Comeback: Saimaan Marsalkka Golden Ale

Marsalkka G.A. 4,7% oli jonkin aikaa suodatettuna versiona tuotannossa ja palasi nyt markkinoille suodattamattomana, joten ei tämä uusi keksintö ainakaan ensimmäistä huonompi luulisi olevan. Ainakin silloin pari vuotta sitten kyseinen olut oli Saimaan Juomatehtaan kallein olut valmistaa runsaan luomuaromihumalapitoisuutensa vuoksi. Liekö tässä syy myös lyhyeen tuotantoerään, enkä comebackiin sen paremmin tiedä motiivia. Olisiko tuotteen perään sitten jääty kaipailemaan kuluttajien osalta? Sama tuote on nyt joka tapauksessa saatavilla sekä tölkissä että pullossa. Kuvassa esiintyvät sotapäälliköt sain panimolta. 

Molemmista sammioista purkautuu persikan pehmeää nestettä. Tölkistä kaadettaessa vaahto on arvatenkin runsaampaa, mutta pullon kuohu säilyy huomattavasti pidempään ja on koostumukseltaan samettisempaa. Tämän kautta lasipakkauksen kätkemän nesteen suutuntuma on myös pehmeämpi. Hapokkuuttakin tuntuu olevan pullossa vähempi läsnä, joten kaikki merkit ohjaavat allekirjoittanutta liputtamaan pullon puolesta. Yllättävääkö? Oletusarvoni oli, että laseissa olisi kaksi täysin samaa olutta, mutta loppujen lopuksi nämähän ovat täysin erilaisia (iso silmäinen emoji). Pullotuotteen pitsi on lähes totaalisen peittävää esirippua, kun taas tölkitetyn goldenin lace muodostaa lähinnä pieniä saarekkeita sinne sun tänne. Pullossa on myös huomattavasti enemmän hiivaa. Molempien hedelmäisen maltainen kokonaisuus toimii siis suhteellisen mukavasti eikä moitteita tarvitse jaella. 

Tosin Saimaan pullot aiheuttavat aina päänvaivaa palautusautomaatilla, mutta nautitaan nyt juoma ensin.

Pullo 83

Tölkki 81

Saimaan Brewer's Special 4,7% uutuudet - summa summarum

Saimaan Juomatehdas lähetti muutaman oluen ennaltaehkäisemään meidän olutblogistien mahdollista syysmasennusta. Kohta puoliin kauppoihin rantautuvia oluita löytyikin pahvilaatikon uumenista melko kelpo määrä, mutta onko näistä asettumaan pimeitä iltoja vastaan?

Brewer´s Special -sarjan uutuuksia ainakin oli pakattu matkaan neljä kertaa neljä, joten eiköhän noista jonkinlaisen käsityksen kahden litran jälkeen saa. Summaan tässä vielä koko four-packin sisällön, vaikka nämä jo erikseen tulikin postattua. Jos siis olet jo kyseiset jorinat lukenut käännä kanavaa, tässä ei mitään uutta tule. 

Pacific Pale Ale

Aloitetaan Pacific Pale Alesta, koska se tuo ulkoisesti vahvasti mieleen Põhjalan Uus Maailm:n, joka teki aikoinaan ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.
Kuva luotaa liiakseen oranssia ja todellisuudessa olut onkin huomattavasti keltaisempi, mutta kuvankauniisti utuinen. Sitrushedelmäinen humalointi herättää haistinkanavissa hilpeän herukkaisia hekumaatioita, jotka johtavat kurkkupastillisen rikkaaseen raikkauteen. Suutuntuma vahvistaa yrttisiä niveliä pistellen hapokkaasti humalaa kohti hiussuonia. Raikkaan rapsakka kokonaisuus loppuu greipin kirpsakkaan ja aavistuksen tiskirättiseen purentaan, joka jää kaikumaan poskipäihin pitkäksi aikaa. Neljäpilkkuseiskaksi kuitenkin aika mukiin tai ehkä jopa tulippiin menevä tapaus. Humalina Columbusta, Cascadea, Citraa ja Equinoxia.
80

