Iso-Kalla Savu Kekri

Joulun saneleman Urbock-ähkyn jälkeen tekee mieli jotain ihan muuta, mutta siitä huolimatta silmäni osuvat olutkellarin hyllyllä lepäävään savuolueen. Iso-Kallan Savu Kekri (5,7%) oli Alkon valikoimassa Oktoberfestien aikaan, mutta jäi tuolloin kokeilematta. Takkatuli jotenkin imi pulloa puoleensa ja siihen se sihahti sammion syleilyyn ja leiskujen lämpöön. Colaisen mustanruskea olut tuoksuu pienesti pyökille ja semisti savulle. Pinnan yllä leijaileva maltaan makeus myllertää massiivisesti märzenin saavuttaessa suupielet, mutta etenkin jälkilämmön tuudittamassa palvatussa lakritsipilvessä fenolinen siirappisuus iskee avareita poskien sisäpinnoille kilpaa kahvisen kokoonpanon kanssa. Viimeisenä suuhun jää apteekin yrttikarkkien (ne pehmeät vihreät pallurat) ja miedon salmiakin yhdistelmä savuisessa porstuassa. Jotain maanläheistä tässä on. Onnelist uut vuat!

Iso-Kallan Mestari Stout #454

Kuopilaisen Mestarin miljöö on kimröökisen musta. Samettisen sifonkinen vaahto leijailee kuusi prosenttisen oluen yllä piirtäen yhtäaikaa lasin reunoille bitumisen pysyvää pitsiä. Nahkealehtisen nuhjuinen tuoksu tuo mukanaan hennon lakritsan siivittämiä suklaisiakin maitokahvin kaikuja. Mutakakkuisuus on kuitenkin pääosassa ja vie huomion myös makuosastolla. Suutuntuma on leikkisän letkeä eli toisin sanoen ainakin omaan stoutpirtaani selkeästi turhan kevyt, vaikka toki samalla silkkisen smoothi. Tyylipuhtaudellaan kuitenkin selkeästi Iso-Kallan parhaimmistoa. Tuote on alkujaan valmistettu Ravintolamestarit ravintolaketjun ravintoloille, mutta saatavilla myös Alkon tilausvalikoimasta.

Iso-Kallan Bière de Garde 7,0%

Iso-Kalla ei ole minua täysin vakuuttanut liemillään, mutta nyt harvinaislaatuinen pohjois-ranskalainen tyylisuunta vietteli kohti pullon kaulaa, eikä tätä houkutusta voinut ohittaa. BdG vaahtoaa maltillisesti ja kadottaa suojelusenkelinsä muutamassa minuutissa kokonaan. Hämyisessä atmosfäärissä olut näyttää kovin tummalta, mutta valoa vasten oluesta kuoriutuu rubiinisen kirkas ja konjakkisen kuultava jalokivi. Käyneen kirsikkaisessa tuoksussa on ripaus rusinoita jouluisen kaltaisten mausteiden ympäröimänä. Lesti näyttää totaalisen hiivavapaalta. Matalahapokkaan suutuntuman makeus juontaa hunajaista hedelmäsekoitusta kohti alkoholisen täyteläistä jälkimakua. Maussa topseilvellinkinen simaisuus saa suupielet sihisemään virneydestä. Heinälatoinen humina on ollut ennenkin vahvasti läsnä näissä vaaraslahtelaisissa keitoksissa ja etenkin tällä kertaa se uppoaa aihioon kuin kivi Kallaveteen. Kyllä tässä täytyy olla tähän mennessä maistamistani ko. panimon paras olut. Lesti löytyy Alkon käsillä olevasta (2/2017) käsityöläisolutvalikoimasta hintaan 5,66€.

87

Iso-Kallan Salmiakki Porter 6,7% KUOPIO

Monopolin tarjoamasta käsityöläisvalikoimasta seuraavana lasissa on oikealla salmiakkiuutteella maustettu olut, jollaista ei ihan joka päivä tule vastaan. En tiedä, mutta väittäisin, ettei vastaavaa löydy kotimaamme ulkopuolelta. Nostalginen historian havina siivittää kohti suupieliä. Nimittäin ensimmäistä kertaa allekirjoittaneen vieraillessa olutfestivaaleilla, olisiko ollut anno domini 1998, Tampereen Tummien Oluiden Torilla silmiini osui salmiakkiolutta. Silloin tiesin/ymmärsin oluesta jopa vähemmän kuin nykyään, mutta erikoisesta olutelämyksestä jäi positiivinen mielikuva. Panimoa en harmikseni muista, joten jos lukijalla on tietoa, niin kiitos kommentteihin jyviä.

