Lahen Vahva Veijo

Teerenpelin oluiden nimet ovat omaan makuuni aavistuksen liian suomalaisia. En tiedä, mutta jotenkin tulee aina Karjala mieleen. Otetaanpa nyt tämäkin uutuus, Vahva Veijo. Etiketissä muuten nimike lukee kahdella eri tapaa, yhteen- sekä erikseen kirjoitettuna. Päätän, että tässä kirjoituksessa käyttämäni kirjoitusasu on oikea.
Mikä musiikki sinulle tulee ensimmäisenä mieleen? Aivan, ajattelit todennäköisesti ensimmäisenä jotain kotimaista niin kutsuttua äijärockia. Ei siinä mitään vikaa ole, ei, mutta jotenkin olueen yhdistäessä lopputuloksena on muovituopista ryystetty keskikalja ja leijonatatuointi otsaan. Sitten vielä tämä käsillä oleva oluttyyppi, imperial pils. Miksi haluaisin pilsnerini imperiaalisena? Edelleen meille keski-ikäisille ja meitä vanhemmille mielleyhtymänä tästä nimityksestä tulee ykkösolut. Sitähän se miltei alkoholiton olut suomen kielellä on, pilsneriä. Ja mikä oluttyyli myy vuosi toisensa jälkeen Alkossa kuin viininpunainen ämpäri Tokmannilla? Jälleen oikein, vahva lager, jota myös viinalageriksi kutsutaan. Olisiko jälkimmäisessä nimityksessä myös taikasana myynnin ylläpitämiseen?

No mutta, olut on kauniin oljenkeltaisesti sameaa ja tuoksuu päärynäisen pehmeälle sekä maltaisen makealle. Viettelevän petollinen tähän asti. Maku on ehkä heinälatoisen pölyinen, mutta samaan yrttipetiin kun on tirskautettu sitruunaviipaleesta mehut, niin pienoinen raikas tuulahdus pelastaa oluen ainakin ensimmäiseltä sudenkuopalta. Alkoholi (7,2%) on tyyliä ajatellen yllättävän hyvin piilossa, vaikka olut ei aivan jääkaappikylmää olekaan.  Loppua kohden lämpötilan noustessa ja hiilihappojen laskiessa viimeiset metrit eivät ole enää aivan niin mairittelevat, mutta telineistä irtautuminen oli joka tapauksessa yllättävän tyylikäs. Viimeisenä suuhun jää hieman nihkeän voinen kelmuisuus. Voi Veijo.

Silkkaa savua - Suomen parhaiksi palkitut lagerit

Suomen Paras Olut-kilpailussa omissa sarjoissaan voittoihin yltäneet Teerenpelin Suomi 100 Juhlaolut (tumma tai värillinen lager) ja Takatalo & Tompurin Kylmäsavulager (vaalea lager) aiheuttivat ainakin jossain määrin keskustelua, jonka lähtökohtana oli se, että molempien sarjojen korkeimmalle pallille ylsivät juurikin savuoluet. Itse toimin tuomarina kilpailussa, mutta Teerenpeliä en päässyt maistamaan ennen palkintojenjakotilaisuutta. Kylmäsavulageria (muiden vaaleiden lagereiden ohessa) sen sijaan olin arvioimassa sekä alkusarjassa että semifinaalissa, enkä voi sanoa että palkinto olisi mennyt väärään osoitteeseen. Omat henkilökohtaiset mietteeni kyseistä oluesta voi lukaista vanhasta postauksesta, joten keskitytään tällä kertaa lahtelaiseen liemeen.

Teerenpelin Juhlaolut kuultaa kaunista rubiinia ja tuoksuu tasapainoisen taljaiselle tammitynnyrissä imelletylle perunalaatikolle. Leipäisen lempeä suutuntuma vie kohti vahvaa marjavellinkiä, jonka lopussa seisoo yritteliäästikin yskändroppinen yrttisyys. Savuisuus on lähinnä kylmäkiskoisella polulla pehmeän palvikinkkuisuuden sijasta, mutta sen sijaan säväyttää viskisillä aromiliuskoillaan. Hyvä, ehkä jopa hieno ja tasapainoinen tumma lager, mutta silti Suomi 100 Juhlaolueksi kovin vaatimaton sinfonia. Kylmäsavulager uppoaa ainakin allekirjoittaneeseen huomattavasti paremmin, mutta läskin lihan kumppanina miksen lähtisi tätä Teerenpeliäkin kokeilemaan.

