Kukkia ja mehiläisiä

Schaum, schaum, der schaum! Flensburger Pilsenerin (4,8%) barokkisen muhkea ja cumuluspilviseen muotoon vatkattu valkuaisvaahto sitoo kullankeltaisen pilsnerin hellään huomaansa. Viljapeltoisen raikas tuulahdus pöllähtää pilven raosta ja houkuttelee kallistamaan kolpakkoa kohti pälvikaljua polttavaa aurinkoa. Suutuntuma on ruohoisen rapsakka ja kukkaisen kevyt. Mehiläiset sekoittavat siivillään mallasrunkoa makealla sitruuna-hunaja Mynthonilla kohti jälkimaun kermaista täyteläisyyttä, joka nostattaa tunnelman tendenssiä überiseen pilsnerkliimaksiin. Saksalaista laatua jo vuodesta 1888.

Andechs Doppelbock Dunkel 7,1%

"Genuß für leib und seele"

Helmikuun puolessa välissä Helsingin legendaarisessa Black Doorissa vietettiin Roballe paluun kunniaksi tupaantuliaisia. Mukavien kinkereiden päätteeksi sain matkaani kangaskassillisen erinäisiä virvokkeita ym. tilpehööriä. Kevään glooriaksi korkkasin näistä tämän tumman saksalaisen.

Lasiin soljuu colaisen ruskeaa, rubiinillekin välkkyvää olutta mahtipontisella beigellä vaahdolla. Tuoksu on Velkoisen makea, eikä suutuntuman limppuinen siirappisuuskaan kauaksi kyseisestä tsekkiläisestä jää. Ero löytyy alkoholin tuomasta täyteläisyydestä, joka polkee mukavasti makeutta alleen aikaansaaden paikoin miellyttävänkin tuntuisen maltaiden ja kuivattujen hedelmien luoman juomakokemuksen. Lopputulemana kuitenkin kaikesta laadustaan huolimatta omaan makuuni aavistuksen turhan makea pläjäys.

Berlin Stone Little Bastard

Stonen Berliinin yksiköstä Suomen maitokauppoihin talvella saapunut neljäpikeseiska ei ole aivan niin arrogant kuin veljensä, mutta alkuasetelmiltaan toki erittäin mukavan oloinen löytö ässän tiskistä joka tapauksessa. Meripihkaisen rubiinisesti auringossa kelmeilevä olut tuoksuu makean maltaiselta ja kuivatuilta persikoilta. Varjoisammassa nurkassa värimaailma synkkenee kuravetisempään suuntaan, mutta tuoksu säilyy samana. Maku vie vahvasti Berliinistä kohti Brittejä viimeistään pihkaisen Rollo-toffeen noustessa pintaan, mutta oluen entiteetti jää kuitenkin aavistuksen tunkkaiseksi. Hedelmäistä humalaakin löytyy kompensoimaan kokonaisuutta ja jälkimaun kohdatessa tunnelma alkaakin tiivistyä uuteen nousuun. Jopa alkoholiprosenttien alhaisuus ei juurikaan enää häiritse ja pehmeän bostoninen pinnoite valtaa mieltä. Mukava ja laadukaskin teos, mutta hintaluokassaan valitettavasti silti jonkinmoinen turhake.

