminen. Joku voisi sanoa palaneeksikin, mutta silloin kehoittaisin kävelemään Aleksis Kiven kadun ja Sturenkadun kulmaan jossa miettimään vastausta uudelleen. Edelliseen verrattuna pelkkä kahvinen paahteisuuskin jää selkeästi viivan alle, mutta supisuomalaisista spekseistä kofferi tarjoaa joka tapauksessa täyden laidallisen. Jo mainitun mämmin lisäksi pelkkä tuoksu tuo aistinvaraiseksi niin Fazerin tummaa kuin myös mustaakin, eli salmiakkia. Kermaisuus suorastaan hiipii kohti nenäkarvoitusta limppuisen humalan saattelemana. Koffin Porterin tuoksussa elää vaatimattomasti suomalaisen miehen saunan puhdas sielu.

Suutuntumassa kahvi palaa oikeasti ensimmäisen kerran karrelle. Mokkaisesti palanut liemi paahtaa poskipäitä aiheuttaen miellyttävän kuumoituksen kitalakeen. Suun sisäpintoihin jää öljyisen liukkauden ja tahmeuden ansiosta jopa diasetyylisen kaltainen kermatoffee fur coat. Salmiakkisuus on heti kärjestä hyvin vahvasti läsnä ja täyteläisen tumma kokonaisuus valtaa kaikki aistikentät. Alkoholi jää täysin piiloon. Kuten aikaisemmin todettu, niin hinta on vuosien varrella noussut, mutta silti kyseessä on eittämättä hinta-laatusuhteeltaan Suomen paras olut. Ei siis pelkästään rotevien hartioidensa, mutta myös hintansa vuoksi Koffin Porter on yksi useimmiten ruuanlaitossa käyttämistäni oluista. Ruuan kumppanina tulee ehkä enempi kokeiltua uusia tuttavuuksia, mutta siihenkin käsillä oleva KP on erinomainen. Tänä vuonna joulupöydän oluenkin virkaa toimittaneena koffilainen suoriutuu mainiosti niin kinkusta kuin maksalaatikostakin.

Pirtterin ihanteellinen tarjoilulämpötila on kahdenkymmenen asteen tietämillä. Jääkaappikylmänä mausta ei juurikaan saa mitään irti ja monelle vahvojen tummien oluiden ensikokemukset saattavat nivoutua juuri liian kylmän nesteen ympärille. Yksi suurimmista ongelmista on ravintoloiden tapa säilyttää kaikkia oluita samassa kylmäkaapissa. Itselleni on jopa joskus tuotu pöytään portteri ja samalla pahoiteltu, että se ei nyt ole "tarpeeksi kylmää".

Itse henkilökohtaisesti pidän kuitenkin yhtä portteria aina jääkaapissa. Tämä liittyy kieroutuneeseen mieltymykseeni silloin tällöin tempaista lauteille kaveriksi tumma olut. Asian suhteen kaapista tuloni aiheuttikin tasan vuosi sitten keskustelua harrastajien parissa ja Rolle Laukkarinen lähti ajatuksen siivittämänä itsekin testaamaan "ennenkuulumatonta saunaolutta". Parhaiten tarkoitukseen sopii mieto kauppavahvuinen stout, mutta on sitä tullut koffilaisenkin kanssa knaapullisia heitettyä. Ylikylmä porter taipuu lauteilla mukavaksi raikastajaksi ja pullon loppua kohden olut kestää lämpötilan kohoamisen enemmän kuin erinomaisesti. Kiukaalle en suosittele tummaa olutta heitettävän, koska se saattaa palaa kiukaaseen kiinni jättäen pitkäaikaiset ja ei niin kauniit jarrutusjäljet kiuaskiviin (nimimerkillä "kokemusta on").

Legendan mukaan Koffin Porterissa käytetty hiiva salakuljetettiin aikoinaan Lontoosta Park Royal-panimosta Helsinkiin ja tämän pohjalta syntyi tämä suomalaisen pimeän oluen kulmakivi. Hiivakanta on siis identtinen yhden maailman tunnetuimman stoutin, Guinnessin kanssa. Kieltämättä varsinkin jälkimaun kuivakka kahvisuus muistuttaa isoa Geetä, mutta keravalainen hakkaa tässä tapauksessa irkkuesi-isänsä joka osa-alueella kuin Suomen pikkuleijonat Slovakian. Edellisen lisäksi jälkiliukkailla on aistittavissa vienoa marjaisuutta ja pehmeää lakritsia hennolla salmiakkitwistillä. Lopuksi salonkisen snadi siirappisuus sulattaa saletisti sisukkaimmankin suomalaisen Sepon sydämen.
Kuten Tauno Palo opetti: "Sanokaa vaan reilusti Koff!"
95