Keskitytään nyt kuitenkin I-K:n tuotokseen. Olut on väriltään colaisen mustanruskea, mutta vaahtoaa limonaadia samettisemmin ja kestävämmin. Maltaisen marjainen tuoksu kylmää salmiakin taakseen. Suutuntumassa sen sijaan on puhdasta ammoniumkloridia, joka voimistuu kohti jälkimakua. Flavori on prosentteihin nähden yllättävän laimea ja vetinenkin, mutta silkkisen sulava koostumus hivelee poskia. Salmiakin suurena ystävänä täytyy myöntää, että tämä tuotos saattaisi olla suhteellisen hyvälläkin pohjalla ilman kyseistä uutetta. Salmiakki aiheuttaa fenolisen ja suolaisen sivumaun, joka ei ole parhaimmasta päästä. Perustuote on siis runkoa vaille kunnossa ja mausteet metsässä. Jälkimaku on vihdoin voimakkaan salmiakkinen, vaikka itse henkilökohtaisesti en ole enää ollenkaan varma onko näitä makuja (olut+salmiakki) mitään järkeä yhdistää? Aika samalle viivalle Laitilan lakun kanssa, mutta tällä moodilla hitusen jopa juotavampi yksilö. Helppous ei tosin kauas kanna. Kokonaisuus kippaa kuitenkin kaivatut kullat kuiluun, eikä käteen jää kuin tyhjä vaskooli.
41

Erä #356

Iso-Kallan Savo Pale Ale 4,5% VAARASLAHTI

Oljenkeltainen ja nektariinisen utuinen Savo PA kuohuu panimolle tyypilliseen tapaan enemmän kuin reilusti. Tasoituttuaan vaahto muovautuu tattimaiseen olomuotoon ja jättää lasin reunoille kaikin puolin isorankaista pitsiä. Tuoksu on hieman havuisen harmaa ja takapihaisen tunkkainen. Ruohoa riittää naapurille asti. Hapokkuutta ei juurikaan ole ja lopputulos tuntuu suussa saippuaisen greippiseltä. Kohtalaisen
laimea viritys.
68

Iso-Kallan Savo Special Bitter 4,5% KUOPIO

Vaaraslahtelaisen bitterin kaataminen lasiin osoittautuu suhteellisen hitaaksi ja lähes mahdottomaksi toimenpiteeksi. Korkki auki ja nesteet pitkin pöytää. Vaahdon laskeuduttua toinen kaato ja jälleen ohranestepitoinenvahinko.
Pehmeän persikkaisen pittersohvenin pitsi polkee perinpohjaisen parokkista polkua Raaseporin rannoille asti. Tuoksu on maltaisen hiivainen ja sappisaippuaisen sitruksinen. Suutuntuma on niin ikään hyökkäävän hapokas sekä katkeran kuusinen. Kokonaisuudesta kasvaa loppua kohden mehukkaan metsämansikkainen ja raikkaan ruohoinen sitruspirtelö. Siinä sopivasti yrttiä ja pähkinää niin riistaruuan kumppani on tässä ja nyt.
84

Iso-Kallan Savo Dark Lager 4,5% KUOPIO

I-K:n tumma laakeri hieman epäilytti kuuman kesäpäivän virvoittajana, mutta huulilta makunystyröille päästyään olut allekirjoitti paikkansa. Ulkoisesti samean sahtinen ja kuravetisesti kuohuava dark lager tuoksuu dunkelisti hiivalta ja paahteisesti maltaalta. Valoa vasten olut antaa kauniin punaruskeita vibraatioita. Makean marjainen ja yrttisen uskalias suutuntuma yllättää ja virkistää. Toffeisen tahmea ja ehkä jopa aavistuksen pashainen kokonaisuus. Jälkimaun diasetyylisyys voitelee leukaperät niin, että viisaudenhampaiden poistokin onnistuu helpommin.
82

Iso-Kallan Savo Wheat Beer 4,6% ja Hiisi Lumooja 4,3%

Kahden kotimaisen pienpanimon vehnäoluet saavat tänään toimia palauttavina lenkin jälkeen. Kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon tuotteita en ole aikaisemmin maistanutkaan, joten mielenkiinto on suuremman puoleinen. Molemmat vehnäset kuohuavat runsaanlaisesti, mikä osittain johtunee lasivalinnasta. Reissum bääl olla, jote kaik klasi ova täsä. Lumooja jättää selkeästi enemmän kökkäreistä pitsiä verrattaen Savon harvakseen pallomaiseen pitsiin. Värit muistuttavat paljolti toisiaan, mutta Hiisi on aavistuksen kirkkaampi kuin Savon greippimehuinen outlook. Tuoksussa Lumooja on voimakkaampi pippurisen hiivaisella puraisulla, kun taas Vaaraslahden wheatti tuoksuu lempeän kypsältä valkea kuulaalta (Malus domestica) ja korianterisen banaaniselta (Musa sapientum). Lumooja taittuu kirkkaasti enemmän witbierin suuntaan ja I-K perinteisempään hefeen. Savon vehnä muistuttaa jollain tapaa Pyynikin Simoa. Pitäisi kenties laittaa rinnakkaisvertailuun. Kokonaisuus jää köykäisen hiivaiseksi, mutta ihan toimiva hefe kuitenkin. Ensipuraisulla Savo teki jopa suuremman vaikutuksen kuin Hiisi, mutta Lumooja kiilasi eturintamaan jo ensimmäisellä puoliajalla. Hiisi tekee jälleen kerran erittäin mielenkiintoisen ja no niin no, lumoaavan erikoisen oluen, joka tuntuu olevan ko. panimon tavaramerkki. Allekirjoitan etiketin lauseen "pakottaa palaamaan luokseen".
Savo 78
Lumooja 84