Jenkki IPA aus Berlin 6,9%

Kimito Brewing ensi kokemukseni jälkeen läksin täydentämään Mandarina Vehnä varastojani Alkoon. Samalla reissulla silmiini osui tutun näköinen gargoyle tuoppi kädessään. Puolitoista kuukautta sitten Stonen Berliinin panimolla tölkitetty IPA oli löytänyt tiensä Porvooseen. Four-pack matkaan ja äkkiä kotiin. Tsih!
Kullankeltainen aipiiei solisee lasiin valkean vaahdon saattelemana. Marmeladisen makea ja raikkaan mäntyisesti tuore tuoksu ei liiemmin luotaan työnnä. Suutuntuma on rapeasti humaloitu ja sitruksisen hunajainen. Jos lähdetään hiuksia halkomaan, niin kokonaisuudesta en kuitenkaan arvaisi kyseessä olevan näinkin tuore tölkki. Aavistus tunkkaisuutta työntyy esiin jälkimaun kautta ja alun raikkaus katoaa hiljalleen. Ei siinä, että olut olisi huonoa, päinvastoin. Erinomaisen suoraviivainen työnnäyte, mutta ehkä jopa liiankin kliininen. Kolme vuotta sitten olisin varmaan kirkunut hurmoksesta, mutta perinteisen IPAn aika omissa makunystyröissäni on yksinkertaisesti tukahdutettu liiallisella tarjonnalla ja India Pale Alejen tuoreuden tärkeyden kulminoitumisella. Ilmeisesti laadukkaassa perusIPAssa ilman kikkailuja neljäkymmentäkin päivää panosta on liikaa?! Kaikesta nysväröinnistä huolimatta laatupisteet:
85

Camba SummerAle 3,9% SAKSA

Vaaleahkosti sitruksisen kellertävä olut vaahtoaa kelmeästi. Tuoksu on hiivaisen hedelmäinen ja hikisen helmeilevä. Saippuainen suutuntuma johtaa laimean limemäiseen makukokonaisuuteen, jonka parhaimpana ominaisuutena pinnalle nousee raikkaus. Muuta positiivista ei sitten olekaan helppo poimia ylös. Kesäisen kukkainen kevytpakkaus ilman mitään extraa.
64

Savubattle: Bamberg versus Pyynikki

Odotukset tästä vastakkainasettelusta ovat suorastaan huikeat. Todellinen savuoluiden suurvisiiri saa rinnalleen Pyynikin Käsityöläispanimon lähes kuoleman partaalle (not!) vieneen tulipalon muistoksi tehdyn Feeniksin. Ennakkoon ajateltuna hekumoin ajatuksesta, että manselainen pyyhkisi sakemannilla lattiaa, mutta tuskin niin kuitenkaan tulee käymään. Saati jos näin kävisi, uskoisiko kukaan? Let´s katsotaan!

Pyynikkiläinen (6,0%) vie ensimmäisen erän mustan maltillisella ja valoa läpipääsemättömällä panimolle ominaisella olemuksellaan. Bambergilainen (6,5%) on kirkkaampi, ruskeampi ja hapokkaampi. Tuoksuissa Aechtin pyökkinen tervaleijonaisuus jää leirinuotiosavuisen Feeniks-jyrän alle. Tuntuu, että kaikki maailman tunnetuimman savuoluen palvikinkkuisuudet ja savusaunaiset yrttisyydet ovat triplaantuneet tamperelaisten panimovelhojen käsissä.

Rauchbierin suutuntuma on pohjoista vastustajaansa liukkaampi ja tervaisempi sekä makumaisemaltaan turvallisen tuttu. Feeniksin lääkeyrttinen savuisuus seikkailee jo liiallisen aromikkuuden rajamailla, mutta omaan savua ihannoimaan pirtaani kokonaisuus hipoo euforian salmiakkisia metrilakun kyllästämiä portteja.

Loppua kohden ruhtinas rauchbier alkaa kuitenkin nostamaan nautinnollista huippuaan ja samalla arvokas artesaani vaipuu yskänlääkemäiseen transsiin. Ei sikäli, että kummassakaan olisi missään vaiheessa mitään vikaa, päinvastoin molemmissa laseissa on enemmän kuin erinomaista savuolutta. Erävoitot menee selkeästi kokelaalle, mutta klassikko vetää nautinnon kokonaiskuvassa viimemetreillä selkeästi pidemmän korren. Hevisaurusta lainatakseni huudan: "RAUCH!".

