Villisikaa pullossa: Buxton Wild Boar 5,7% ENGLANTI

Tämä kyseinen Buxtonin Villisika on pullotettu 17. toukokuuta, joten ei nyt kovin pahasti ole päässyt vielä vanhentumaan. Sameahko 24-karaatin kultainen neste nostattaa ylleen samettista, mutta silti kohtalaisen suurikuplaista vaahtoa, josta teräksinen fallos suorastaan kohoaa kohti pilviä. Pitsi on aluksi valuvaa ja lopulta lasin ympäri peittävää pienehköä palluraa. Pihkaisen hunajainen tuoksu on aluksi varovaisesti tunkkaisen oloinen, mutta kääntyy sieraimissa ympäri runsaan humaloiduksi yrttipediksi kesämökkiläisten karviasmarjojen ympärille.  Maku vahvistaa marjaisuutta ja tukee humalointia. Katkerasti greippinen kokonaisuus soljuu suussa öljyisen liukkaasti kohti mansikkaisen maltaista jälkikipakkuutta. Toimii paljun kanssa tai ilman.
84

Tallinn Craftbeer Weekend 2016 - Artesaaniolutta ja sankaribisseä

Olutfestivaalit, joissa pelkällä sisäänpääsymaksulla saa juoda niin paljon olutta kuin haluaa. Olutfestivaalit, joiden aikana on täysin vapaata kuljeskella olutlasin kanssa anniskelualueelta ulos ja sisään. Olutfestivaalit, joissa menet tiskille pyytäen olutta "ihan vaan vähän". Olutfestivaalit, joissa pois kaadettavaa olutta varten on pöytien päädyissä ämpärit. "Sankaribisseksi" kuulin tätä lietettä kutsuttavan. Olutfestivaalit, joissa on panimoita vain ja ainoastaan järjestävän panimon (Põhjala) kutsumana. Olutfestivaalit, joissa oluiden laatu on ykkösasia. Olutfestivaalit, joihin sinäkin hurmaantuisit. Olutfestivaalit, joiden nimenä on Tallinn Craftbeer Weekend!

Atmosfääri tapahtumapaikalla oli upea. Merenrannalla sijaitsevat hylätyt teollisuusrakennukset näyttivät lähinnä kauhuelokuvan kuvauspaikalta ja sisäänkäynti oluthalliin muistutti elokuvan E.T. the Extra-Terrestrial valkomuovista steriiliputkiloa. Kuulopuhetta oli, että seuraavana tapahtumapaikkana olisi jokin kulttuuritalon tapainen. Itse henkilökohtaisesti en kuitenkaan keksi kyseiselle festarille mitään muuta täydellisempää paikkaa, kuin neuvostoaikainen sukellusvenetehdas kaikkine irtotiilineen ja jätesäkeillä peitettyine ikkunoineen. Oikeastaan ainoa asia jota jäin kaipaamaan oli korkeat pöydät, joille olisi voinut laskea aromilasinsa olutlistaa siemaillessa. Istumapaikkoja tuntui olevan koko illan hyvin nihkeästi, koska erinäiset seurueet varasivat pöydät yksi toisensa jälkeen. Jostain kumman syystä yksi tuoliton pöytä lasinpesupisteen vasemmalla puolella oli käytännössä alati vapaana, joten pääsimme kyseiselle tontille yhä uudestaan ja uudestaan kaikkien tankkausvaelluksien jälkeen.

Ruokapolitiikan suhteen tarjolla oli kolme kenttäkeittiötä. Hampurilaispaikka näytti myyvän enemmän kuin ehti valmistaa ja lopulta tavara loppukin kesken. Viisikymmenpäisen jonon kuullessaan tiedon ihmiset eivät juurikaan jakaantuneet ympäröiviin ravitsemusluukkuihin, vaan jäivät odottamaan hampurilaisten uutta aaltoa. Kävimme testaamassa armeijanvihreän asuntowagunin gruusialaisia leivataskuja suitsulihalla ja sibulagalla, eikä ainakaan tähän annokseen tarvinnut pettyä kuin ainoastaan sen loppuessa. Kolmas ravintola tarjosi sen sijaan epämääräisempiä styroksiannoksia, joista ainakin makkaralautanen osoittautui syömäkelvottomaksi. Hampurilaiset palasivat valikoimaan reilun tunnin odottelun jälkeen, mutta siinä vaiheessa olimme jo valmiita siirtymään keskustaan pippuripihville.

Palataan kuitenkin festivaalien pääasiaan eli olueen. Illan aikana tyyppasin yhteensä kolmekymmentäviisi eri panimotuotetta. Maisteluannoksen koko oli etupäässä puolisen desiä, mutta asiaan pystyi vaikuttamaan niin hananlaskija kuin myös lipusta maksanut asiakas. Lasin olisi luonnollisesti saanut pyydettäessä myös täysinäisenä, mutta itse päädyin pyytelemään pelkkiä lasinpohjia täydentääkseni maistelun maximaalisen numeerisen arvon.

Oluttarjonnankirjo oli hyvin pitkälti sour ja stout painotteista. Alkuun varsinkin soureista haltioituneena huomasin hyvin nopeasti kitalaen olevan yhtä raastinrautaa. Näistä parhaimmin mieleen jäi mm. uhkean trooppinen AF Brewn Surrealism Galaxy+Vic Secret Dry Hopped Sour Ale, mehutwistinen Buxtonin Blue Wolf Wine BA Black Sour ja Mikkellerin pistävän kissankusinen Acid Trip White Wine Sour BA. Välissä muutama samettisen pehmeä olut, kuten Cigar Cityn Jose Marti ja La Piratan Vallenato Coffee Porter neutralisoivat mukavasti poskipäitä kohti uusia seikkailuja.

