Maidenista Burberryyn @ CBGarden Festival

Cool Headin masinoima Craft Beer Garden Festival järjestettiin ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna Helsingin Korjaamolla. Paikkahan on kuin suoraan Iron Butterflyn kipaleesta ja loppuillasta ääntämyskin on jollain saattanut vääntyä Doug Inglen luokkaan. Puitteet olivat siis ainakin hipsteri-asteikolla aika lailla tapissa ja levelit kaakossa. NEIPA-helteiden hellittämistä edelleen perjantaina odotellen punaiset villapipot puuttuivat puutarhakuvasta ja kevyissä kesähepenissä nähtiin merkkejä Fruit of the Loomin bändipaidoista aina englantilaisen muotitalon ruutukuoseihin.

Itse Vallilasta Töölöön kävelleenä muistutin lähinnä märkää koiraa ja ensimmäisenä pitikin käydä niin sanotusti pikasuihkussa. Onneksi Korjaamon sisätilat olivat niin ikään festivaaliyleisön käytössä, joten aurinkoa pääsi pakoon myös rakennuksen suojaan. Sisällä olikin mielenkiintoista ohjelmaa. Aniko Lehtisen luotsaamissa paneelikeskusteluissa perehdyttiin ensin Topi Kaireniuksen, Oskari Sarkiman ja Aleksi Saikkosen kanssa pienpanimoiden brändäykseen ja markkinointiin sekä lopuksi Erkki Hämeen, Tatu Hiitolan ja Alexander Korobkovin kera siihen mitä ihmettä se hazy ja juicy IPA oikein on? "NEIPA-poika" Erkki sen lopulta taisi jonkin sortin porttihuumeeksi kiteyttää vai miten se oli?

CoolHeadin lisäksi paikalla oli tiukka kaarti kotimaisia panimoita: Hiisi, Donut Island, Fat Lizard, Maistila ja Olarin Panimo. Kansainvälistä mallasta mukaan toi virolainen Pühaste, ruotsalainen Spike, venäläinen Zagovor ja Brew By Numbers Briteistä. Sekä perjantaina että lauantaina panimoilla oli hanoissaan päivää kohden neljää olutta. Trendikkäästi happamat ja hazyt maut olivat tiskeillä selkeästi etulinjassa, mutta muutama synkempikin tyylilaji sekä pari pohjahiivaista löytyi joukosta. Ei yhtään huonoa olutta, ehdin no muutamaan otteeseen lausumaan, kunnes maistoin Cool Headin Maple Bourbon Barley Wineä. No, sillä syötin soraa, mutta muuten järjettömän vahva kattaus.

Upean atmosfäärin ainut miinus oli selkeästi puutarhan pienuus. Jo perjantaina kuuden jälkeen lippuluukulla jouduttiin turvautumaan yksi ulos - yksi sisään käytäntöön ja lauantaina seitsemän maissa 2200 tapahtuman virallista lasia oli jo kaikki myyty ja tarjolla enää muovituopposia. Mahtava ympäristö, mutta jo heti kättelyssä liian ahdas. Olut kiinnostaa, minkäs teet? Kiinnostavimpien panimoiden teltoille alkoivat niin ikään jonot eskaloitumaan ja tämän vuoksi venäläisen Zagovorin imperial stoutti jäi minultakin lopulta maistamatta.

Ruokapolitiikkaa puutarhassa hallinnoi Korjaamon oman hiiligrillin antimet. Tarjolla oli kuuden euron ruokakuponkeja vastaan joko hodaria, halloumia tai makkaraa. Hintalaatusuhde oli aivan niillä rajoilla, mutta kyllä itse henkilökohtaisesti olin hot dogiini ihan tyytyväinen. Vaihtoehtoja olisi voinut toki olla laajemmilti, mutta meni se näilläkin. Kokonaisuudessaan mukavan intiimi, värikäs, kotoisa ja erilainen oluttapahtuman, jonka jatkoa jään mielenkiinnolla odottamaan.