Suomen Paras Olut 2017 tulokset

Suomen Paras Olut on Hopping Brewster Beer Company Oy: Thunder Chief

Palkitut oluet sarjoittain:

Vaalea lager

1. Takatalo & Tompuri Brewery: Kaski Kylmäsavulager

2. Stadin Panimo Oy: Stadin Lager 5,3%

3. Mallaskosken Panimo Oy: Rainy Summer

Kylmäsavulager ja keittiön tervehdys

Vehnäolut
1. Panimo Honkavuori Oy: Valo vehnäolut
2. Suomenlinnan Panimo Oy: Piper Wit
3. Plevna – Koskipanimo Oy: Plevnan Vehnä

Valo ja Hiilikellarin nieriä

Marja- hedelmä- ja hapanoluet
1. Panimoyhtiö Hiisi Oy: Donut Island Andrea
2. Cool Head Brew – Plan Beer Oy: Sour Raspberry
3. Sonnisaaren panimo Oy: Mälli

Andrea

Tumma tai värillinen lager
1. Teerenpeli Panimo ja Tislaamo oy: Suomi 100 Juhlaolut
2. Panimo Honkavuori Oy: Double Doc
3. Bryggeri Helsinki – Rakuuna Olut Oy: Bryggeri Vuosisata

Suomi 100 Juhlaolut ja Onnelan possuniska

Amerikkalaistyylinen vaalea ale
1. Hopping Brewster Beer Company Oy: Thunder Chief
2. Beer Hunter’s Oy: Mufloni CCCCC IPA
3. Mathildedalin Panimo Oy: Vimma

Thunder Chief

Muu tumma ale
1. Lammin Sahti Oy: Lammin Sahti
2. Beer Hunter’s Oy: Mufloni Barley Wine
3. Ruosniemen Panimo Oy: Arkkitehti #000000 IPA

Lammin Sahti ja Selin sinihomejuusto

Vaalea tai keskitumma ale
1. Iso-Kallan Panimo Oy: Blonde
2. Mallaskosken Panimo Oy: High Hopes Oat Pale Ale
3. Suomenlinnan Panimo Oy: Hoppe IPA

Blonde ja mantelikakku

Stout ja portteri
1. Panimoyhtiö Hiisi Oy: Iku-Turso
2. Cool Head Brew – Plan Beer Oy: Heavy Sunshine
3. Stadin Panimo Oy: Katariina Imperial Stout

Iku-Turso ja Juuren fudge

Mieletön menu

Teerenpeli Julmajuho 7,7% LAHTI

Nimen taustalla ei ole sen paremmin Ståhlberg kuin Paasikivikaan, vaan Lahden Lotilan tuotekehittelijä J. Larkio. Teerenpelin omasta henkilökunnasta siis veistetty kokonaisuus nimeä myöten.
Julma Juho on ensikatsomalta ulkoisesti sysimusta ja sielultaan synkkä. Valoa vasten tarkasteltaessa väri paljastuu tummanruskeaksi ja sielun sisin lämpö alkaa nousta esiin suutuntuman hellässä hyväilyssä. Harvoin on Teerenpelin tuotos aiheuttanut heti kättelyssä vastaavaa arvostusta. Beigen pehmeä vaahto syleilee samettisesti nesteen pintaa ja jää ohuelti suojaamaan juipin aromeja loppuun asti. Sedimenttisesti savuinen ja karamellisen kepeä kahvin tuoksu yllättää vienoudellaan. Maku on sopivasti luumuisen makea ja metsänuotioisen kärtsäinen. Tervaleijonaisen suklainen kokonaisuus on Teerenpelimäiseen tapaan tarkoin harkittu ja kliinisen varovainen. Erinomainen tuotos kuitenkin kaikin puolin, mutta nimen perusteella odotin jotain rohkeampaa. Ei julma, ennemmin lauhkea.
87

Suuret Oluet Pienet Panimot 2015

Kolmipäiväisestä festivaalista neljäpäiväiseen kasvanut SOPP alkaa olla jo niin tosiharrastelijalle kuin myös henkilökunnalle kova koettelemus. Susikin sen jo tuntee nahoissaan. Vielä yksi päivä. 