Urbock 94
Feeniks 88

Camba Bavaria Imperial IPA 8,4% SAKSA

Kirkahko ja kullankeltainen DIPA nostattaa erittäin pehmyen, mutta korkean vaahtokukan. Tuoksu on persikkaisen pumpulinen. Suutuntuma on jopa yllättävänkin raikas ja tietoisesti toffeisen puumainen. Jälkiliukkailla alkoholikin antaa aavistuksen avuistaan pinnalle, mutta muutoin jää sopivasti taka-alalle. Kokonaisuutena CBIIPA on hennon hattaraisesti hunajameloninen ja miellyttävän makeasti maltainen. Alkosta hintaan 4,59€. Aikaisempi kokemus panimosta miellytti myös ampiaista.
90

Maisel's Weisse Original 5,2% SAKSA

No nyt päästiin saksalaiselle maaperälle. Hennosti tummanpuhuva ja kuraisen sameasti oranssinen hefe vaahtoaa pehmeän mahonkisesti. Tuoksu on perustavanlaatuista sakemannia. Hiivaa, banaania, mausteisuutta jne, jne. Kakkoinen kokonaisuus saa osittain jopa lakritsaisia piirteitä. Ei paras hefe, mutta laadukas miinus. Omaan makuun turhan sweet.
80

AC/DC Beer 4,5% SAKSA

Haljun kellertävä lager näyttää lähinnä värjätyltä vedeltä. Valkoinen vaahto on aluksi korkea, mutta laskeutuu välittömästi nesteen pinnan ylle ohueksi harsoksi. Tuoksussa on makeaa metallia ja risaista ruohoisuutta. Viljaisen maltainen suutuntuma ei liiemmin viettele.

Haastavan kokoinen tölkki.

Hard rock taittuu selvästi soft popin puoleen.

38

"Then you're out of luck.
Yes you are.
It's all screwed up."

Freigeist Köpenickiade 3,5% SAKSA

Juurikin kun pääsin sanomasta, että berliner weisseen ei pahemmin kotimaassamme törmää, niin Tikkurilasta löydän yksinäisen yksilön kuin odottamassa saapumistani. Saksasta kun tullaan, niin olut on pantu reinheitsgebotia kunnioittaen. Väri on hailakan kellertävä (kuvassa tiili heijastaa punaista) ja vaahtoa kertyy yhden sormen leveyden verran. Vaahto katoaa nopeasti ja pitsi sen mukana. Tuoksu on souristi sitruunankuorinen ja makean maitohappoinen. Raikas maku virkistää, mutta ei anna happaman omenaisuuden lisäksi juurikaan mitään mieleenpainuvaa. Viipyilevä vehnä saattelee siman happaman hedelmäiseen  loppuun.
77

CREW Republic Detox 3,4% SAKSA

DETOX - The removal of toxic substances or qualities (Oxford English Dictionary)

Ei siis muuta kuin kuuria päälle ja kesäkuntoon!
Kyseessä on prosenteiltaan kepeä, mutta vähän reilummin humaloitu session IPA. Väri on persikkaisen samea ja vaahto runsaan kermaista. Pitsi on peittävää. Trooppisen ananaksinen ja hiivaisen havuinen tuoksu jatkuu aavistuksen vetisellä suutuntumalla, eikä makujen kirjo liiemmin takaraivoa räjäytä. Kokonaisuus jää heinäisen halokaustiseksi.
62