Märkää Kundin kuivalihoille - osa1

Kesäpäivä parhaimmillaan. Antelias aurinko johdattaa saunan terassille ja suorastaan käskee nauttimaan kelistä oluen mitalla. Tällä kertaa kellarista koostui matkaan kuvan mukainen kotimaan pienpanimo-siksari ja tarkoituksena löytää näistä sopivia makupareja kuivalihoille. Färssiosaston korruptiokuivikset sain ohimennen keväällä Helsinki Beer Festivaaleilla Kuivalihakundin standiltä. Tässä maistelussa setin ensimmäiset neljä makua: Habanero nauta a.k.a. Jerkku, Savu BBQ possu eli Porky sekä Ruusterit ts. kanat srirachalla ja sitruunaruoholla maustettuina. Seuraavaan teistinkiin jäi vielä neljä pussia erilaisia Jerkkuja. Palataan näihin myöhemmin.

Aluksi pyyhittäköön pöytä Kuivalihakundin lihojen laadun suhteen. Jokainen rasia pullollaan järjettömän maukkaita ja tuoreita smaakeja. Näitä kerran maistaneena ei liiemmin enää tee mieli amerikkalaisia bulkkijerkyjä. Mutta minkälainen olut sopii parhaiten korostamaan näiden kuivaliha Lamborginien hienostuneen voimakkaita flavoreita? Ainakin Kimiton mustaherukkainen Mosaic Vienna viettelee molemmat kanat polvilleen ja puunaa etenkin Lemongrass Ruusterin hedelmäisessä humalakylvyssään entistäkin ehommaksi makuelämykseksi. Sriracha Ruusteri sen sijaan löytää kemiöläistäkin toimivamman kumppanin raumalaisesta Red Alesta. Linden Breweryn uutuusoluen makeus tasapainottaa juuri sopivasti Srirachan mausteista takapotkua. Kyseinen kombo tuo makunystyröiden ulottuville molempien tuotteiden teknisimmätkin nyanssit. Muflonin Mandariini IPA antaa hyvin samankaltaisen käsittelyn Habanero Jerkylle, joka tosin on turhankin mieto liha ainakin jos olet chilisyyttä etsimässä. Onneksi pussissa odottaa myös Naga Jerkkua. Joka tapauksessa porilainen IPA kaivaa kesystäkin Habasta toimivan nautintonaudan esiin. Pöydän muihin lihoihin veraattaen Jerkku on selkeästi kuivin ja vaatiin oluelta notkeaa nektariinisuutta ja huumaavan hedelmäistä humalaa. Sitrushedelmien kirjo polskii poskipäissä happamasta greipistä makeaan mandariiniin ja takaisin. Vaikea olla tästäkään nauttimatta.

Savuinen possu vuorostaan piehtaroi parhaiten tummemmissa öljyissä. Näistä kolmesta tummasta oluesta sensuellimmin Porkyn vastaanottaa Pyynikin Käsityöläispanimon 4,2%:nen Sessio stoutti. Tamperelaisen oluen silkin pehmeä ote syleilee barbeque porsasta ja sitoo kasslerista tihkuvan ihran itseensä, eikä rasva näin ollen sulaudu liiaksi suun sisäpinnoille. Makun Savu Porter ja etenkin Hiisin Iku-Turso olivat tällä kertaa jokseenkin liian dominoivia erinomaisessa itsekeskeydessään, mutta voisin nähdä nämä sopivina makupareina kuivalihoille toisena vuodenaikana. Lumen saartama hirsimökki, takkatuli ja hirvenpää seinällä saattaisivat saavuttaa näille oluille lihojen seurana optimaalisen nautintomontaasin. Tämä kesäilta oli kuitenkin tässä ja erinomaisten nautintoaineiden symbioosi saavutettiin mitä parhaimmalla tavalla. Sauna kutsuu.

Loppuun Loposen lausunto: "Happy Joen kanssa kaikki goes!"