Tsekkaa myös muiden blogien Pirtteripostaukset:

Jaskan Kaljat, Tuopillinen, Tyttö ja Tuoppi, KaunisHumala, Huurteinen, Mushimalt, Reittausblogi, Musamiehen Oluet, Punavuori Gourmet, Maistuva Mallas, Viinihullun Päiväkirja, Loppasuut, Maltainen, Pullollinen, Tuopin ääressä, Olutverkko, Ölmönger ja Arde Arvioi 

Laitilan Lukko Liukas Lager vs Sinebrychoffin Bisse från Stadi

Eilisen Pelicans-Lukko ottelun jälkeen tämän illan kamppailusta Nordenskiöldinkatulla on tulossa vähintään mielenkiintoinen. Gagnon ja Vahalahti ottivat Lahdessa alkulämpöä liki 27 minuutin peliajoillaan, joten tänään luistin kulkee! Yllä oma sinikeltainen tulosveikkaukseni eli 1-4. 

Entäs olutrintamalla? Miten käy vertailun näiden kahden välillä? Härifrån tvättas sanotaan ja siltä se Koffin litku kieltämättä maisuukin, pesuvedelle. Lukko Liukkaan, joiden toimituksesta kiitokset Paroalhon hefeparonille, otan vielä myöhemmin erikoiskäsittelyyn. Tässä siis en lähde sen enempää arvostelemaan. Hyvää ja liukasta joka tapauksessa. Se on nimittäin sitten aivan toinen tarina. Tänään suunta kohti Hesalaa ja voittoisaa illan jatkoa!

Tour de Sinebrychoff

Pohjoismaiden vanhin toiminnassa oleva olutpanimo löytyy Keravalta. Nykyään kokonaan Carlsbergin omistuksessa oleva bulkkitykki tuottaa vuosittain 200 miljoonaa litraa olutta, sekä saman verran virvoitusjuomia. Vaikka yhtiö on Tanskalaisten omistama, niin samalla se on Keravan toiseksi suurin työllistäjä. Tänään palkkalistoilla oli 856 työntekijää, joiden lisäksi kuumimpina kuukausina halleissa pyörii yksi jos toinenkin kesätyöntekijä.

"Suomi on ohramaa"

Kaikista Suomen pelloista jopa joka viidennellä viljellään ohraa ja niistä puolet mallastetaan olutpanimoiden käyttöön. Koffille mallasta ajetaan Lahden Viking-maltaalta vähintään kaksi rekkakuormaa päivässä. Säilytystilaa löytyy kahden siilon verran.

Nykyään Keravalla oluen valmistukseen käytetään Tuusulan seudun kuntavettä, jota kuluu yhtä olutlitraa kohden 2,4 litraa. Tämä on verrattaen hyvin pieni luku. Vielä 1990-luvulla panimon toimiessa Helsingin Hietalahdessa määrä huiteli kymmenen litran tietämillä.

"Joka toinen Suomessa nautittu juoma tulee Koffilta"

200 miljoonan litran olutvuosituotanto rakentuu 70 000:n litran keittoeristä. Yhden keiton valmistuksessa pääkäyminen kestää seitsemän vuorokautta ja varastokäyminen viikosta kahteen. Käytännössä olut on siis noin 20:ssä päivässä pellolta pullossa (nykyään enempi tölkissä, mutta pullo rimmasi paremmin). Jotenkin tulee mieleen bulkin rinnalle drive-in tyyppinen termi pikakalja eli fastbeer.

Lääniä löytyy

Pienistä tiloista ei puhuta. Oman pub Karhupanimon ja henkilökunnan puodin lisäksi halleja löytyy isossa mittakaavassa. Esimerkiksi tölkityshallilla pituutta on hulppeat 296 metriä. Kierto on valmistuksen ohella nopeaa. Parhaimmassa tapauksessa maanantaina purkitetut tölkit ovat jo saman viikon perjantaina juotu, palautettu ja vastaanotettu kierrätykseen.








There is no such thing as a Huono Panimokierros

Panimokierroksena Sinebrychoff tarjosi mielenkiintoista faktaa, asiantuntevaa informaatiota ja erinomaista evästä. Saaristolaisleipien ja vuohenjuustoleivosten lisäksi maisteltiin luonnollisesti panimon oluita, joissa panostus omalla kohdallani painottui selkeästi tuontitavaraan. Yhtään uutta tuttavuutta ei olutpuolelta löytynyt, mutta sen sijaan Crowmoorin hiilihapoton Country Cider Still maistui huomattavasti paremmalta kuin normi versio. En silti lähtisi tätäkään ostamaan, koska en vain ole siideri-ihmisiä, mutta vierasvaraksi kenties.

