Crafthömpötystä 🍻🍻

Craftbeerhömppä on ratsastanut Dick Dalen tapaan massiivisen surf-aaltonsa harjalla jo pitkään, eikä lainelaudan vauhti näytä hiipuvan. Olutfestivaalien hömpistä hömpin, Craft Beer Helsinki pyörii tällä hetkellä rautatientorilla kolmatta kertaa. Let's Go Trippin'! Avajaispäiväksi torstaiksi Foreca oli luvannut vuoroin ukkosta ja vuoroin silkkaa hermeettistä vesisadetta. Tästä huolimatta tori täyttyi kansasta nopeasti. Salamoita en nähnyt, mutta vettä tuli silloin tällöin taivaan täydeltä. Etenkin saapuessani onnistuin kastelemaan itseni aika perinpohjaisesti, mutta katosten lämmin henki sekä ajoittain pilviverhosta pilkistänyt aurinko kuivasi kuteet kevyesti eikä ilma haitannut illan kulkua millään muotoa.

Yli kolmensadan oluen valikoimasta on aina vaikea lähteä liikkeelle ja eteneminenkin saattaa joskus tangerrella. Yksi olut kuitenkin jää joka festivaaleilta parhaiten mieleen. Ensimmäistä olutta odottaa kaikkein eniten ja sen toivoisi olevan hyvä, raikas ja jollain tapaa innovatiivinen. Yleensä nämä speksit ovat osuneet aika hyvin maaliin ja näin myös tänäkin vuonna. Lumi Brewing Company Finlandin Mandarina Bavaria Single Hop Lager oli kaikkea sitä mitä kaipasin juostuani rankkasateessa kilpaa vesipisaroiden kanssa Kampista festivaalialueelle. Sadekin taukosi samaisella hetkellä kun lasi täyttyi.

Ensimmäisten maistiaisten jälkeen kriittisyys alkaa yleensä kasvamaan ja lopulta kokeilunhalu tyrehtyy, koska onhan se mukava juoda tietoisestikin hyvää ja miksei erinomaistakin olutta. Onneksi jopa jälkimmäisiä näiltäkin festivaaleilta löytyy joka makuun. Happamia tuli maisteltua epätyypilliseen tapaan aika vähän, mutta esimerkiksi Muflonin Vadelma Berliner weisse puhalsi kieltämättä himoa liekkeihin. Jacobstadsin Reluctant Capitalist ja AF Brew´n Mosaic IPA jäivät jostain syystä mieleen, mutta kyllä siellä kaiken tämän hömpän lisäksi sitä sahtiakin löytyi. UG:n Ihmistykinkuula oli kuitenkin vain sahtia, mutta ei mitään sen enempää.

Tälläkin kertaa illan viimeiset hitaat painottuivat tavanomaisesti imperial stouttien suuntaan. Ballast Point Brewingin High West Barrel Aged Victory at Sea taisi viedä näistä voiton, mutta Deer Bearin Blend Battle vol. 2 ja La Quince Breweryn Vanilla Black Velvet lunastivat toki tonttinsa lähes samassa mittakaavassa. Pöytien ohi kävellessä keskusteluista pystyi erottamaan mitä erikoisempaa oluthipsterisanastoa ja vessamatkalla oli pakko jäädä ihmettelemään tuttuun tapaan jonoa kohteeseen Omnipollo.

Ruokapuoli on näillä festivaaleilla ollut ensimmäisestä vuodesta lähtien vahvaa. Burgerjaosto tosin esittää tarjonnassa vähän turhankin suurta osaa ja kahdeksan euron hodari aiheutti eilen hämmennystä. Bumi Cafen sympaattinen leima sen sijaan on parasta mitä ruokakioskilta voi toriolosuhteissa pyytää. Keltaisesta kojusta saa todella hyviä aasialaisia annoksia joiden nimistä ei välttämättä mitään ymmärrä, mutta henkilökunta on ystävällistä ja auttavaista. Ykkösvaihtoehto Texasin ruuille.