Hiisi Kyyttö Milk Stout

Hiisin Kyyttö on aiheuttanut edessäni olevassa lasissa muutamaankin otteeseen hyvin hekumallisia tuntemuksia. Jokaisella kerralla kantikkaiden alla on ollut baarijakkaraan verrattava istuin, mutta nyt pääsen testaamaan nisäkästä ensimmäistä kertaa kotioloissa.
Luomusuklaisen ruskea olut jää maitokahvisen vaahdon runtelemaksi. Mutakakkuisen miellyttävä tuoksu tuo mukavasti laktoosia framille, mutta suutuntumassa maitoinen mudcake iskee vasten kasvoja yhtä miellyttävällä tavalla kuin Toni Wirtanen siitä laulaa. Silkkisen samettinen salmiakkisuus suolaa lakritsijuuren leikkisästi lambadaa laulaen. Olut tulee iholle. Koskettaa ja liikehtii. Maallista magiaa viiden pilkku kolmen prosentin voimalla. Lopulta kuitenkin aavistuksen liian makeaa ammuntaa.
84

Ruisperkele

Cloaca lautaselle ja Hiisi maljakkoon. Ruosteisen rubiininen tuplaextraimperialpihkura (8,5%) jättää vihtahousuista pitsiä maljan reunamille. Yrttisen leipäinen ja kuivatuilla aprikooseilla glaseerattu tuoksu voitelee sieraimet. Suutuntuma on öljyisen sahtinen ja onhan siellä niitä havuja. Runsaat humalat ja maltaat on kieritetty pihkassa, jonka jälkeen aromien tarttumapinnoille on luonnollisesti ollut enemmän kuin tunkua. Vasempaan korvaan kuiskuttavat trooppiset hedelmät kun taas oikeaan huutavat rukiiset leipäjuuret. Jälkimaussa vaahtokarkkinen makeus tasoittaa kokonaisuutta salakavalasti easympään suuntaan. On se Perkele.
666

Gargantuaaninen olut: Iku-Turso Imperial Stout

Tänään vietetään kansainvälistä Suomalaisen Oluen Päivää. Vaikka kyseinen juhla on Sinebrychoffin lanseeraama ja juontaa juurensa Hietalahden panimon rakennushyväksynnän leimaamispäivästä, niin en kuitenkaan vielä lähde Koffia korkkaamaan. Huomenna sen sijaan kyseistä päivää juhlistetaan perinteisesti Suomen Olutmestarifinaalin merkeissä Helsingissä, joten ainakin Pirtteriä saattaa tulla tuolla kallistettua.

Juhlatunnelma haetaan kuitenkin tänään vielä Jyväskylän suunnalta. Pullossa lepää iso olut. Niin iso, että se on tehty selväksi kaikin keinoin jo pelkän etiketin kautta. "Gargantuaaninen olut" on kirjoitettu jättiläismäisen merihirviön nimen alle. Kuvassa esiintyy sama myyttinen hahmo enemmän kuin uhkaavin silmin tuijottamassa pullon haltijaa. Uhmaan sarvipäistä turisasta ja otan kuluneen metallisen avaajan käteeni vieden sen kohti pedon sulkijalihasta. Varovasti raottaen suoritan aukaisun. Tursas voihkaisee lempeästi ja kaatuu snifteriin meripohjaisen mutaisena lietteenä, jonka ylle muodostuu mokkaisen samettinen vaahtopää. Alkoholia tässä nesteessä on tasan yhdeksän prosenttia. Tuoksussa merimiehen suussa palaa lakritsipiippu suolaisen veden liplattaessa jalkojen alla. Tuhkaisen täyteläinen suutuntuma tuo karamellikauppiaan kärrystä lakujen lisäksi tarjolle myös sopivasti salmiakkia ja semanttisesti suklaata. Säädyllisen silkkinen smoothneys syleilee sielua. Iku-Turso on sittenkin pohjimmiltaan kesy kuin kotikissa kermakolla. Maku viimeistelee itse itsensä havumetsäisellä greippisyydellä jättäen jälkeensä öljyisen tahmean yrttipedin. Ehdottomasti kypsyttelyyn soveltuva olut, joten pari pulloa hamstrasin kellarin nurkkaan. Palataan asiaan muutaman vuoden päästä. I ❤  Iku.
94

Panimo Hiisi Kratti 5,5%

KRATTI METSÄN MIELIPUOLI //

YKSISILMÄ – KUMMAJAINEN //

NAURAA KANNOT KUMISEVAT //

KUN VARJO SEURAA KÄTKÖSSÄNSÄ.

Hiisiläistä souria! Alkosta! En tiedä mitä maksoi! Innoissani! Avaan! Kaadan lasiin! Kuuntelen Lady Gagaa! Silmiä pyörittelevät emojit! Mr. Oizoahan sen piti olla? Olut on punaista! Melkein kuin Bryggeri Rose!

