Rekolan Tervahauta 4,5% MÄNTSÄLÄ

Tervaisista oluista aikaisempia kokemuksia löytyy Vakka-Suomen Panimon Tervanaamasta ja Syydvästistä. Tällä kertaa ratakiskoille astuu Rekolan Panimo. High hopes. Etikettiin on läväytetty jo panimon uusi osoite Fiskarsissa, mutta tämäinen erä kuitenkin tulee vielä Mäntsälästä.
Mokkainen vaahto on erittäin runsasta ja kohoaa tattimaisena upeasti lasin ylle. Tummanruskean musta olut tuoksuu paahteisen kahviselta ja savuiselta tummalta suklaalta. Yllättävän vaisut aromikiksit.

Tervahauta lämpenee

Tämä tasoittuu vahvasti palvatun kinkun laskeutuessa kitalakeen nestemäisen Pepe-lakun muodossa.
Terva kapsahtaa kunnolla esiin oikeastaan vasta jälkimaussa, joka on Leijona-pastillisuuden ohella palaneen kahviporoinen ja makean savuinen.
Kola-Olli saattaisi puuttua porterin hapokkuuteen, mutta ei lähdetä siihen. Lakritsi kumppaniksi, toimii.
80

Rekolan Panimo Amerikan Serkku 4,5% ja Amerikan Eno 5,6% MÄNTSÄLÄ

Amerikan Serkku on jo kolmatta kertaa bloggaukseni kohteena. Nyt rapakon takainen sukulainen on ajankohtainen, koska saman mantereen eno otti ja paukahti kylään. Eno on runsaammin humaloitu (Columbus, Cascade, Centennial) versio Serkusta.

Lasissa huomaa jo heti Enon elämänkokemuksen. Tumma hipiäinen äidin veli on likaisempi ja raihnaisempi, kuin raikkaan nuorekas Serkku. Vaahtojen mitta on hyvin samankaltainen, mutta sisältö täysin erilainen. Vanhemman karpaasin (Eno) tukka hulmuaa samettisen pehmeänä ja pesusienimäisenä, kun taas nuoremman junnun kuontalo on vaaleampi, suurikuplaisempi ja tattimaisempi. Toisessa kaadossa Serkku kuohuu runsaammin. Serkun tuoksussa päällimmäisenä velloo trooppiset hedelmät ja Enossa karamellinen mallas. Kaikkein samankaltaisin piirre näissä kahdessa oluessa on yllättäen maku. Serkku polkee edelleen greippisellä raikkaudellaan ja Eno keulii samettisella havuisuudella. Enossa on loppujen lopuksi selkeästi enemmän makeaa käpyisyyttä ja Serkussa hedelmäistä mäntyisyyttä. Eno on myös pehmeämpi suussa kuin Serkku.
IPA vie kokonaisuudessa APAa leveämmillä renkailla ja suuremmilla vanteilla.

Serkku 88

Eno 90

Stadin 4,5% / Rekolan Amerikan Serkku 4,5% / Nokian Keisari 66 4,2% American Pale Ale

Suomalaista pienpanimo-osaamista parhaimmillaan, tässä ja nyt.
Kulutusolut valikoimaan hintalaatusuhteellaan kiipinyt Routekeisari rinnallaan rekolan ja Stadin vastaavat ylpeydet.
Pääkaupungin kuningas mahtailee vaahdollaan muut maan rakoon, mutta Mäntsälä (tuleva Fiskars) ja Nokia eivät jää liiaksi varjoon. Stadin nostattama tattimainen vaahtotorni on kieltämättä poikkeuksellinen ja Rekola tässä kolmikossa yllättävästi vaatimattomin. Ei hätää. Kenelläkään. Ulkonäön puolesta sanottakoon, että Stadi on vaalein ja Rekola tummin. Tuoksut kertovat heti, että kyseessä on kolme täysin eri olutta. Stadin rapsakka belgisitrus, Rekolan savuisen makea vaniljatoffee ja Nokian havuinen humala. Siirrytään makuun. Stadi nousee pintaan saippuaisella bitterisyydellä ja Rekola hedelmäisen lempeällä makealla maltaisuudella. Nokia on perus vahva 66.
Summarum. Pöydässä kolme totaalisen erilaista APA:a (jokainen täydellisiä omalla tontillaan), joita kaikkia voin suositella suurella sydämellä. Rivijärjestystä on mahdotonta tehdä, mutta omat suosikit voi aina kertoa. Rekolaa ostaisin enemmänkin, jos hinta olisi huokeampi. Nokia näistä kolmesta hintalaadultaan eniten kohdillaan. Mmmmmmmmmm...
Stadi 88
Rekola 88
Nokia 88