Erittäin onnistunut festivaalikokemus siis jälleen kerran. Craft Beer Helsinki todisti yhä uudelleen, että sade ei ole ongelma, vaikka olisihan se kiva jos katosta riittäisi. Varsinkin maksaessasi itseäsi sisään ei ole mukavaa jos teltan katosta valuu kaikki vedet suoraan niskaan. Kokonaisuutena summa summarum erinomaiset Craftbeerhömpät, joista kovimmat hömpänpömpät Pien´en tiskillä as usual 🍻🍻.

Craft Beer Helsinki 2017

Craft Beer Helsinkiä vietetään nyt toista kertaa. Vuosi sitten tapahtuma tarjosi epäonnistumisien lisäksi huikeaa osaamista ja viihtyvyyttä, eikä vastaavilta kokemuksilta tänäkään vuonna vältytty. Forecan lupaama sadeton taivas piiskasi vettä täysin rinnoin, mutta harvinaiseksi yllätykseksi osoittautui, että tapahtumaan pääsi sisään jo muutamaa minuuttia ennen grand de openingiä. Kirmasimme puun suojasta lippuluukulle odottaen virkein mielin ensimmäisiä oluita katosten suojassa. Homma lässähti kuitenkin alkutekijöihinsä, koska kassalla ei ollut sähköä. Henkilökunnan hetkittäisen edestakaisin juoksentelun ja kassatyttöjen kummastelevien ilmeiden jälkeen käteistä kuitenkin alettiin ottamaan vastaan ja pääsimme ensimmäisten joukossa sisään alueelle. Vasen kaista näytti edelleen eioota, koska sähkövirta ei edelleenkään tavoittanut kyseisiä panimoita, mutta oikealla puolella jumputti musiikki. Makun tiskilläkin vastaan tuli pettymys, kun sahti saapuisi hanaan vasta huomenna.  Onneksi listassa riitti muitakin nautintoaineita!

Oluiden noutaminen pisteiltä sujui kaikin puolin joutuisasti lukuunottamatta Omnipollon gargantuaanista jonoa. Vieressä olevat Founders, Stone ja BrewDog sen sijaan ammottivat hämmentävästi tyhjyyttään. Jonosta huolimatta tiskiltä piti käydä koppaamassa muutama teaseri kuten Mazarin, Selassie ja megatuore Zodiak. BrewDog tarjosi naapurissa erinomaista sagaa berliner weisse Blitzien muodossa. Toisella puolella Founders vakuutti enemmän kuin betonisesti hedelmäisellä Frootwoodillaan. < Ehdottomat tärpit!

Rautatientorin keskikonsolista löytyi mielenkiintoinen pienempien olutvaikuttajien symbioosi. Humaloven ja Atomin oluet erottuivat joukosta selkeydellään ja tarjosivat vakuuttavaa osaamista. Koko tapahtuman suurimpina yllättäjinä kuitenkin esiin nousivat espanjalaiset panimot Bidassoa Basque ja La Quince. Molempien panimoiden hanoista kuoriutui huikeita imperial stoutteja ja BeeBeeltä vieläpä erinomaisen puhdasta pilsneriä! < Toinen ehdoton tärppäys!

Ruokapolitiikka oli viimevuotiseen tapaan järjestetty mallikkaasti useamman street food-kojun voimin. Empiirisen tutkimuksen tulokset lyhyesti referoituna: hampurilaiset kannattaa napata matkaan Texas BBQ:lta ja aasialainen tunnelma Bumi Cafesta. Social Foodin juustoburgeri jätti tällä kertaa aavistuksen kylmäksi. Muitakin vahvoja vaihtoehtoja kartalta löytyy yllin kyllin, joten nälkäisenä ei varmasti oluita tarvitse rääpiskellä.

Summa summarum: todennäköisesti CBH säilyttää paikkansa Rautatientorin ykkösfestivaalina tänäkin vuonna, mutta toki SOPP pitää käydä testaamassa edellisvuosien tapaan. Maksukortti hässäkkä sinnittelee, vaikkakin toimiessaan puhaltaa kuin Sepe Susi. Väljyyttä oli ainakin avajaispäivänä, mutta perjantai-lauantai tulee luonnollisesti olemaan ruuhkaisempi. Suosittelen syöksymään sisään heti puoliltapäivin!