Aecht Schlenkerla Fastenbier 5,5% SAKSA

No NYT! Suoraan Bambergin kallioiden uumenista ainakin jonkin lähteiden mukaan - maailman paras savuolut. Itselleni kyseessä on panimon kuudes olut ja jokainen tähän asti on allekirjoittanut palvikinkkuisuuden ja savuisuuden osalta tätä maailman parhautta. Panimon pääsiäislesti tuoksuu tutusti edellä mainituille avuille, mutta ehkä aavistuksen totuttua miedommin. Suutuntuma on ihanan joulukinkkuisen rasvaista ja pönttölohisen savuista. Maku muistuttaa kellon ympäri uunissa sulanutta sianniskaa. Kaslerin hienostuneisuus ja ratapölkkyinen tervaisuus antavat Bambergilaisellekin savuoluelle Suomen sukuisia piirteitä. Jälkipotku on kermaisen pekoninen ja tylysti, mutta täydellisesti tervaleijonainen edelleen suuhun sulavalla rakenteella varustettuna. Hedelmäisyys hämmästyttää hegemoniallaan.
98

Höss Adler König Das Echte Weissbier / Hell / Dunkel 4,7% SAKSA

Alkoa parjataan valikoimastaan. Onneksi maitokaupan hyllyltä löytyy tällaistä "vähän fiinimpää" tripla-packia. Todellisuudessa kyseinen pakkaus sisältää kolme keskinkertaista mietoa olutta: tumman ja vaalean lagerin sekä vehnäoluen. Valööririvin ensimmäinen tuoksahtaa vehnäisen vetiseltä ja etäisesti banaaniselta. Suutuntuma seuraa samalla kaavalla ja jälkimaussa pieni aavistus hiivaisuutta. Vaalean bulkkilagerin tuntu on vahvasti läsnä keskimmäiseen olueen siirryttäessä. Hellin rinnalla Karjalakin maistuisi, ehkä. Turha näiden takia on kiviä kääntää. Jätetään kauppaan eiks jeh.


W 56
H 31
D 40

Erdinger Urweisse 4,9% SAKSA

Tämä saksalainen vehnä ylittää juuri suomalaisen pahuuden akseliston alkoholimäärällään ja näin ikään kuuluu valtion monopolin kokonaisvaltaiseen hallintaan.
Ulkoisesti hefe on keltaisenoranssi, sameahko ja uhkeasti tattisen vaahtoava. Vaahto muuttaa olomuotoaan hapokkaan kuplaisesta erittäin hienojakoiseksi vasta vispatuksi valkuaiseksi.
Tuoksu on perinteisen saksalainen; korianteria, banaania, vehnää, hiivaa ja hapanta Hubba Bubbaa. Makean maltainen maku voimistaa tuoksussa mainittuja elementtejä ja etenkin banaaninen hedelmäisyys puskee kaiken ylle. Kultainen Kohlilaisen keskitien kulkija. Hyvä, ei erikoinen, perus.
80

Viven Imperial IPA BELGIA vs Camba Bavaria Ei Pi Ai SAKSA 8,0%

Edellinen kumoamani DIPA oli Brewdogin HMNI-sarjan Päivi, joka ei säväyttänyt ainakaan hypetyksensä määrään verrattuna juuri millään tasolla. Nyt lasissa on samanvahvuiset (8%) double/imperial IPAt Saksasta ja Belgiasta. Molemmat maat ovat vahvoja olut taustoiltaan, mutta tyylilajin vahvuus ajaa kuitenkin enemmän Belgien suuntaan. Katsotaan, haistellaan ja maistellaan.

Ulkoisesti Viven lyö joka saralla Ei Pi Ai´ta vasemmalla koukulla leukaperiin. Sävyltään meripihkainen ja muhkea vaahtoinen belgi nostattaa tuuhean samettista vaahtoa ja jättää paksuhkoa sattumanvaraista pitsiä. Olkisempi ja niukkavaahtoisempi sakemanni sen sijaan jää lähes pitsittä. 

Maltaisen trooppiset hedelmät nousevat päällimmäisinä esiin kummassakin tapauksessa ja greippinen humalointi seuraa perässä. Viven on selkeästi öljyisemmän paksumpi ja karamellisempi. Germaaninen ruohoisuus nostaa humaloinnin tasoa Camban kohdalla, mutta belginen täyteläisyys täydentää nautintoa aivan toisella tasolla. En kumpaakaan moiti. Sieraimia kohti. 