Rekolan Munkintie 6,7% MÄNTSÄLÄ

Viileää belgi alea lämpimään lasiin. Siitä se lähtee.
Munkin Tie on kesämökkitie. Kesämökkitie, jonka hiekka on painautunut pehmeäksi ja auringon paahtamana se suorastaan vaatii lomalaista riisumaan sandaalinsa ja kokemaan sen silkkiyden paljaita jalkapohjia vasten. Ainakin väri assosioi tämän suuntaista, eikä kruunukaan jää kauaksi rantakallioon vaahtoutuvasta suolavedestä, pienellä mutapohjalla maustettuna, luonnollisesti. Pitsi muistuttaa Saturnuksen renkaita suoraviivaisella nauhamaisuudellaan ja pysyvyydellään. Toinen vaihtoehto olisi maalarinteippi, mutta se ei kuulosta läheskään yhtä metroseksikkäältä, joten pitäydytään edellisessä. Kahvisen suklainen tuoksu taittaa yrttistä hedelmäisyyttä, joka jatkuu maussa luumuisena lakritsina ja paahteisena siirappina.
Kotimaiseksi luostariolueksi kerrassaan priimaa, johon ei moni pysty. Malty-Kuronen/Leinonen sen tekee. Kiitos ammattitaidosta. Maistelun jumalmoodin saavuttamiseksi valitsin tällä kertaa Italian tuliaiskassista juustoa ja salamia. Silloin tällöin elämässä on hetkiä, jolloin tuntuu, että Pate Mustajärvi seisoisi selkäsi takana ja huutaisi: "Jumalaare!".
90

Rekolan Metsän Henki 4,5% MÄNTSÄLÄ

Rekolan Panimo aiheuttaa panimomestareiden aromaattisilla maustekimuroillaan ja Aino-Maria Vuodin psykedeelisillä etiketeillään hypnoottisen riippuvuuden tunteen, jota vahvistaa tuotteiden jokseenkin vaikea saatavuus.
Tämän iltainen Reksi muistuttaa punertavan ruskealla värillään lampivettä, jossa savinen pohjamuta on noussut valta-asemaan.
Vaahto on vaatimattomampaa luokkaa ja pitsikin eksyy polulta jättäen jälkeensä pelkkiä jyviä.
Tuoksu on sikarisen siirappinen ja havuisen kerkkäinen. Jos en paremmin tietäisi olisin veikannut ensinuuhkaisun perusteella koivunmahlaa. Yrttisen fenolinen maku on aluksi kotoisen simainen ja lopuksi aavistuksen vetinen. Kokonaisuutena puisen kuiva ja laimakka. Röllin oma olut, se on siinä.
74

Rekolan Amerikan serkku 4,5% MÄNTSÄLÄ

Kävin maistelemassa kyseisen panimon tuotteita autenttisessa ilmapiirissä mäskikattiloiden kupeessa. Panimo ei pelkästään pannut parastaan olutmaistien suhteen, vaan kyytipoikina juustot ja rapuleivät kruunasivat tarjoilun. Ensimmäisenä meille tarjoiltiin Amerikan Serkkua, joka isännän mukaan on tehty panimomestareiden saunajuomaksi omien mieltymysten mukaan.
Aprikoosin oranssinen ja samea serkku pullistelee vaahdollaan kuin Stallonen suonet konsanaan. Pitsi on tiiviin samettista ja kestävää. Trooppisen sitruksinen tuoksu on samalla kotimetsän havuinen ja miellyttävän maltainen. Maku on karamellisen greippinen, aromikkaan rapsakka ja keskiaikaisen hiivainen (Wyeastin nestehiiva).
Jenkkiläheinen pale ale, jonka humalana taitaa toimia Citra.
88

"Mallas ja humala ja se on siinä"  - Jari Leinonen