Houston Brown Ale

Olut on saanut värinsä avaruuspukuun pukeutuneen astronautin hiuksista, joiden mukaan taustalla oleva kuurakettikin tuntuu löytäneen väriloistonsa. Kuohkean kermaisen vaahdon jättämä pitsi laineilee sekin permanentin lailla. Tuoksu on makean maltainen ehkä jopa hieman siirappisen sokerinen. Silkkinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Sopivasti makeutta ja vehnän (?) tuomaa pehmeyttä. Persikkaisen pyöreä maku sopii tähän lämmetessään kellariseen kokonaisuuteen kuin sika vartaaseen. Se miten suhtaudut tikun nokassa roikkuvaan kokonaiseen eläimeen on hyvin yksilöllistä ja tunteisiinkin iskevää aivan niin kuin jokainen nauttimamme olutkin. No, ainakaan nyt ei ole lokakuu. Parasta tässä kyseisessä juomassa on jälkimaku. Savuisen smoothi salamanteri suorastaan sihisee suun sopukoissa. Yleensä vastaavat neljäpilkkuseiskavahvuiset brown alet ovat saaneet henkilökohtaisella tasolla jäädä kauppaan, mutta tässä kohtaa en kuitenkaan aivan täysin järkyttyisi vaikka Houston joskus kauppakärryyni hyppäisikin.
82

Houstonin ja Pacificin välinen kamppailu jäi askaruttamaan ja kun näitä tölkkejä nyt oli jäljellä, niin testasin kyseiset oluet rinnakkain ihan vain saavuttaakseni henkilökohtaisen suosikkini varmuuden. Vastakkainasettelun jälkeenkin yhdyn suomea puhuvaan Drew Barrymoreen Charlien Enkeleissä -Olen samaa mieltä. Houston rocks.

California IPA

Meripihkaisen tasainen ja persikkainen neste valtaa Spiegelau-lasin. Tötterö sopii kyseiselle oluelle erinomaisen hyvin ei pelkästään tyylinsä puolesta, mutta etenkin keikkakeittäjä Salmen lasikuvailujen perusteella myös etiketti imee vidriomaljaa puoleensa falloksen voimalla. Tiilisesti tunkkaisen trooppinen tuoksu ei liiemmin kuitenkaan viettele. Suutuntuma on purevan puinen ja pistävän pesusieninen. Vahvasti hedelmäisen humaloitu maku vie ajatukset kohti Californian surffiaaltoja, mutta ei kuitenkaan raikkaan merituulen syleilyyn asti. Tunnelma jää lopulta hiekkarannalle ränsistyneen ovettoman pukukopin tasolle. Kinuskisen kapea ja karvaisen kuiva kokonaisuus on turhankin raastinrautainen, eikä varsinaista virkistäytymistä kyseisen oluen ansiosta pääse valitettavasti tapahtumaan. Jälkimaku maistuu vesiohenteiselta seinämaalilta.
68

Joker Hop Ale #8

Saimaan Spesiaali Jokereita en ole kahden ensimmäisen erän jälkeen maistanut, koska en ole siihen nähnyt kiinnostusta. En tiedä täysin totuutta tämän sarjan takana, mutta yksi teoria on ollut, että jokerihumalat valitaan eriin sen mukaan mitä on jäänyt varsinaisista keitoksista yli. Tämä kuulostaisi bisneksen kannalta erinomaiselta strategialta, mutta toisaalta olisihan se panimon imagon kannalta kiva, että oluet myös maistuisivat hyviltä. Tiedä häntä. Nyt kuitenkin erän numero kahdeksan kimppuun.

Neste kaatuu lasiin kuravetisti kellertävän rusehtavana ja nektariinisen sameana. Ulkoisista ominaisuuksista vaahto on kauniin samettisesti runsasta, mutta muuten mikään ei liiemmin silmiä houkuttele. Hikisen hyinen tuoksukaan ei odotuksia nostata, mutta viedään Jokkeri huulille. Maussa hiivainen happamuus dominoi kaikkea muuta, eikä olut yksinkertaisesti ole juomakelpoista. Enempää en lähde analysoimaan, vaan loput nesteet päätyy viemäriin. Koska näitä kuitenkin on vielä kolme tölkkiä jäljellä, annan toisen mahdollisuuden. Toisellakin kertaa alumiinipakkauksesta päätyy lasiin sama viemäriltä haiseva olut. Jos haluat elää reunalla, niin nykäise hihasta. Minulla on edelleen näitä vielä kaksi, enkä taatusti tule niitä itse korkkaamaan.
35

Pullot odottavat vielä testausta

Korruptionarri: Brewer's Special Joker Hop Ale 8. erä

Saimaan Spesiaali Jokereita en ole kahden ensimmäisen erän jälkeen maistanut, koska en ole siihen nähnyt kiinnostusta. En tiedä täysin totuutta tämän sarjan takana, mutta yksi teoria on ollut, että jokerihumalat valitaan eriin sen mukaan mitä on jäänyt varsinaisista keitoksista yli. Tämä kuulostaisi bisneksen kannalta erinomaiselta strategialta, mutta toisaalta olisihan se panimon imagon kannalta kiva, että oluet myös maistuisivat hyviltä. Tiedä häntä. Nyt kuitenkin erän numero kahdeksan kimppuun.