Ampiainen lähestyi oluita ja valitsi lopulta viimeiseksi leposijakseen saksalaisen nestekatakombin. Niinpä viimeiset Ei Pi Ai´t jäi lasin pohjalle juomatta.

Ei Pi Ai 87

Viven 90

Kulmbacher Eisbock 9,2% SAKSA

Hyvin tumma olut pienellä rubiinisella twistillä. Luumuisen leipäinen ja makean mellinen tuoksu aistii joulun taikaa. Tämä on selvää jopa näin heinäkuun helteillä. Suutuntuma on siirappisen paksu ja kirsikkaisen öljyinen. Rusinainen makeus potkii alkoholin yli, eikä tasapainoa näiden välille löydy. Aventinus Weizen-Eisbock aiheutti olutharrastukseni alkuaikoina sellaisen muistijäljen, jota on vaikea pyyhkiä pois. Tämä ei jyrähdä ollenkaan samalla tasolla. En tiedä paljonko sitten vaikuttaa tämä totaalisen väärä vuodenaika, mutta minkäs teet. Kokonaisuus maistuu pannulla paistetuilta Rollo-karkeilta, jotka on leivitetty Biolanin Mustassa Mullassa. Jälkiruokana tarjoillaan nuotiossa ylikärvennetty banana-split.
Kokeile edes.
77

Baumburger Heller Bock 6,8% SAKSA

MM-kisojen tunnelmissa jatketaan ja Hollannin pelien päätyttyä ainoana vaihtoehtona on ottaa maistiin lisää saksalaisia oluita. Ei ollenkaan huono.
Baumburgerin Heller Bock houkuttelee ulkoisilla avuillaan niin taviskuluttajaa, kuin myös roolipelejen aktiiviharrastajaa.
Olut on sumean kullankeltainen ja lähes vaahdoton. Maltaisen yrttinen ja miedosti ananaksinen tuoksu jatkuu maussa makean kukkealla ja kookosmaitoisella hunajaisella viljaisuudella. Suutuntuma on hedelmäisen ruohoinen ja hapoton. Alkoholi maistuu jälkimaussa, mutta lämmittää samalla mukavasti otsalohkoa.
Saksa on uusi maailmanmestari.
78

Schneider Weisse TAP4 6,2% SAKSA

Saksa - Argentiina MM-loppuottelu survivalkit; Vehnäolut, sanakirja, energiasuklaa, melodika ja Klaus Meine. Eiköhän näillä pärjätä.
Persikan oranssinen, hämärällä kujalla sahtisen harmahtava vehnäolut vaahtoaa runsaasti ja jälkeen jäävä pitsi on paksuhkoa palluraa. Sitruksisen rehevä tuoksu on runsaan mausteinen ja samalla rikkaan hiivainen.
Tähän asti hyvin perinteinen saksahefe, mutta maussa löytyy kuitenkin pieniä harhapolkuja. Banaanisuus ei iske täysin vasten kasvoja, vaan sen sijaan sitruuna vinkkailee pilke silmäkulmassa. Pippurinen puumamaisuus puraisee Cascadea ja sylkee Hallertaueria. Happamuus hallitsee. Lopuksi fanfaari.
85

Mein Grünes juhannuksena Tohmajärvellä

Viisi tölkkiä vehnää

Vehnäoluen suosio lähti myös maitokaupoissa kasvuun Nokian Panimon tuotua EloWehnää hyllyille, joka kamppailee erinomaisuudessaan jo monien aitojen saksalaishefejen kanssa. Suosiota seuranneena tämän kevään odotetuimpia uutuuksia ovat Laitilan ja Sandelsin vehnäoluet. Poikkeuksellista tässä konseptissa on se, että Olvin pitkän historian aikana ei aikaisemmin pintahiivaolutta ole valmistettu.