Kokonaiskattaus oli kieltämättä aika stydiä settiä. Monen oluen kohdalla mietin, että olisihan tämä varmasti hitokseen hyvää illan ainoana oluena, mutta noin kahdenkymmenen maisteluannoksen jälkeen kaipuu kohti heleämpiä makuja kasvoi yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Onneksi tällaisia välikaljojakin löytyi kuten Mallaskosken Summer WIPA, Edge Brewingin Molaweiss ja Vormsin Jutulind kölsch.

Põhjalan maitohappobakteerinen alkuräjähdys Friedrichshain Berliner Weisse ja Bakunin raikkaan savuinen Agnieszka Grodziskie osoittivat kyntensä kyseisten oluttyylien parhaimmistona. Niin ikään festivaalien parhaan panimon tittelin ojennan auliisti venäläiselle Bakunille, jonka laktoosisen lempeä ja suklaisen smoothi Cocoa Milk Imperial Stout Zatmenie a.k.a. Eclipse jätti illan toisena oluena unohtumattoman leiman. Toisen leiman otsaan löisin arvosta, jossa ruotsalainen olut oli hyvää, mutta vieläkin paremmaksi sen teki tilanne. Stockholm Brewing Companyn HasBean Drop of Coffee pullo löytyi All in Brewingin tiskin alta. Avataanko? Haluatko maistaa?

Tilanteen vuoksi haastavampia, mutta suurenmoisia erikoisuuksia löytyi jokaiselle sormelle ja varpaalle omansa. Af Brewn Meadification TCBW Mojito Edition Super Dry Honey Wine Aged w Lime Zest and Mint assosioitui minttuyrtillä maustettuun saunaan, jonka lauteilta otetun pefletin hiki olisi puristettu suoraan lasiin. Erikoisesta jos puhutaan, niin goddam! To Ølin Fuck Art - This Is Advertising Hoppy Belgian Quadrupel sai taasen viinaisessa nektariinisuudessaan allekirjoittaneenkin haukkomaan henkeään. Põhjalan ja To Ølin kollaboraatio Taanilinn Cognac BA Imperial Stout oli yksinkertaisesti vaan wau.

Yllä olevassa punaparlamentti laivanvarustamon julistuksessa ylistetään tekemisen korkeaa laatua. Vuosien saatossa kyseisen hallin laadun tuottaminen on varmasti ollut laskemaan päin, mutta Tallinn Craftbeer Weekendin rantautuessa korkeaan halliin sanoisin kvaliteetin palanneen alkuaikojen tasalle. Viimeisimpinä maljan nostoina haluan vielä mainita kaikista maistetuista oluista muutaman.

Mikkellerin Beer Geek Brunch Weasel on yksinkertaisesti olut, jota ei voi ohittaa. Onneksi, koska kokonaisuudessaan panimon tarjonta ei älyttömästi säväyttänyt. Lehen savuisen mokkainen Tagasi Etioopiasse Coffee Märzen tarjosi hyvin mielenkiintoisen ja toimivan kombinaation. Saman panimon Saatana Magustoit a.k.a. Devil´s Dessert Bourbon BA Super Sweet Stout sen sijaan allekirjoitti nimensä sataprosenttisesti. CR/AKin Caroni Rum Imperial Stout olisi sokkomaistissa mennyt täysin läpi kirsikkalikööristä. Sorachi Aceakin oli tarjolla AF Brewn tiskillä nimikkeellä Bayerische Ninja Weizen Bock, mutta harvinaislaatuisesti humallajike ei ollut niin tunnistettavissa kuin yleensä. Niin ikään AF Brewn Lobotomy 777 Imperial Stout Aged on Caucasian Oak Chips Soaked in Crimean Portwine sai minun osaltani kunnian päättää vuoden 2016 Tallinn Craftbeer Weekendin. Seuraavaan vuoteen, terviseks!

Buxton Spa Special Pale Ale 4,1% ENGLANTI

Jätän hiivat pulloon. Sumean kellertävä Buxton vaahtoaa kylpyvaahtoisen runsaasti ja pitsi jää muistuttamaan Ellivuoren laskettelurinnettä. Tuoksu on saippuaisen sitruunainen ja hedelmäisen heinälatoinen. Suutuntuma on trooppisen tundrainen ja fruktoosisen fraktaali. Kuivan katkera makukokonaisuus, mutta raikkautta olisi voinut olla enempi.
82

Buxton Jaw Gate 5,6% ENGLANTI

Jaw Gate kuuluu ehdottomasti oluiden joukkoon, jotka lähtevät hyllystä ostoskoriin jo pelkästään etikettiensä ansiosta. Jep, meitsi on pääkallomiehiä.
Buxtonin APA on savipohjaisen samea ja utuisen usvainen. Meripihkaisuus hallitsee ja vallitsee. Valkea vaahto maalaa kauniin tiivistä pitsiä.
Tuoksu on maltaisen marmeladinen ja trooppisen toffeelumipalloinen. Humalan nylkytys on havuisen rapea heti ensipuraisusta saakka. Sitruksisen kuiva suutuntuma hakee huippuaan jälkimausta ja kiiwinen kaiku vastaa greippiselle karamellille kuin olisivat tunteneet jo ennen alttaria. Seremonia sulkeutuu tangon tahdissa, eikä kantta suljeta ennen auringonlaskua. Erittäin hyvää, mutta ei mitään mullistavaa auringon alla. Elämme edelleen pannukakun muotoisella planeetalla.
82