Neste kaatuu lasiin kuravetisti kellertävän rusehtavana ja nektariinisen sameana. Ulkoisista ominaisuuksista vaahto on kauniin samettisesti runsasta, mutta muuten mikään ei liiemmin silmiä houkuttele. Hikisen hyinen tuoksukaan ei odotuksia nostata, mutta viedään Jokkeri huulille. Maussa hiivainen happamuus dominoi kaikkea muuta, eikä olut yksinkertaisesti ole juomakelpoista. Enempää en lähde analysoimaan, vaan loput nesteet päätyy viemäriin. Koska näitä kuitenkin on vielä kolme tölkkiä jäljellä, annan toisen mahdollisuuden. Toisellakin kertaa alumiinipakkauksesta päätyy lasiin sama viemäriltä haiseva olut. Jos haluat elää reunalla, niin nykäise hihasta. Minulla on näitä vielä kaksi, enkä taatusti tule niitä itse korkkaamaan.
35

Korruptiokuuraketin kyydissä: Saimaan Brewer's Special Houston Brown Ale

Olut on saanut värinsä avaruuspukuun pukeutuneen astronautin hiuksista, joiden mukaan taustalla oleva kuurakettikin tuntuu löytäneen väriloistonsa. Kuohkean kermaisen vaahdon jättämä pitsi laineilee sekin permanentin lailla. Tuoksu on makean maltainen ehkä jopa hieman siirappisen sokerinen. Silkkinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Sopivasti makeutta ja vehnän (?) tuomaa pehmeyttä. Persikkaisen pyöreä maku sopii tähän lämmetessään kellariseen kokonaisuuteen kuin sika vartaaseen. Se miten suhtaudut tikun nokassa roikkuvaan kokonaiseen eläimeen on hyvin yksilöllistä ja tunteisiinkin iskevää aivan niin kuin jokainen nauttimamme olutkin. No, ainakaan nyt ei ole lokakuu. Parasta tässä kyseisessä juomassa on jälkimaku. Savuisen smoothi salamanteri suorastaan sihisee suun sopukoissa. Yleensä vastaavat neljäpilkkuseiskavahvuiset brown alet ovat saaneet henkilökohtaisella tasolla jäädä kauppaan, mutta tässä kohtaa en kuitenkaan aivan täysin järkyttyisi vaikka Houston joskus kauppakärryyni hyppäisikin.
82

Korruptiolainelaudan kärjessä: Saimaan Brewer's Special California IPA

Meripihkaisen tasainen ja persikkainen neste valtaa Spiegelau-lasin. Tötterö sopii kyseiselle oluelle erinomaisen hyvin ei pelkästään tyylinsä puolesta, mutta etenkin keikkakeittäjä Salmen lasikuvailujen perusteella myös etiketti imee vidriomaljaa puoleensa falloksen voimalla. Tiilisesti tunkkaisen trooppinen tuoksu ei liiemmin kuitenkaan viettele. Suutuntuma on purevan puinen ja pistävän pesusieninen. Vahvasti hedelmäisen humaloitu maku vie ajatukset kohti Californian surffiaaltoja, mutta ei kuitenkaan raikkaan merituulen syleilyyn asti. Tunnelma jää lopulta hiekkarannalle ränsistyneen ovettoman pukukopin tasolle. Kinuskisen kapea ja karvaisen kuiva kokonaisuus on turhankin raastinrautainen, eikä varsinaista virkistäytymistä kyseisen oluen ansiosta pääse valitettavasti tapahtumaan. Jälkimaku maistuu vesiohenteiselta seinämaalilta.
68

Korruptiohaikalan suussa: Saimaan Brewer's Special Pacific Pale Ale

Saimaan Juomatehdas lähetti muutaman oluen ennaltaehkäisemään meidän olutblogistien mahdollista syysmasennusta. Kohta puoliin kauppoihin rantautuvia oluita löytyikin pahvilaatikon uumenista melko kelpo määrä, mutta onko näistä asettumaan pimeitä iltoja vastaan?
Brewer´s Special -sarjan uutuuksia ainakin oli pakattu matkaan neljä kertaa neljä, joten eiköhän noista jonkinlaisen käsityksen kahden litran jälkeen saa. Aloitetaan Pacific Pale Alesta, koska se tuo ulkoisesti vahvasti mieleen Põhjalan Uus Maailm:n, joka teki aikoinaan ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.

