Lapin Kulta Pure Gluteeniton Luomulager 4,5%

Odotetusti perin bulkkinen bulkki. Haaleankeltainen ulkoasu ja lähes olematon vaahto. Vetisen vaisu tuoksu sisältää veitsenterän verran hunajaa. Suutuntuma on pistelevän puistattava. Gluteenittomaksi olueksi kuitenkin suhteellisen neutraali, joka luettakoon selkeästi positiiviseksi asiaksi. Maussa sammakonkutuinen sitruunaruoho dominoi mallasta, mutta kokonaisuudesta ei sen paremmin jää käteen kuin kitkerä irvistys. Olo on kuin greippiä puraisseella. Jälkimaussa tyypilliset gluteenittomien oluiden muoviset sivuvaikutukset työntyvät esiin ikävällä tavalla. Jos keliaakikoille Kukko Pils maistuu, niin tämän voi suosiolla jättää kokeilematta. Itselleni ainakin puoli litraa tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä.

Lahden Erikois Pils 4,5%

Työkaverini kyseli eräänä päivänä mielipidettäni Lahden Erikois Pilsneristä samalla kuvaillen innoissaan oluen tuoksua "lapsuudesta tutuksi" aromiksi. Minun lapsuuden vahvimpiin tuoksumuistoihin lukeutuvat diesel-Mercedes ja pehmeä Marlboro. Makean maltaan löyhkääkään ei liiemmin puuttunut ja kieltämättä tässä flavorissa on hyvin vahvat assosiaatiot mökin terassilla lojunneisiin auringon höyrystämiin keppanapulloihin. Tämä tuoksu tosin ei houkutellut mieltä yhtään samalla rykmentillä kuin polttoaine ja paperossi. Mielenkiinnolla siis itse oluen pariin.

Tölkin auki sihauttaminen vapauttaa ilmoille vähintään kokonaisen vuosikymmenen suomalaista huoltoasemahistoriaa. Makean maltainen tuoksu saa silmäkulmat vettymään ja kirkkaan kultainen bulkkilager läikkyy pöydälle. Taustalta kuuluu pajatson kilke ja kahden Topi Sorsakosken long playn välille juuttuneen jukeboxin neulan särinä. Ruohoisen viljainen tunnelma jatkuu maussa pahvisella hunajalla voideltuna. Aika lailla samaan aikaan dieselmoottori leikkaa jo kiinni vaikkei olla vielä ehditty edes Otava nimisen anniskeluravintolan parkkiruudusta ulos. Paha bulkki sentään! Kokonaisuus on kuin väljähtäneen eltaantunut mallaspirtelö hikisessä Kesoilissa WC:tä lähinnä olevassa pöydässä nautittuna, jossa kusiputkan aromit sekoittuvat oluen tuoksuun symbioosisen salskeasti. 1930-luvulla syntyneen Lahden Erikois brändin kukoistus alkoi kieltolain loppuessa, mutta päättyi vuoteen 1998. 2000-luvun alussa Hartwall yritti herättää legendaa henkiin, mutta taivallus jäi muutaman vuoden mittaiseksi matalalennoksi. Tulevaisuudessa nähdään miten hyvin tuote nykykuluttajien koreihin kapsahtelee, mutta epäilen tämänkin kertaisen nostalgiatripin päättyvän lyhyeen.

Hartwallin makumatka olutmaailman parhaiden palojen ja paikallisten makujen äärelle?

Samaan aikaan kun Olvi ja Koff mullistavat bulkkisceneä, Hartwall tai oikeastaan Royal UniBrew panee Tanskassa maitokauppavahvuista Britti-IPAa? Anteeksi, jotain tarttui kurkkuuni. Väärään sellaiseen. Pardon ja tulta päin! Eihän sitä koskaan tiedä... Tämä on Hop Venture British IPA. Otsikon sanavaraston lainasin #muuten tölkin kyljestä.

"Inspired by locals, crafted by Hartwall"

Ulkoisesti olut on erittäin massalagerisen keltaista ja kiiltävää. Valkea vaahto assosioi samaan suuntaan. Tuoksu onkin sitten jo aivan toinen lukunsa. Homeisen kellarin ja vettyneen aaltopahvin seasta pintaan nousee edellisvuotisia ruusunmarjoja yön yli seisoneen makean maltauden leijuessa opiskelija-asunnon nikotiinin kellertävien seinien maalipinnoille. Aromissa on jopa jotain viinalagerisia piirteitä, vaikka prosentteja on kuitenkin vain 4,6. Ylikäyneen, mutta hiivattoman marjamehun suutuntuma sanelee kohtalonsa jo alkumetreillä. Niskavillani nousevat yhdessä käsikarvoituksen kanssa pystyyn. Myönnetään, kyllä jossain kaiken kammotuksen takana on jotain brittiläisen alen kulmakiviä, mutta jotain vaan menee pahemman kerran pieleen. Olisikohan ensimmäinen kerta, kun törmään ruusunmarjaan oluen mausteena? Teen aromina arvostan suuresti, mutta ehkä on parempi jättää mallasyhdistelmästä pois. Rosmariinin lokaan puskemisesta puhumattakaan.
21