Pääsin myös kokeilemaan oluen laskemista hanasta tuoppiin, joka ei todellakaan ole niin yksinkertainen toimenpide miltä vaikuttaa. Ensimmäiseen testituoppiin sain aikaiseksi lähinnä vaahtoa, mutta pitsistä ainakin tuli komeaa. Panimon edustajana Jukka Kahri näytti miten homma tehdään näyttelykelpoisesti.

Omin kätösin hanasta laskettuja tuoppeja

Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2014 4,7% KERAVA

Koffin vuosikeiky on muuttanut pienempään kaukaloon ja tänä vuonna tarjolla on bulkkitume. Ulkoasu on kuin Jenni Vartiainen "Junat ja naiset" videolla, mutta "Mustaa kahvia" lyriikoilla, jossa pitsi muistuttaa Lauri Ylösen päähöyheniä. Ei siis kertakaikkisen mitään huonoa.
Ensimmäinen virhe on lähestyä olutta tarkemmin. Tuoksahdus jo lähes maatunutta kompostia, johon on heitetty rippijuhlien jälkeen jääneet kahdeksan suodatinpussillista kahvinporoja.
Maku on metallisen teennäinen ja vetisen virolainen. Nyt ymmärrän annoskoon pienentämisen. Eihän tätä puolta litraa saisi kumottua (ainakaan kurkusta alas).

Oak Aged? What?

46

Sinebrychoff Koff Lite III ROCK 4,4% 4,5% 4,7%

Olen blogiurani uhkarohkeimman teon äärellä. Soittakaa ambulanssi, jos minusta ei kuulu seuraavan vuorokauden sisällä. Edessäni on 1,5 litraa Koffia. Olo on jo ennen maisteja, näiden hevosenpäiden keskellä, kuin Jack Woltzilla Kummisedässä. 
Värisuora on selkeä. Valööriasteikko 4,4:stä 4,7:ään. Liten ja perus K:n vaahto ei juurikaan toisistaan poikkea, mutta Hynysen skullia kantavan rockaleen huntu pesee selvästi aikaisemmin mainitut. Myös tuoksussa Rock antaa kevyen maltaisen vivahteen. Kahdessa ensimmäisessä tuoksua ei ole. Maussa esiintyy pyhä kolminaisuus: vesi (Lite), kusi (III) ja metallica (Rock). Metallica siis ainoastaan epämiellyttävänä teräksisenä jälkimakuna, joka pistelee poskien sisäpinnoissa. Clint Eastwood on otettu humala pohjalla mukaan rockaamaan, mutta siihen se ilosaarittelu loppuukin. Koffi on aina Koffi. Jos johonkin tilanteeseen, niin alkoholisoituneisuutta tuntevalle olutharrastajalle kyseinen straight flush on omiaan, koska enemmän kuin todennäköistä, juominen loppuu ennen aikojaan. Pahvia, prkl.
Lite 20
III 25
ROCK 31

Karhu Tuplahumala 4,6% KERAVA

KARHU - TUPLAHUMALA
Varma Teini-Tuulin ja Puisto-Pipsan suosikki. Ainakin kunnes totuus tulee julki. Ei tästä tullutkaan "tuplahumalaan". Viatonta kuluttajaa on taas kusetettu.
"Tupla" tarkoittaa tässä tapauksessa jälkihumalointia, jossa perinteisen Karhun Saazer-humalan lisäksi keittoon on heitetty jälkilämmöllä ripaus East Kent Goldingia.
TH tiputtaa edeltäjänsä tiiviin ja samettisen vaahdon vaihtopenkiltä leijonanharjamaisella vaahtopäällä ja rakeisella, huomattavasti kestävemmällä pitsillä. Vaahto on jopa aavistuksen sellaista viiksiin tarttuvaa sorttia. PerusKarhun  metallinen tuoksu on korvattu häivähdyksellä aromaattisuutta ja maltaisuutta. Vetisiä ovat silti molemmat.
Maku on Tuplahumalassa reilusti selkärankaisempi, joten humalointi ei olekaan pelkkä mainosjono. Siis edelleen ainoastaan PerusOtsoon verrattuna. Mikään laatu miracle ei ole kyseessä, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan.
Molemmissa tölkeissä tuunattu avainlenkki, jossa Karhun mentävä aukko.
51