Todellisuudessa festivaalit ovat aina olleet menestys, eikä vuosi viisitoista ollut poikkeus, päinvastoin. Tosin Rautatientorin tila alkaa käydä äärirajoillaan, joten ehkä jonain tulevaisuuden vuonna saamme kokea Helsingin SOPPia jossain muualla? Keskiviikko ja torstai tarjosivat ainakin hetkittäin haasteellisempia keliolosuhteita. Itse saavuin paikalle perjantaina auringon saattelemana. Foreca oli ennustanut iltaan täyttä aurinkoa ja 18-astetta silkkaa heattia. Lupaukset lunastettiin myös sään suhteen erinomaisesti.

Innokkaana alan-enthuastina olin ensimmäisenä porttien takana, mutta pikkuhiljaa väkeä alkoi kasaantua jonoksi asti.

Starttasin kevyesti Ruosniemen Hell Sinillä.  4,7%:nen bitter on ilmeisesti samaa kuin aiemmin myynnissä ollut Rocking Bear Moto Rock Bitter Ale. Tällä kertaa yhteistyökumppanina on Hellsinki Rock Girls. Mukava perusbitter näin keskipäivän ensimmäiseksi maistiksi. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Sosiaalisesta mediasta olin havainnut, että Pyynikin Panimon Jaskan Kaljan 30 litran kegi oli avattu torstaina, joten oletin, että vastassa on ei oota. Yllätykseksi JK:aa löytyi edelleen hanasta, joten sellaista sitten! Jaskahan oli kauniin samea ja olkisen keltainen kokonaisuus. Ruista ranteessa, mutta kiltillä kauralla varustettuna. Ulkoiset ominaisuudet voittavat sisäisen kauneuden. Kuten Usko Eevertti sanoisi: kuiva ja naseva, suora mutta huoleton Jaskan pano.

Tässä vaiheessa alkoi tuttuakin väkeä lappaamaan kaksin käsin sisään, joten oluiden varsinainen pohdiskeleva tutkiskelu (jos sitä tähänkään asti oli) sai väistyä sosiaalisen kanssakäymisen tieltä. Tällaiset festarithan ovat ennen kaikkea nautiskelua ja kohtaamisia varten, eikä niinkään muistiinpanojen hifistelyyn rakennettuja. Olutblogistikollegoitakin tuli möötattua. Rollen kanssa oli mukavat rupattelut ja  Bissebaroni herätti allekirjoittaneessa sisäisen turkulaisen ja aloin puhua kuin kaarinalainen. Mistä sitten olutbloggaajat tavatessaan juttelevat? No ainakin lapsista, neuvolassa käymisestä, tietokoneista ja ehkä vähän myös oluesta. 

BB:n kanssa käytiin myös Laitilan Virvoitusjuomatehtaan tiskillä naukkaamassa yhdet lailliset lonkerot. Kyseessä siis juuri ennen festivaalia kohua aiheuttanut 6%:nen long drink, jota ravintoloissa ei lainsäädännön mukaan saa annostella kuin korkeintaan 8cl:n shotteina. Itse asiassa kahden annosenkin tilaaminen meinasi saattaa minut aluksi ongelmiin, koska BisseBaroni seisoi liian etäällä tiskistä ja juomanlaskija luuli että ihan vaan itselleni yritän ostaa tällaista satsia. Pois se minusta. 

Mitä sen enempiä. Kuvista voi ihmetellä maisteltuja oluita:

Maku Maalais - Tamminen: Hieman epämiellyttävän pisuaarinen tuoksu.
Kokonaisuus terävästi tammisen tanniininen ja kusisen greippinen. Hyvää.

Hiiden tattua laatua. Maailmojen Sodassa pidin enemmän tuoksusta kuin mausta.
Souri on aina ja etenkin tämä, jännästi kiva.

Radbrewin Alone in the Dark oli perus suklaisen kahvinen stout, mutta hedelmäisyyttä omaan makuun liikaa. Greenhousea voisin tissutella enemmänkin.

Stadin Milk Porter oli jollain kierolla tavalla ehkä paras maisti tällä kertaa. Ainakin innovatiivinen ja rajoja rikkova.
Laitilan Wasaborg savuvehnä ei juurikaan liikauttanut.