Hartwallin kokoinen vaahtosammutin

Brewster (4,5%) on eittämättä ainakin jollain tasolla hieno brändäys, vaikka toisaalta en osaa päättää onko tölkki enemmän ruma vai kaunis. Nerokas joka tapauksessa. Vaahtosammuttimen yksityiskohdat herättävät mielenkiintoa, mutta eivät vie pääroolia oluelta, vaikka sitä saattaisikin toivoa.
Perinteisen haalean bulkkilagerin näköinen olut vaahtoaa valkean runsaasti. Tuoksu on maltaisen makea ja maissisen melankolinen. Maku ei liiemmin poikkea edellisestä. Kevyen vaikeasti juotava.
46

Lapin Kulta Ice Comeback Spesial 38% TORNIO

Kuluttajien jatkuvan painostuksen alaisena Hartwall on vihdoin taipunut ja Lapin Kullan valmistus siirretään takaisin Tornioon. Tämän kunniaksi maitokauppojen hyllyille palaa männä vuosien hittituote Lapin Kulta Ice. Ice tekee comebackin täysin uudella ja samalla panimoalaa mullistavalla reseptillä. Uusi Ice on sulatettu Tornionjoen jäästä edellisen talven aikana, joten tuoretta tavaraa on kyseessä.
Tuotteesta on poistettu käytännössä katsoen kaikki. Oluessa ei ole lainkaan humalaa, mallasta saati hiivaa. Edellisten ainesosien tilalle onkin Alkon vakioasiakkaiden toiveita kuunnellen lisätty alkoholia optimaaliseen 38%:iin asti. Eikä tässä vielä kaikki. Presidentin erikoisluvalla tämä kyseinen tuote on saanut oikeuden tulla myydyksi Suomen kaikissa marketeissa korkeasta alkoholimäärästään huolimatta. Kyseessä on
panimon, Suomen, sekä samalla tiettävästi koko maailman ekologisin olut. Tämän oluen valmistukseen tarvittavan hanaveden määrä on nimittäin täydet nolla. Sensaatiomaista! Itse olut käy läpi monimutkaisen tuotantoprosessin, jonka aikana siihen lisätään hiilihapot, joissa piileekin oluen salaisuus. Tähän panimo haluaa jättää pientä mystiikkaa ilmaan, eikä tahdo paljastaa hiilihappojen alkuperää. Facebookista vuotaneen tiedon mukaan saimme selville, että immobilisointi on pelkkä muinaisjäänne ko. tuotteen kohdalla käytettävän teknologian rinnalla. Maybe it´s magic?
Kokonaisuutena olut on rikkisen raikas ja tunturipuroisen tuttu. Tätä olutta ei pysty maistamatta fiilistelemään, joten go kaupoille!

Hartwall Karjala Maltti 4,5% LAHTI

Tämä olut on kenties hedelmöittynyt klassisen viskin ja oluen penetraation tuloksena. Syvyyspommi, uppotukki, sukellusvene. "Rakkaalla" lapsella on monta nimeä. Kyseisessä drinkissä neljän sentin viskishotti upotetaan oluttuopin pohjalle, jonka jälkeen "nautitaan" kahden alkoholituotteen kombinaatiosta.
Nyt ihan oikeasti Hartwall. Huutaako joku siellä riemun kiljahduksia. Kaiken maailman sitruunakaljojen jälkeen, joita olen parjannut, niin tämä voittaa kyllä tämän hetkisen Suomen pahimman oluen tittelin. Bourbonit helähtää ilmoille heti sokasta riipaistua. Ei ole kysymystäkään minkä sortin tuotteesta tässä on kyse. Makean maun perusteella kyseessä voisi olla Tosi Vahva Karjala, uusi Puisto-Penan kesäsuosikki, mutta pettymykseksi alkoholiprosentteja ei olekaan tarpeeksi. Panimon nettisivujen mukaan "runsaan maltainen maku vaatii malttia". Minulla sitä ei valitettavasti ole. Niin minä mieleni pahoitin.
5

Hartwall Foster's Radler 2,0% LAHTI

Aikaisemmin totesin fosters arvostelussa, että lemon twist versiota ei Suomen markkinoilla ole. Nyt on.
Radleri sisältää 60% limonaadia ja 40% olutta. Hyvin on 40 pinnaa piilotettu. Kuuteenkymppiin mahtuu sitruuna-, appelsiini-, lime- ja acerolamehutiivistettä, joten mehupuoli ainakin on hallinnassa.
Oluesta ko. tuote on erittäin kaukana, eikä sellaisena voitane arvostella.
Lähinnä limsa muistuttaa Schweppesin tuotteista.
Riippuu tilanteesta, mutta jossain voin kuvitella Rädin peittoavan perinteisen Foster´sin raikkaudellaan ja virkistävyydellään. Tall ships races tapahtumassa Helsingissä ko. tuotetta yritettiin tyrkyttää kuluttajille ilmaisina maistijaisina. Kävelimme ohi.
Ei olut.
25