Rauha nyt. Huutomerkit sikseen eikä edes hapuilla caps locin suuntaan, vaikka toki mieli tekisi. Tuoksussa on sisältävien ainesosien; mustaherukka ja puolukka, lisäksi runsaasti valkeakuulaisen sekä raparperinkin kaltaista kirpeyttä. Maku komppaa aika lailla samoja tuntemuksia. Jukeboxi vaihtaa levyä. Mä nauran tälle, veisaa Wirtanen.
Hiivaa esiintyy jossain suutuntuman ja jälkimaun välimaastossa, mutta herukkaisuus dominoi koko matkan ylivoimaisesti. Marjamehuisen kirpsakka kokonaisuus on eittämättä spesiaalisti syksyisen sourinen juuri oikealla tavalla. Lopuksi suuhun jää vispipuuroisen hapan kelmu muistuttamaan siitä mitä juuri on nautittu. Hiisiläistä souria. Jean-Pierre Kusela saa jatkaa.
86

Hiisi Loviatar Rye Wine 10,5% JYVÄSKYLÄ

Mansikkaisen mehevä, rusinaisen ryppyinen, lempeän luumuinen ja uuniomenaisen uhkea tuoksu hurmaa pitkillä silkkihansikkaillaan kaiken tielleen osuvan keinoja kaihtamatta. Alkoholiprosentteja tuijottaessa on kerrassaan hämmentävää miten samettisen sokea ote kyseisillä käsillä on allekirjoittaneen aisteihin. Suutuntumaa siivittää marjaisen makea ja mahonkisen massiivinen primitiivi. Neljätoista asteinen neste lämmittää tässä vaiheessa alkoholin avustuksella niin suuta kuin sieluakin. Harmonia häilyy pihkaisen rukiuden ja karhunvatukkaisen kitkeryyden rajamailla.  Näin kolmisen kuukautta pullotuksesta Loviatar toimii yllättävänkin hyvin, joten odotan innolla kellariin jäävien tovereiden korkkaamista vuoden tai useamman päästä.
88

Humalove Brewing Black Moo 4,5% HELSINKI/MALMGÅRD

5,90€

"MY MILKSTOUT BRINGS ALL THE BOYS TO MY YARD, AND THEY'RE LIKE, IT'S BETTER THAN YOURS."

Muun muassa edeltävän sloganin julistuksen takana on helsinkiläinen mustalaispanimo Humalove. Ensimmäisen rakkautensa Atomin kanssa panneen Humaloven aikaisempia keitoksia on valmistunut Pyynikillä, Õllenautilla ja Hopping Brewstersilla. Uusin kauppavahvuinen musta nauta tehtiin yhteistyössä Malmgårdin panimon kanssa. Black Moolla on usean iskulauseen lisäksi myös oma twitter-profiili.


 "YOU´RE AWESOME. HAVE A BEER!"

Neste on colan mustaa, jonka aromeita suojelee vain hyvin vieno Kalaharin hiekkainen ja uimarenkaan muotoinen vaahtokerros. Tämäkin katoaa nopeasti päästäen maitokahvisen laktoosin tuoksun leijumaan kohti kattoa. Aromikkuus on vaimea, mutta miellyttävä. Suutuntuma jatkaa suoraan siitä mihin tuoksu jätti viimeisen pihlajanmarjansa. Kahvin paahteisuus puristaa aluksi lempeällä otteella, mutta loppua kohden Mocca Masterin kaula saa tuntea Xenia Onatoppin reisiin verrattavan rutistuksen voiman. Latten (tuplamaidolla) paahteisuuden dominoidessa muita speksejä on jopa vaikea saavuttaa. Jälkimaku on turhan makea ja oluen nauttiminen aiheuttaa enemmänkin janon tunnetta kuin sen tyydytystä. Annoskoko on tällä kertaa itselleni turhan suuri ja tämä johtuu juurikin edellä mainitusta siirappisuudesta. Kahvinen ja imelä kokonaisuus hyvällä pohjalla.
Lehmät juovat vettä, vasikat maitoa.
73

Loppuun lyhyt vertailu Hiisin Hippaan. Jyväskyläläisen makeus ei sokaise BM:n lailla, mutta omaa kasvishernekeittoisen sivumaun. Hippa on helpommin juotavissa, koska ei ole niin tunkkaisen imelä kuin Moo. Näiden kahden erinomaisen panimon maitokauppamilkstoutit kertovat selkeästi, että tyylilaji ei sovellu prosenttipirtaamme. Lisää löylyä ja molemmat saattelisivat sielun sifonkiseen salonkiin.