Ruotsalaispanimoiden oluista Närken Bästa Rököl vapautti tilaa tajunnasta runsaalla savuisuudellaan. Toppen!

Lappi TL:n sahtia olen odottanut saavani maistiin jo vuosia. Festivaalitunnelmissa nektarit (ruis ja mallas) osoittautuivat kuitenkin liian vaikeiksi hyytelömäisen, jopa geelimäisen koostumuksensa vuoksi. Tiukkaa tavaraa.

Plevna, Ruosniemi, Rekola ja Mathildedal tarjosivat lämpöä ja hellyyttä.

Hopping Brewsters: rapsakkaan raikas uusi panimotuttavuus.

Teerenpelin Panimon Erikoinen nro 2 oli liian alkoholinen ja viskinen.

Jälkihuomio: Ennen festivaalien alkua huomasin twitterissä olutviikinkien rantauvan Suomeen. Vinkkasin SOPPista ja brittikarpaasit innostuivat vallan mahdottomasti. Ilmeisesti olivat kiertäneet jonkin verran vastaanvanlaisia tapahtumia maailmalla ja reittasivat Suomen hyvin korkealle niin tapahtuman kuin myös paikallisten oluiden ansiosta. Yeah!

Loppukaneettina vielä muistettakoon, että alueelle ei saa viedä mitään sellaista, jonka sisällä voisi olla alkoholia tai jonka sisällä olisi mahdollista salakuljettaa alkoholia ulos alueelta. Sen paremmin alueelta ei saa viedä pois mitään sellaista jonka sisällä voisi olla alkoholia, vaikka se todistetusti olisikin tyhjä. Ainoana poikkeuksena sääntöön toistaiseksi vielä on mahalaukku, jonka sisältöön ei puututa.

660 vs 666

Kun Keisarin kuuskutonen ei riitä lisätään pöytään numeroita. Teerenpeli nokittaa nollalla ja Pyynikin Käsityöläispanimo kiilaa kutosella. Kumpi käsi voittaa?
Nipa on asteen vaaleampi Polkkaa ja sen vaahto kohoaa tattimaisesti ylöspäin kun taas Polkan saman korkuinen vaahto antautuu keskiöstä maanvetovoiman vietäväksi. Neumannin pitsi on sifonkisen peittävää verrattaen Belsebubin paksun barokkiseen pintaan.
Salpausselän inkkari on kieduttu Karhukoplan kahleisiin, kun taas Tesomassa pukeudutaan paholaisen paitaan. Tuoksu on Notkeassa lempeämpi ja karamellisempi kuin Polkan savuisen viskinen ja aavistuksen alkoholinen katku. Tosin kameralaukkuni tuoksahti jostain syystä savupotkalle, joten en ole ihan varman mistä kyseinen viskisyys sai alkunsa. Vaikka Nipan neulaset pistelevätkin tuntuvammin, Piru potkii paremmin. Mansikkaisen herukkainen tuoksutuntuma tuntuu tasaisesti molempien tuoppien tiellä.
Maun puolesta lahtelainen on simppelisti iisimpi. Tesomassa on enemmän käsimeininkiä. Artesaanin aarrearkku saattaa olla jollekin haastavampi, mutta toiselle antaa enemmän. Allekirjoittaneelle näiden kahden oluen erot paistattelevat kuitenkin yllättävänkin marginaalisella tasolla. Teerenpeli textaa tyyliä ja Pyynikki painaa pannua. Tykkään enemmän siitä, että mennään sinne päin, kuin suoraan kohteeseen, joten oikean puoleinen olut vie pisteet niukasti kotiin.
Nipa 82
Polkka 86

Teerenpeli Ruisreiska 4,7% ja Kesähessu Mild Ale 3,8% LAHTI

Teerenpelin kaksi "kesäuutuutta". Kesähessua on aikaisemmin saanut neljän ja puolen prosentin vahvuisena ja Ruisreiska on tunnettu paremmin nimellä Rentoreino, kunnes Suomen Gummitehdas elikkäs Nokian Jalkineet nosti älläkän tuotenimivarkaudesta. Ihan uutukaisista ei siis ole kyse, mutta maitokaupanhyllyllä toki etiketitit erottuvat massasta juuri niin kuin mainostoimisto on niiden halunnutkin erottuvan; kesäisinä helmenkalastajina.
Oluet ovat hyvin samankaltaiset. Rukiinen on luonnollisesti hieman päivettyneempi ja vaahtoa/pitsiäkin esiintyy aavistuksen runsaammin. Molempien profiilit ovat hyvin kevyitä sesonkiin sopien ja virkistävät mukavasti lomalaisen lihaisaa lounaskattausta. Reiska erottuu rukiisella marjaisuudella ruohoisen hedelmäisestä Hessusta ja makeus on ärrässä enemmän toffeista.
Ruisreiska 72
Kesähessu 70