Tölkkitavarana siis ympäri Suomen löytynee nämä viisi vehnää, jotka nyt tässä rinta rinnan.

Ulkonäköasiat tulee julki parhaiten kuvaa katsastaen, joten ei kuluteta niihin seikkoihin sen enempi mustetta. Kaikki viisi pyrittiin kaatamaan mahdollisimman samanaikaisesti laseihin, joten vaahdon puuttumattomuus ei johdu siitä, että olut olisi laskettu ensimmäisenä.

Kaksipäinen raati oli tällä kertaa hyvin yksimielinen, joten listaan seuraavaksi oluet Klubin reittaamassa parhausjärjestyksessä.

1. Ennakkosuosikin paineista kärsivä Nokian Keisari EloWehnä erottui kirkkaasti testin parhaimpana tuotoksena. Eniten pitsiä jättävä tuulimyllywehnä maistuu kerta toisensa jälkeen samettisen pehmeältä viljalta ja sopivasti bananasplittisen makealta hiivaleivältä.
2. Kirkkaimpana ja vaahtoavimpana hefenä bodiumin hopeapallille nousee Lidlin Grafenwalder. Virkistävien raikkausaspektien saattelemana Graffe toimii estoitta kuumana kesäpäivänä. Vaikka taustalla kismittää vetinen säilykeananaksisuus, niin mitalipaikka on selkeä.
3. Yllättävin sijoitus on Marsalkan Luomuvehnän poistuminen kisapaikalta pronssinen pokaali narikassa. Tuoksu jää testisimojen joukossa laimeimmaksi ja maku pistelee hapokkuudellaan banaanin kylkeen happireikiä. Jälkimaku on metatallinen.
4. Olvin uutukainen  tuoksuu vahvasti ananakselle. Kokonaisuus on hapokkaan mausteinen ja tunkkainen. Sitruunaisuus tasapainottaa ja tuo raikkautta, mutta syvimmät tunteet tuntuvat tukahdetuilta. Ehkä parempi näin.
5. Viimeiseksi jää Kukko, joka everstin tapaan tuoksuu voimakkaalle hedelmälle. Maku on hiivaisen ananaksinen ja jälkibanaaninen. Kokonaisuus muodostaa tunteen porkkanakakusta, johon on piilotettu laksatiivia.

Tämä oli Keikyklubi-raadin yksimielinen mielipide, mutta kuten aina, makuasioita. 

Esimerkiksi Jyväskylän Bier Baron, sai omassa vertailussa aikaan hyvinkin erilaisen tuloksen.

Suosittelen kokeilemaan ja toteamaan itse mikä on oma suosikkisi.

Grafenwalder Vehnäolut 4,5% SAKSA

Otanpa tästä maljan Tim Tscharnken loistavan hiihdon kunniaksi. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Harmittavaa.
  
Lidlin vehnäolut tulee Saksanmaalta ja on tiettävästi ainakin tässä vahvuusluokassa pantu ainoastaan Suomen markkinoita varten. Tämä hefeweizen on kirkas, mutta pienellä tölkin kieraisulla, hiivojen vallatessa nesteen, saadaan aikaiseksi kauniin utuinen ja tasaisen oljenkeltainen näkymä. Vaahto on markan verran hattarainen, mutta pitsin lailla nopeasti katoava. Tuoksussa on paljolti kuuluisaa saksalaista hefelaatua. Happaman banaaninen, korianterisen kankea ja purukumisen pinkeä lopputulos pyörähtää kuitenkin enemmän tunkkaisen makuelämyksen, kuin raikkaan sellaisen puolelle.
Joka tapauksessa omasta mielestäni kyseisen kauppaketjun olut parhaimmistoa, vaikka tähän titteliin ei suuria saavutuksia tarvitsekaan rikkoa. Lisäksi vahvuus- ja hintaluokassaan erinomainen.
70