Joulu rakennetaan läheltä. Savusaunakinkku haetaan paikallisesta palvaamosta ja kalat naapurin kalastajalta. Juurekset ovat tietysti kotimaisia. Perunat pakastettiin kesällä ja nyt pöydässä on kevään ensimmäisiä siiklejä. Jotkin pöydän antimet ovat ehkä hieman kauempaakin, mutta mitäs sen väliä, ne ovat kuitenkin luomua tai sitten eivät, ihan sama. Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että viini ei kuulu perinteiseen suomalaiseen joulupöytään. Oluista löydät vain selkeästi huomattavasti parempia makupareja. Jos et usko, niin haastan kokeilemaan! Kirjoittamattomana sääntönä kuitenkin sanottakoot - Jos siinä lukee joulu, jätä se hyllyyn.
Jos iso osa punaisen tonttupöytäliinan yllä notkuvista elintarvikkeista tulevat pääsääntöisesti läheltä, niin miksi emme noudattaisi tätä periaatetta myös juomapuolen kanssa? Toki tosiasia on, että esimerkiksi Belgiasta ja Saksasta löytyy sellaisia klassikoita, joiden kanssa ei jouluruokaa yksinkertaisesti pysty pilaamaan. Toisaalta kotimaisia arjen sankareita kuten sahti ja kotikalja ei voi ohittaa minkään kaltaisilla mittarilla, kun kyseessä on joulupöytä. Kotikaljaa jos ei jaksa itse vääntää, niin kaupan veroikkeihin en kuitenkaan suosittele turvautumaan. Sahdinkin saatavuus on kovin marginaalista, joten mietitään mitä meillä olisi helpommin tai entistäkin vaikeammin tarjolla?
Alkumaljaksi voisi nostattaa jouluisen punaista Suokin Berliner Weissea. Rohkeasti skumppalasiin ja skool! En voi myöskään olla mainitsematta Takatalo & Tompurin Kylmäsavulageria. Suomen paras olut kilpailussa menestyneen oluen saatavuus alkaa olemaan niin hyvä kuin Virolahdesta voi vain odottaa ja olut iskee eittämättä kalojen kaveriksi aika lailla häränsilmään. Miksei siihen voisi kokeilla myös Fiskarsin Vehnää tai näyttävästi Fat Lizardin Je Suis Saisonia? Kinkulle ja laatikoille ei välttämättä tarvitse lähteä ajatuksella tummaa sen olla pitää. Toki vaikkapa Pyynikin portterit antaisivat komeaa kaikua kinkulle, mutta miksei voisi joskus lähestyä potkaa vaikka Kimito Brewingin American IPAlla? En usko että telakoituu aivan kuten Urbock, mutta voisin kuvitella, että toimii joka tapauksessa varmemmin kuin Helkaman pakki. Ja odottakaas, kun Turun suunnalta alkaa kolahdella Mallasseppää. Siinä ensi joulun kuumin metallimies! Joulutortulle kokeilisin Malmgårdin Belgea tai Arctic Circleä, ei ihan pieleen voi mennä. Iltasella ainakin meillä pruukataan veistää jos jonkin sorttista juustoa. Eittämättä paras vaihtoehto tähän pöytään on Bryggerin Vuosi Sata. Vannon kautta kiven ja kannon mörököllistä puhumattakaan. Viimein koittaa se kauan odotettu Tapaninpäivä ja kinkun rippeet heitetään hernerokan joukkoon. Pitäisikö nyt jo luovuttaa ja kaivaa kellarin kätköistä se Schlenkerla suupielille?