Teerenpeli Mokkamatti 7,0% ja Prykmestar Kahvi Stout 6,0% LAHTI/UUSIKAUPUNKI

Käsityöläisoluiden valikoimaan oli sattuman kaupasta osunut kaksi kahvi stouttia. Uudenkaupungin ja Lahden panimot kamppailevat aikalailla samassa suuruusluokassa. Ugissa vuosittain pannaan 300 000 litraa olutta, kun taas Lahden Lotilan vuosituotanto on kiivennyt jo yli 400 000:n litran.
Lasissa Prygy erottuu edukseen vaahtonsa puolesta, mutta tämä katoaa nopeasti ja muutaman minuutin kuluttua Masalla on jotain mitä Mestarilla ei - pitsinauha.
Nestesisältö on reilun kaupan kahvilla maustetulla Mokalla selkeästi mustempi ja öljyisempi ja vaikka Prykmestarin etiketissä mainostetaan olutta "pikimustan yön pimeyden haastajana", väritys lähentelee enemmänkin Pepsiä.
Tällä kertaa lahtelainen hakkaa vakka-suomalaisen lajitoverinsa jo heti lähtöviivalla (tuoksu) niin ahtaaseen rakoon, että sieltä on vaikea päästä ylös. Prykmestar jää vetisen laimeaksi toimistokahviksi, kun taas Mokkamatti jyskyttää Jamaica Blue Mountainin lailla.
Masan maun kahvisuus dominoi edelleen, mutta ei aivan tuoksun lailla, jolloin kaffenisun rusinaisuus saa ansaittua tilaa. Prykmestarin ruisleipäinen kahvisuus on Mokkamattiin verrattuna tehty säästöliekillä.
Summa summarum lahtelainen maistuu aidommalta, vahvemmalta ja runsaammalta.
Ensimmäisen jälkimaku on erittäin vahvan kahvinen ja jälkimmäisen marjaisen mokkainen.
Mokkamatti 90
Prykmestar 74

Teerenpeli Vehnäväinö 6,0% LAHTI

Salpausselän pohjavesistä ja Vihreän Luodin (Green Bullet) humalasta syntyy aito lahtelainen vehnä-bock!
Ulkoisesti olut muistuttaa niin vahvasti kuravettä, että voisi kuvitella lasissa olevan juuri ruopattua Salpausselän pintavettä. Ei sinänsä, suodattamattomalle oluelle erittäin kaunis näkymä. Tuoksu on hedelmäisen korianterinen ja maku seuraa samoilla linjoilla banaanisella yrttisyydellä hiivan puskiessa ytimiin ehkä jopa hieman liikaa, mutta ei kuitenkaan häiritsevään asti. Kokonaisuus on makea ja hapoton. Ylikäyneen siman mielleyhtymä jää mietityttämään jälkimaussa.
Hyvää joka tapauksessa.
83

Teerenpeli Sauhusanttu 5,0% LAHTI

0,75 on sitten viime näkemän vaihtunut helpommin lähestyttävään 0,33 kokoon.
Savuisuus on miehekäs juttu. Itse ainakin tykkään haista savulle on se sitten kinkun, oluen, viskin tai ihan vaan nuotion leimun muodossa. Vaimo ei välttämättä ole samaa mieltä. Yksi asia ainakin on varmaa - pyökin savussa kuivatettu mallas voittaa savuaromin mennen tullen. Se miten se tehdään Bambergin tippukiviluolissa, tulee tuskin koskaan onnistumaan missään muualla, eikä ainakaan Suomen Lahdessa. Yritystä on toki aiemminkin kotimaassa ollut, eikä Sauhusanttu ole lainkaan huonoimmasta päästä.
Punaruskea olut kantaa vaatimatonta vaahtoa, mutta sen samettinen kestävyys paikkaa asian oikealla tavalla. Tuoksu on savuisen tervaleijonainen. Limppuisen kuiva maku on jostain syystä jotenkin keinotekoisen tuntuinen, eikä tajunta räjähdä millään osa-alueella. Kokonaisuus on kuitenkin toimiva ja se suorastaan huutaa liharuokaa ystäväkseen.
Jälkimaussa on reilu annos pekonirasvaa, vaikka kieli onkin karhea kuin atooppinen ekseema keskitalvella.
78