Sinebrychoff Nikolai Vaalea Lager 4,7% KERAVA

Ulkoisesti perus Koffia, mutta reilummin vaahtoa ja pitsiä.
Etiketissä pröystäillään jopa viisinkertaisella mallasmäärällä peruslageriin verrattuna. Ei houkuttele, mutta mennään silmät kiinni ja suu auki.
Tuoksuu makealle virtsalle ja kas, maistuu myös.
Lujaa laatua Keravalta! Jei!
24

Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2013 4,5% KERAVA

Panimomestarin vuosioluet jatkavat hyvin (?) alkanutta matkaansa kohti tuntematonta. Wieniläistyylisen lagerin (2011) ja Kellerbierin (2012) jälkeen vuorossa on nyt American Pale Ale. Ei huono trio. Mielenkiinto alkaa nousta jo seuraaviin kokeiluihin. Nyt kun ollaan päästy jo Keravalaiseen pintahiivaolueen, joka jo sinänsä on aikamoinen harvinaisuus, niin pistetään vielä päälle täysmaltaisuus. Aikaisemmat Koffin pintahiivat ovat jakautuneet kuin Kaislameri Mooseksen käden nostolla. Mieleeni muistuu ainoastaan tummat Velvet ja Porter, joista jälkimmäinen on jo vähintään globaalinen sensaatio. Kuulostaa lupaavalta.
Kuparinen ale, jossa vaahto ok ja pitsikin sinnepäin.
Haju muistuttaa aavistuksen pellolla veden runtelemaa ja homehtunutta mansikkaa. Maussa on samankaltaista itiöistä kellarifiilistä. Jonkinmoisen karamellisuuden saattaa aistia jos imeskelee karkista pelkät pahvikuoret. Cascadea ei liiemmin huomaa?
Ennakko-odotukset pääsivät jälleen pettämään pahemman kerran.
63

Sinebrychoff Light Beer 4,1% KERAVA

El condor pasa! Teinijuhannuksena roudasin korillisen Light Beeriä Eira nimiseen saareen Rauman edustalle. Keskustelimme Golanin kukkuloista ja Fiateista. Dallas oli hädin tuskin päättynyt. Nyt JR ja Bobby näyttävät palanneen ohjelmatarjottimelle. Television sijaan avaan Lightin.
Tuoksahtaa muoville ja vihenneksille. Vaahto on komea, mutta katoaa jo kaadettaessa.
Maku on viljaisen vetinen ja metallinen.
En ihmettele, että joku Pyhärantalainen oksensi kyseisenä juhannuksena (gluteenittomuudesta huolimatta).
32

Sinebrychoff Musta Hevonen Vaalea/Tumma Lager 4,0% KERAVA

Historian havinaa isolla H:lla, mutta tuoksina jää valitettavasti etikettiosastolle.
Ravintola Buena Vista laittoi aikoinaan sitä oikeaa Mustaa hevosta suoraan hanasta, mutta tässä ollaan nyt jossain aivan muilla niityillä.
Vaaleaori on myös sävyltään vaalea. Vaahtoa ensin on ja sitten ei. Sama sääntö pätee pilkulliseen pitsiin. Tuoksussa on metallista makeutta. Maku eroaa perus keravalaisesta - ja miten? No jälkimaussa on aistittavissa pientä diasetyyliä, mutta, mutta. Tummassa versiossa värimaailma on lainattu coca-colalta ja vaahtoa/pitsiä ei ole juuri laisinkaan. Tuoksussa on kahvista siirappiutta. Maussa erilaisin aromein on saatu aikaan jotain alkuperäiseen viittaavaa. Keinotekoisen rukiinen mallas on ripauksen makea ja paahteinen. Karamellista settiä.
Suurempi pyhäinhäväistys kuin moai-patsaan korvan varastaminen konsanaan.
Vaalea 50
Tumma 55

"Musta Hevonen on alun perin Porin Oluen tuotemerkki 1970-luvulta. Sen kehitti panimomestari Georg Orlow. Mustaa Hevosta varten kehitettiin ihan oma, tavallista vaaleampi mallas. Tuohon aikaan maltaat olivat yleensä tummempia kuin nyt. Musta Hevonen teki toisen tulemisensa 1997. Vuonna 2003 Ruokakesko valmistutti sitä Sinebrychoffilla ns. halpisoluena." -Kari Ylänne

Nikolai Premium Pils 5,0% KERAVA

Hunajan keltaista pilsneriä valkoisella ja hapokkaalla vaahdolla, joka jättää kuplaista pitsiä sopivassa määrin. Tuoksu on olemattoman maltainen ja metallinen. Makukaan ei anna paljoa sen enempää. Ruohoisen yrttinen maku päättyy metalliseen katkeroon ja diasetyylin häivähdykseen. Ei mitään pilsnereiden kärkikastia, jos pilsneriä alkuunkaan.
38