"GODDAMN, THAT´S PRETTY FUCKING GOOD MILKSTOUT. TOLD YOU.
I DON´T KNOW IF IT´S WORTH FIVE DOLLARS,
BUT IT´S PRETTY FUCKING GOOD."

Jousan Kruunu 4,5% JYVÄSKYLÄ

Tuliaispullo. Aiemmin olen saanut samasta osoitteesta maistaakseni Jousan Mestaria, joka oli yksi kauneimmista oluista ikinä. Seuraavaksi vuorossa Panimo Hiiden samaisen sarjan Kruunu.
Samean persikkaisen oranssi olut vaahtoaa arteesaanisen arvokkaasti ja kuiskii katajaista kajoa kohti nyansseista nautiskelevaa noobieta. Maltaisen limppuinen suutuntuma jatkuu sahtisen saunaisella sweatilla. Kokonaisuus on multaisen mainen ja kivikautisen karkea. Ei aivan sitä mitä odotin, mutta ihan perustavanlaatuista hienomotoriikkaa tyylikkäästi tehostava tuopillinen.
73

Hiisi Aarni Ruis IPA 6,9% JYVÄSKYLÄ

Tämän vuoden Alkon käsityöläisoluista Aarni oli se, joka loppui ensimmäisenä lähes jokaisesta myyntipisteestä. Porvoon kivijalkamyymälään kyseistä olutta ei rantautunut ainuttakaan pulloa, joten jälleen oli naruja vedeltävä jos Aarnia mieleni janosi. Onneksi Heinolan jaosto ojensi auttavan kätensä ja pari pulloa säästyi arviointia varten.
Sittemmin Aarni on myös Alkon T3-valikoimassa eli saatavilla ainakin Jyväskylän ja Helsingin seuduilla.
Meripihkaisen oluen ylle kohoaa muhkean tattimainen vaahto, joka jopa laskeutuessaan jää reilun sentin paksuiseksi aromisuojakerrokseksi. Pitsi seuraa perässä.
Ruis rääkäisee jo heti nuuhkaisusta ja marjaisen myslinen maisema tuntuu terveelliseltä. Makupuoli on pihkaisen pehmeä ja karamellisen greippinen. Sitrushedelmäosasto korostuu etenkin jälkimakugenressä.
83

Hiiden verran olutta Jyväskylästä

 KIIRA 4,5%

Todella runsas vaahtoinen yksilö.
Tuoksuu mallasleivältä.
Maitokauppavahvuisuus rajoittaa makua vetisen lakuiseksi, mutta voltteja lisätessä polttaisi takuu varmasti kumia.
Kokonaisuus on palaneen mansikkainen ja sisuisen suklainen.
Oman tyttären nimellä varustettu olut saa ehdottomasti muutama lisätunnepisteen.

80

 RAKKI 4,5%

Brittihiivasta noussut Rakki räksyttää hiekkaisella humaloinnilla tuuheaa vaahtotattia kohti korkeuksia. Greippisen havuinen tuoksu on makuun verrattuna huomattavasti miedompi ja hedelmäinen trooppisuus iskee vasta huulilla. Kaikin puolin näyttävä ja kaunis olut. Jälkimaku on todella aavikkoinen. IBUt (35) jää kuitenkin mielestäni vähän vaisuiksi ja Rakin isoveli Raivoava Rakki tarjoaakin niitä tähän nähden lähes tuplasti (60).
Erittäin toimiva kauppaIPA.

83

KAKSI KOTIA TYRNI 4,5%

Rekolan ja Hiiden kollaboraatio tyrni on ulkoisesti vähän Vinkkilän Luomutuotteen marjaa oranssisempi ja vaahto belgisen saippuainen. Samean utuisen oluen messevästä vaahdosta jää reilusti myös pitsiä.
Mausteisen sitruksisesta ja kuivatun aprikoosisesta kokonaisuudesta nousee esille kivoja belgihiivaisia ja hefemäisiä nyansseja.
Tämän oluen stydimpää 6,3%:sta versiota maistoin viime kesänä Rautatientorilla ja sekin rokkasi.