Teerenpeli Kaurakaapo Kaura Stout 6,0% LAHTI

Erittäin tummanruskeaa, lähestulkoon mustaa ja paksua nestettä. Voisi erehtyä lisäämään konepellin alle Mobil ykkösen sijasta. Vaahtokaan ei paljasta. Maitosuklainen tuoksu on makea ja lievästi paahtunut. Maussa paahteisuus korostuu kahvisena ja lakritsaisena katkuna. Maitosuklaisuus muuttuu yhä voimakkaammaksi ja taittuu siirapin puolelle. Jälkimaku on savuisen sikarinen ja liukkaan öljyinen. Teerenpelin parhaimmistoa epäilemättä. 82

Teerenpeli Hippaheikki T.E.S.B. 4,7% LAHTI

Lahtelaisesta vedestä valmistettua kuparinruskeaa bitteriä.
Vaahdosta ei jää kuin varjo.
Tuoksu on hunajaisen kukkea ja aromikkaan raikas.
Maussa on bitterin kaikki hyvät ominaisuudet rapsakalla makeudella höystettynä.
Jälkimaku muistuttaa välillä saippuaa välillä sitruunaa olemamatta kuitenkaan huono.
72

Teerenpeli Luomuleevi 4,5% LAHTI

Teerenpelin maitokauppaluomu ei ulkoisesti liiemmin eroa 5,0%:sta alko tavarasta.
Näin pienen prosenttieron takia ei kannattaisi kahta versiota tehdä, mutta kauppa on kauppa.
Olut on hapokkaan vaaleankeltaista ja pinnalle muodostuu hento ja kuplainen vaahto.
Pitsi on samettinen ja tiheä.
Tuoksussa on keväistä tunnelmaa koivun silmujen kera.
Maku on ruohoisen sitruksinen ja miedon voinen.
Aika mitäänsanomaton, mutta helppo.
Jälkimaku on jotenkin muovinen ja ahdas.
46

Teerenpeli Luomu 5,0% LAHTI

Vaaleankeltainen luomuolut valkoisella ja pienellä vaahdolla.
Maku on hyvin Teerenpelinen.
Tuoksussa aavistus viljaa.
Kokonaisuus on katkera ja ruohoisen voinen.
Ei mitään luomuoluiden kärkikastia.
49

Lapin Kulta Tuisku 4,7% LAHTI

Pullo nro. 07241/85 000
Kullankeltainen ja aavistuksen samea luomuolut Hartwallilta. Lyhyt vaahto katoaa turhan nopeasti. Hedelmäisen marjainen tuoksu antaa perinteiselle poron nesteelle pehmeän ja arvokkaan jalansijan. Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä ja pudottaa jälkimakuun miedon katkeruuden, jota tuskin kolmen oluen jälkeen enää edes huomaa. Kokonaisuus on karamellisen smooth. Mainostettua siankärsämöä en osaa mausta etsiä.
Olut on pantu ale-hiivalla Teerenpelissä, jota ei hämmästykseksi mainosteta etiketissä saatikka Hartwallin kotisivuilla millään muotoa. Ei ole T-peli halunnut liata nimeään Lapparin kyljessä? Nimi sai Antti Tuiskun hämmennykseen.
Vähän valju ja ryhditön, mutta maistuva.
77

Teerenpeli Pakkaspaavo 4,7% SUOMI

Hyvin tumma komealla vaahdolla ja kahvisella runsaalla pitsillä.
Tuoksu on hyvin Velkoisen paahteinen.
Maku on onneksi aavistuksen ryhdikkäämpi ja moninaisempi.
Punaisena lankana toimii perunalimppuinen mallas.
Kevyen suklainen kokonaisuus on pyöreä, muttei aivan pallo.
Helppo on, hyvin helppo.
75