Kuva luotaa liiakseen oranssia ja todellisuudessa olut onkin huomattavasti keltaisempi, mutta kuvankauniisti utuinen. Sitrushedelmäinen humalointi herättää haistinkanavissa hilpeän herukkaisia hekumaatioita, jotka johtavat kurkkupastillisen rikkaaseen raikkauteen. Suutuntuma vahvistaa yrttisiä niveliä pistellen hapokkaasti humalaa kohti hiussuonia. Raikkaan rapsakka kokonaisuus loppuu greipin kirpsakkaan ja aavistuksen tiskirättiseen purentaan, joka jää kaikumaan poskipäihin pitkäksi aikaa. Neljäpilkkuseiskaksi kuitenkin aika mukiin tai ehkä jopa tulippiin menevä tapaus. Humalina Columbusta, Cascadea, Citraa ja Equinoxia.
80

Saimaan Brewer’s Special Joker Hop Ale 1. ja 2. erä

Joker hop-sarjan lähtökohtana on tehdä samaa olutta humallajikkeita vaihtelemalla jokaisen uuden erän kohdalla. Jotenkin aluksi oletin kyseessä olevan single hop tyyppinen ratkaisu, mutta tavaraa onkin käytetty suuremmalla kirjolla.
Ensimmäisen erän humalat ovat: Aramis (Ranska), Celeia (Slovenia) ja jenkit Mt. Hood ja Summit.
Toisen erän kohdalla mennäänkin klassisemmalla jenkki-iloittelulla eteenpäin. Humalosastosta löytyy: Cascade, Chinook, Citra, Columbus ja Amarillo. Nämä mysteeriset ainesosat voi selvittää jokaisen erän kohdalla syöttämällä panimon sivuille eränumeron tai kätevästi qr-koodin kautta tölkin kyljestä käsin.

Kuten kuvakin kertoo, #1 vaahtoaa kaksinkertaisesti #2:seen verrattuna.
Uuno on selkeästi tunkkaisempi ja tuoksuu likaiselta Wettexiltä. Kakkosen greippinen raikkaus puhaltaa San Francisco Bayn aurinkoisuutta aina tuoksusta jälkimakuun saakka. Ykkösen metallinen maltaisuus muuttuu multaisen maltoosiseksi, eikä lopputulos hivele olkapäitä. Kokonaisuuksissa erä yksi on pohjoismaisen havuinen ja erä kaksi sen sijaan eksoottisemman hedelmäinen. Kakkonen on ykkönen.

1. erä  70
2. erä  82

Saimaan Marsalkka Lemon Ice Luomu 4,6% MIKKELI

Saimaan Juomatehdas tyrkkää kevätmarkkinoille uutta hittiä (vai hutiko se oli). Oluen nimessä on jo heti kättelyssä kaksi inhokkireaktion käynnistävää sanaa; ice ja lemon. Näiden jälkeen edes luomu ei anna paljoa anteeksi. Lähdetään kuitenkin liikkeelle ennakkoluulottomasti puhtaalta pöydältä. 

Marsalkka kaatuu Amiraali-tuoppiin kullankeltaisena norona, jonka voisi kuvitella olevan mitä tahansa perussuomibulkkia. Vaahtoakin kerääntyy, mutta tämä häviää hyvin nopeasti olemattomiin jättämättä sen kummempaa pitsiä. Tuoksu on hyvin sitruunaisen Radlerinen, mutta aavistuksen tukevammalla maltaisuudella ja lievämmällä limellä. Olut kirvelee rohtuneilla huulilla ja pehmentää hampaat happamuudellaan. Aikalailla saman lopputuloksen saisi, jos puristaisi Koffin kolmosen joukkoon puolikkaan sitruunan mehut. Kokonaisuus on sitruunankuorinen ja sitruunainen. Sitruunaa, tässä on sitruunaa! Jälkimaku on sitruunan tuoksuinen astianpesuaine. En ole pitkään aikaan juonut näin pahaa olutta.

22

Saimaan Marsalkka Golden Ale 4,6% MIKKELI

Marsalkka Golden Ale on Saimaan Juomatehtaan kalleimpia oluita valmistaa, koska siinä on runsaasti luomuaromihumalaa. Olut itsessään on mukavan näköinen. Tahmean simaisen samea ja karaattisen kultainen GA täyttää tulppaanin kuin sikaflex hiussuonen. Pitsi on haihtuvaa höttöä, josta jää kestävämpää pilkkua. Puumainen, lähes leopardinen karamellisuus tasapainottaa sitruksista maltaisuutta tuoksussa, jonka jälkeen maku aloittaa sinfoniansa. Sitrushedelmästä kuoriutuu raikas ja kirpaiseva greippi, jonka viinikuminen humalointi ehostaa hengityksen paremmin kuin SB12?
Juomatehtaan parhaimmistoa.
80