80

Ruokapuoti Lumo Talvistout 2013 4,5%

Lumo sijaitsee Vanhan Rauman ytimessä, vain kahden korttelin päässä omasta lapsuuden kodistani. Lumon luoja Tero Suhonen on ottanut yhdeksi monista innovaatioistaan kehitellä uudenlaisia oluita yhdessä kotimaisten pienpanimoiden kanssa. Tämä Panimo Hiiden tuotos on lajiaan kolmas. Ensimmäinen, niin ikään talvistout, tehtiin Porissa ja keskimmäinen, omaan makuuni legendaarinen Nokkospils VASPilla.

Tähän stouttiin oman Lumoleimansa tuo kaakao ja kookos. Kaakaoisuus on hyvin vahvasti läsnä, kun taas kookos esittää marginaalisempaa osaa. Suklaa on tummaa tuoksussa ja maussa. Palanut kermaisuus muuttuu suussa mustaviinimarjaisen käyneeksi. Tzekkinen samettivaahto sekä -pitsi suojaavat olutta porilaisilta.
Pidemmän päälle, oluen lämmetessä, jälkimakuun ilmaantuu selluloosaisia piirteitä (luonnollisesti, Raumalta kun tullaan ;)).

77

Jousan Mestari - Panimomestarin valinta Altbier 4,5% JYVÄSKYLÄ

Takapihan klapipinon katveeseen oli ilmestynyt tällainen Joutsan K-Patarouvan tuliainen. Panimo Hiiden altbierin kyseisen erän numero on 019.
Mestarin vaahto on erittäin runsasta, samettisen kuohkeaa ja hattaramaisen kipuavaa. Vaahto laskeutuu hitaasti jättäen paksua pitsikökköröä koko lasin mitalle. Väriltään olut on kauniisti kypsyneen hedelmän ja käyttämättömän kuparikaffepannun tienristeyksessä.
Huumaavan trooppinen tuoksu rakentaa itseään passionhedelmien ja turpeisen sammaleen varaan.
Maltaisen viljainen suutuntuma täyttää koko suun täyteläisyydellään ja potkii karamellisella makeudellaan kuin pietturi potkunyrkkeilyssä.
Aprikoosisen sikarinen jälkimaku maistuu pitkään ja kuivuu pehmyen katkeraksi pomeranssin kuoreksi.
Rapsakan savuinen ja hyvin maistuva altbier. Like.
86

Hiisi Pläkki 6,3% JYVÄSKYLÄ

Se on selvä kuin Pläkki, nimittäin Panimo Hiiden murtautuminen Alkon hyllyille osana helmikuun 2014 Käsityöläisolutvalikoimaa. Aika kiva 1-vuotislahja panimolle. Black IPAa muutoinkin on harvemmin suomalaispanimoiden toimesta monopolissa nähty. Olisko Muflonina, StaPasta ja Plevnaa, mutta siihen taitaa kutakuinkin jäädä. Harvinaista herkkua siis luvassa.
Etikettiosasto on pojilla hienosti hallussa ja sieltä löytyy muutama mielenkiintoinen nyanssi, kuten "Pläkki on uusi musta" ja "Nautiskeluun, Rahmaninovilla tai ilman".
Pläkki on todellakin hyvin musta olut. Ainoastaan kirkasta valoa vasten pystyy erottamaan mustan seasta suklaista ruskeaa sävyä. Silkin samettinen vaahto on runsas ja keinuu oluen pinnassa kuin sinilevälautta ulapalla. Pitsi on yksinkertaisen kaunista. (Hitto, olisi pitänyt ottaa kaksi pulloa, tätä on enää 1/4 jäljellä) Tuoksu on autokorjaamon kahviautomaattisen havuinen. Savuisen salmiakkinen suutuntuma tuntuu samalla paahteisen palaneelta ja mokkaisen mäskiseltä. Jälkimaussa on runsaasti kypsää greippistä katkeroa ja parfyymistä paljasjalkaisuutta.
Humalina toimii Galena, Simcoe, Centennial ja Amarillo.
Olut, jota tekee mieli purskutella.
86