Lisäys (10.08.13):
Allaolevien kommenttien pakottamana olihan sitä pakko ottaa ja alkaa tekemään raumalais-saksalaisia sekoituksia. Kuvassa valööriasteikko etenee seuraavasti vasemmalta oikealle: 100% Radler, 2/3 Radler, 1/3 Radler ja 100% Foster´s III. Paroalhon Paronin neuvot eivät kuitenkaan saa mieltäni, saati makunystyröitäni kääntämään vakkaa. Jo heti 1/3 Radlerissa alkaa tuntumaan, että ruokatorvessa olisi sitruunanviipale poikittain, joka sinänsä aihettaa jopa nesteen nielemisen vaikeaksi. 2/3 Radlerissa kiljuisuus maistuu jo liikaa läpi ja olut jää näkymättömäksi.

Hartwall Urho 4,6% LAHTI

Suomalaisista viljoista tähän on otettu perusraaka-aineeksi kornia elikkäs ohraa. Perinteinen ohrapirtelö siis kyseessä.  Kuva valehtelee vaahdon suhteen, koska suljin käy turhan nopeasti kaadon jälkeen. Todellisuuudessa tyrsky pitää neljän millin korkuista linjaa yllä, mutta jättää taakseen säkenöivää pitsiä, joka muistuttaa, ei pelkästää paikoin, vaan koko ajan, supersankarin kasvoja. Kerää koko sarja ei ole vaikea tehtävä.
Tuoksun perusteella ei kuuhun mennä. Makeaa mallasta. Makeaus jatkuu maussa metallisena epämiellyttävyytenä.  Juotavuus helpottuu lämpötilan noustessa.
41

Hartwall Sininen 3,5% LAHTI

Jatketaan edellisen Teerenpelin malliin Salpausselän pohjavesien maustamalla tuotteella.
Tätä vertailua olen suunnitellut jo pitkään, mutta aina on jäänyt.
Sininen kakkonen on ollut itselläni viime syksystä lähtien synonyymi remontille.
Kakkosoluiden maku on asia erikseen, mutta useamman janojuoman ottaessaan, mieli vetää kakkoseen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan humaltua.
Lahden kolmonen vaahtoaa selkeästi kakkosta runsaammin ja enempi hapokkuus näkyy myös lasin pohjasta nousevien kuplien määrässä. Kakkosen vaahto katoaa hyvin nopeasti lähes kokonaan, kun taas isoveljen yllä leijuu samettisen valkea pinta hyvinkin pitkään. Kolmosen pitsi jää kauniisti koko lasin mittaiseksi piinttymäksi ja kakkoselle moista kruunua ei jaeta. Kumpikaan jalopeura ei liiemmin tuoksu miltään. Kolmannenkymmenennen nuuhkaisun jälkeen todettakoon, että kolmosessa on ripaus mallasta, jota kakkosessa ei ole. Maussa pitkälti samat speksit kuin hajussa. Kolmonen on (siis kakkoseen verrattuna, ei muuten) ryhdikkäämpi, maltaisempi ja hunajaisempi. Kakkonen loistaa, jos yhtään kolmosta enempää voi, vetisyydellään ja pahvisuudellaan.
Kakkonen on steriili ja vichyinen kokonaisuus. Kuten jo edellä, niin pidän, mutta en maun vuoksi. Taitaa olla nykyään ainut keissi alta kahden kympin.
II 28
III 32

Hartwall Lapin Kulta Luomu 4,5%/5,2% LAHTI

Luomulapparit on viilennetty takatekstin ohjeiden mukaan täydellisen luomuolut nautinnon takaavaan 6-8 asteiseen tilaan. Eikös tuo jääkaappilämpö kuitenkin ole se peruselohopea, joten lähinnä odotan ohjeita jos siitä halutaan poiketa. Pitääkö siihenkin opastaa?
Tölkissä annetaan myös kaato-ohjeita, jotta "tuhti, valkoinen vaahtokukka" säilyttää oluen aromit ja maun pitkään. Kukasta ei liiemmin voida puhua missään näistä kolmesta Lapparista ja vaahto ei sen enempää ota eteen luomussa kuin originaalissakaan.
Kuva saattaa valehdella valaistuksesta johtuen, mutta totuus on, että ulkoisesti testissä olevissa oluissa ei ole minkäänlaista eroavuutta.
Tuoksu antaa jo jotain tunnistettavuutta. Perinteiseen Lapin Kultaan verrattuna luomussa on enemmän runkoa hedelmäisellä taikinajuurella makeutettuna ja Alkon pullossa tuoksahtaa bulkkinelosista tuttu vieno alkoholisuus.
Hakemalla saa hakea, mutta luomussa on tiettyä rapsakkuutta ja viljaisuutta, mutta en näe muuta syytä ostaa orgaanista versiota kuin periaatteen vuoksi.
Summa summarum suurimmat erot ovat luomun vihreät avauslenkit ja minitraktori ajelemassa pitkin tölkin reunoja. Plussat silti näistä ulkoisista yksityiskohdista.
4,5% 62
5,2% 62