Nikolai Vuosiolut 2012 5.0% KERAVA

Vaalean viljaisen keltainen ja sameahko, muttei utuinen.
Vaahto on hyvin niukka, eikä pitsiäkään ole näkyvissä.
Tuoksu lähinnä sitruunaisen yrttinen.
Maussa aavistus hiivaa ja vettä.
Maitokauppa version jälkeen odotukset olivat korkeammalla.
68

Sinebrychoff Puolukka-Stout 4,7%

Tummaa ruskeaa tai mustaa nestettä.
Etiketin mukaan olutta.
Vaahto on ohut ja pitsistä ei ole tietoakaan.
Tuoksu muistuttaa vahvasti ´97 valmistamaani mustikkakiljua.
Maku on pahvinen, tunkkainen ja kahvinen.
Eihän tässä mitään klassikkoa odotettu, mutta helkkari kun on pahaa.
18

Nikolai Vuosiolut 2012 4,5 % KERAVA

Samean keltainen, kovin vehnäisen oloinen Nikolai nostaa lagerlasiin komean vaahdon, joka valitettavasti laskee nopeasti.
Tuoksu on yrttisen maltainen ja viljaisen makea.
Maku on aluksi karvaisen makea ja loppuu simaiseen sitrukseen.
Keravan panimon tuotteisiin ja edelliseen vuosiolueen verrattuna loistava, mutta muuten keskinkertainen.
Mukava juoma ilman mitään erikoista vääntömomenttia.
67

Karhu Ruis 4,6%/6,0% KERAVA

Kotikaljamainen habitus nostattaa yllättävänkin pienen vaahdon.
Pitsi sen sijaan on tiivistä, paksua ja valuvaa.
Tuoksu on kemiallisen metallinen.
En tiedä voiko makua sanoa pettymykseksi, koska mitä kyseiseltä tuotteelta nyt voisi edes odottaa. Ensi puraisu on hedelmäisen maltainen ja hapokas. Edelleen ollaan kotikalja linjoilla. Loppu sivauksella pilkoittaa aavistus sitä koko etiketin hehkuttamaa ruista, mutta aika marginaaliin jää. Jälkimauksi jää makea vetisyys.
46





Rukiisempi kuuspistenolla on kaikin tavoin pikkuveljeään aidompi.
Tuoksu/maku on siirappisempi ja paksumpi, sekä aistittavissa on myös pientä savua.
Ihan kivasti nesteytetty ruisleipä, kun otetaan huomioon, että tullaan kuitenkin Keravalta.
64

Sinebrychoff Koff III 4,5 KERAVA

Suunnilleen neljän sadan oluen jälkeen ajattelin lähteä maistelemaan suomalaista lagereiden Popedaa, eli perus Kohvia.
En toki sortunut ostamaan kyseistä mallastuotetta, vaan tölkki riipaistiin kouraan eräänlaisten talkoiden yhteydessä.
Tunnelmaan sopii ystäväni kertoma tarina mökkilaiturilta. Kaikki ympärillä on täydellistä, mutta oluessa on jotain vikaa. Muutaman juotuaan toinen kysyy toiselta, että miksi tämä olut maistuu jotenkin pahalta. Vastaus on yksinkertainen - Se on Koffia. Kokonaisuus on kaikin tavoin mitätön, hajuton, mauton ja vetinen.
Ripaus diasetyyliä pilkottaa jälkimaussa.
Mitään syväluotaavampaa analyysia en koe tarpeelliseksi.
25

Karhu Tosi Vahva IV B 8,0% KERAVA

Tummanruskean kuparinen olut kuohkealla saippuaisella vaahdolla.
Pullosta kaadettuna vaahtoa muodostuu huomattavasti vähemmän.
Tuoksu on tummanmaltainen ja alkoholinen.
Maku on pehmeän täyteläinen, mutta turhan pistävän alkoholinen.
Erityisen kylmänä nautittuna ihan juotava alkoholitykitys. Kymmenen asteen haamurajan jälkeen etanoli puskee ulos jo sieraimia myöten.
Sopii puiston Pertille tai rannan Reinolle paperipussista (pullosta) nautittuna vähintään yhtä hyvin kuin Sorbus aikanaan.
Etiketin teksti "Porista kotoisin oleva Karhu on täyttä olutta", saa haikailemaan Porin Oluen suuntaan ja jotenkin vakuuttumaan, että kyllä tämäkin maistuisi aidommalta länsirannikon veteen pantuna.
44