Craft Beer Helsinki 2016

Craft Beer Helsinki on uuden aallon pienpanimofestivaali pääkaupungin ytimessä. Paikka ja sen sisäänkäynti on tuttu. Lavasteissakin on tullut aiemmin istuttua. Jopa alueen kartta muistuttaa hyvin pitkälti heinäkuun lopussa juhlittavan vastaavan kaltaisen festivaalin pohjapiirrustusta. Kyseessä on kuitenkin täysin eri formaatti?

Craft Beer Helsinki tarjoaa kotimaisten lisäksi mukavan kattauksen myös panimoita kaukaisemmiltakin konnuilta. Pilottivuonna ulkolaisista oli mukana BrewDog, Founder´s, Stone, La Quince, Wasosz, de Molen, Atom, Bidassoa Basque, Tanker, Sori, Lehe ja Letra. Lisäksi alueelta löytyi kattava siideripiste, joten vaimokin saattaisi kyseiseen tapahtumaan joskus ottaa osaa. Tosin en tiedä puhutaanko silloin enemmän uhasta vai mahdollisuudesta?

Järjestelyt saivat heti ensimmäisenä päivänä kosolti negatiivista julkisuutta ja tämä muistettiin myös viimeisenä päivänä jonokeskusteluissa ennen porttien aukeamista. Astelin toisena maksavana asiakkaana sisään ja tilanne synnytti lähinnä koomisia ajatuksia. Ensimmäisen kassatapahtuman kanssa tuli heti sen verran hämminkiä, että paikalle piti huutaa kolmas henkilökunnan edustaja paikalle. Takkuilu jatkui sisäänpääsyssä jossain määrin koko ajan, mutta jengi pääsi sisään, jonka jälkeen asiat sujuivatkin jo sutjakkaasti. 

Festivaalialueella ei siis käynyt maksuvälineenä mikään muu kuin tapahtuman oma ladattava maksukortti. Tämän suomalaisille uuden systeemin sisäänajaminen ja selittäminen ihmisille yksi toisensa jälkeen vei aikaa ja vaati totuttelua. Ehkäpä ensi vuonna tiedämme ja tunnemme jo paremmin?

Ruokapolitiikkaan oli panostettu isolla kädellä. Asiallisilta vaikuttavista street food kojuista oli vaikea valita, koska kaikki houkuttelivat puoleensa magneetin lailla. Penalty Burger, Loung3 ja Grillshop on Wheels tuli itse henkilökohtaisesti testattua. Wow, jos ihminen voisi syödä vielä enemmän.

Kotimaisia tekijöitä oli paikalla tutussa määrin, joista parhaiten mieleen jäi uutena tuttavuutena entinen MiLa eli Vallilan Panimo. Heiltä maistelin oluet Puisto, Sauna ja Kyyneleet, joista varsinkin viimeisenä mainittu sai miehen herkistymään. Tervetullutta vaihtelua trendioluiden keskelle löytyi Maku Brewingin maistuvista lagereista Juke Joint ja Eero. Seitsemästä veljeksestä myös Simoni löytyi hanasta blond alena, mutta loput veljessarjasta taitavat olla vielä pelkkänä pilkkeenä panomiesten silmäkulmissa. Ruosniemen Vuorineuvos oli kypsynyt mukavasti vuoden aikana ja Reposaaren ylpeys elikkäs Räpsöö Pride vakuutti paikkansa vaikeassa tyylilajissa nimeltä ESB. Lomittajakin raikasti ruumiin sekä mielen. Sen enempää kuitenkaan nautittuja oluita erittelemättä lähdetään odottamaan seuraavaa vuotta, koska aivan varmasti (force majeure) tulen paikalle myös seuraavalla kerralla. Kuukauden päästä järjestettävällä Suuret Oluet Pienet Panimot tapahtumalla on kieltämättä pienoisen kasvojen kohotuksen paikka jos aikoo säilyttää asemansa tällä aukiolla.

Ps. Tarjolla oli ILMAISTA VETTÄ!