Põhjala Must Kuld 7,8% vs Pyynikin Käsityöläispanimo Vahvaportteri 7,5%

Portot eivät esittelyjä kaipaa, joten asiaan.
Etikettitaide on molemmin puolin vertaansa vailla. Niille epäileville Tuomaille, jotka pohtivat MG:n kylkeen lätkäistyä kuvaa, niin kyllä kyseessä on suklaamallas.
Molemmat lestit ovat hetken kypsyneet kellarissa; Põhjala BBF 4/15 ja Pyynikki 11/14.
Kuten kuvasta näkyy, Mustaan Kultaan kertyy vaahtoa neljänkymmenen mörköportterin verran.
Virolainen jättää peittävän samettista ja pyynikkiläinen nauhamaisen hitaasti valuvaa pitsiä.
Tuoksuissa Vahva on selkeästi lempeämpi kaikin tavoin. Paahteisuus on samaa luokkaa, mutta Must Kuld hyökkää hapokkaan kirsikkaisella fenolisuudella toisin kuin VP:n pehmeän samettinen suolasuklaa vaniljaisella turvepedillä. Molemmat retostelevat omilla vahvuuksillaan. Öljyisen mansikkainen Vahva Portteri on heittämällä helpommin lähestyttävissä, kuin taatelisen tanakka ja kinuskisen karamellinen Must Kuld. Onhan se käsittämätöntä miten hyvin Pereen Tuomas on saanut omassa keitoksessaan alkoholit piiloon, mutta Pilkingtonin Cee tuo mukaan tiettyä viskisen kinuskista karaktääriä, jota jää jossain määrin kilpakumppanissa kaipaamaan. Aloittelijalle ehdoton suositus kotimaisesta, mutta kokeneemmalle konkarille saattaa paremmin maistua myös virolainen. Itse en näistä pysty suosikkia suorimaan, joten tämä taisto päättyy tasapisteisiin.
Must Kuld 90
VahvaPortteri 90

Btw. Must Kuldiakin on saatavilla piakkoin Alkosta. Monopolin hinta ei tosin taida olla kovin kilpailukykyinen Tallinnan kanssa. Hinta Virossa halvennuksen ollessa parhaimmillaan 1,79€.

Olutturismia: Tallinna (Don´t try this in Finland)

Tallinna on ollut jo jonkin aikaa olutihmisten huulilla muunkin kuin viinarallin nimissä. Etelänaapurin pienpanimobuumistakin puhutaan. Suomalainen Sori Brewing pystyttää laitteitaan vanhaan asetehtaaseen ja Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pere on avaamassa craftbeer-verkkokauppaa, jonka kautta voi tilata suomalaisia pienpanimo-oluita Suomesta Tallinnan kautta Suomeen rahdattuna. Samaan aikaan Virolaiset pienpanimot tehtailevat lukuisia uutukaisia markkinoille. Puolentoista euron tuoppien vaihtoehdoksi Tallinnaan on sadellut yksi toisensa jälkeen mielenkiintoisempia olutravintoloita ja pubeja. Näiden perään lähdimme juoksemaan, mutta jo ensimmäisen paikan jälkeen tajusimme, että yksi ilta on aivan liian lyhyt aika kaupungin tarjoaman kattauksen läpikäymiseen. Siispä nautimme joka hetkestä.

Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui suunnistustaito. Twitterin kautta useita suosituksia saaneena olin tulostanut old schoolisti kartan, jonka avulla pääsimme pisteestä a. (Peppersack) pisteeseen b. (Hopner) vain reilussa puolessa tunnissa. Jokainen Tallinnan tuntija voi nyt hymähdellä. Kyllä, matkaa kohteiden välissä on alle 50 metriä, mutta reittivalintamme sai sen tuntumaan kilometreiltä. Hopnerin löydettyämme emme olisi halunneet sieltä poistua. Koskaan.

Janoinen mieleni valitsi ensimmäiseksi olueksi Thwaitesin 13 Gunsin. Pullo maksoi kokonaiset 3,90€. Uuuh.

 

 Seuraavaksi silmiini osui postimiehiä varten suunniteltu tiimalasin mallinen oluttuoppi, johon ei ole kuin yksi kaadettava belgi. Kwak. Puutelineessä tarjoiltuna neljä euroa kaksikymmentä senttiä. Telineen originaali tarkoitusperä on ollut hevosvankkureissa oluen nauttimiseen liittyvä käytännöllisyys, mutta näin 2000-luvulla historia ja esteettisyys tuovat kyseiselle vahvalle belgi alelle aivan erityislaatuisen nautinnon, eikä Tallinnan Hopner muuta tunnelmaa kuin ainoastaan pykälien mitalla ylöspäin. Suussa silkkaa samettia, mausteista makeutta ja rumeliinistä rusinaisuutta.