Viisi tölkkiä vehnää

Vehnäoluen suosio lähti myös maitokaupoissa kasvuun Nokian Panimon tuotua EloWehnää hyllyille, joka kamppailee erinomaisuudessaan jo monien aitojen saksalaishefejen kanssa. Suosiota seuranneena tämän kevään odotetuimpia uutuuksia ovat Laitilan ja Sandelsin vehnäoluet. Poikkeuksellista tässä konseptissa on se, että Olvin pitkän historian aikana ei aikaisemmin pintahiivaolutta ole valmistettu.

Tölkkitavarana siis ympäri Suomen löytynee nämä viisi vehnää, jotka nyt tässä rinta rinnan.

Ulkonäköasiat tulee julki parhaiten kuvaa katsastaen, joten ei kuluteta niihin seikkoihin sen enempi mustetta. Kaikki viisi pyrittiin kaatamaan mahdollisimman samanaikaisesti laseihin, joten vaahdon puuttumattomuus ei johdu siitä, että olut olisi laskettu ensimmäisenä.

Kaksipäinen raati oli tällä kertaa hyvin yksimielinen, joten listaan seuraavaksi oluet Klubin reittaamassa parhausjärjestyksessä.

1. Ennakkosuosikin paineista kärsivä Nokian Keisari EloWehnä erottui kirkkaasti testin parhaimpana tuotoksena. Eniten pitsiä jättävä tuulimyllywehnä maistuu kerta toisensa jälkeen samettisen pehmeältä viljalta ja sopivasti bananasplittisen makealta hiivaleivältä.
2. Kirkkaimpana ja vaahtoavimpana hefenä bodiumin hopeapallille nousee Lidlin Grafenwalder. Virkistävien raikkausaspektien saattelemana Graffe toimii estoitta kuumana kesäpäivänä. Vaikka taustalla kismittää vetinen säilykeananaksisuus, niin mitalipaikka on selkeä.
3. Yllättävin sijoitus on Marsalkan Luomuvehnän poistuminen kisapaikalta pronssinen pokaali narikassa. Tuoksu jää testisimojen joukossa laimeimmaksi ja maku pistelee hapokkuudellaan banaanin kylkeen happireikiä. Jälkimaku on metatallinen.
4. Olvin uutukainen  tuoksuu vahvasti ananakselle. Kokonaisuus on hapokkaan mausteinen ja tunkkainen. Sitruunaisuus tasapainottaa ja tuo raikkautta, mutta syvimmät tunteet tuntuvat tukahdetuilta. Ehkä parempi näin.
5. Viimeiseksi jää Kukko, joka everstin tapaan tuoksuu voimakkaalle hedelmälle. Maku on hiivaisen ananaksinen ja jälkibanaaninen. Kokonaisuus muodostaa tunteen porkkanakakusta, johon on piilotettu laksatiivia.

Tämä oli Keikyklubi-raadin yksimielinen mielipide, mutta kuten aina, makuasioita. 

Esimerkiksi Jyväskylän Bier Baron, sai omassa vertailussa aikaan hyvinkin erilaisen tuloksen.

Suosittelen kokeilemaan ja toteamaan itse mikä on oma suosikkisi.

Olvi Sandels Special Edition Triple Filtered 4,7% VIRO

Olvin ns. maitokauppa "erikoisoluet" saavat yhä uusia ulottuvuuksia. Sandelssin spesiaali on niin erikoinen, että se on pitänyt viedä oikein Tartoon asti pullotettavaksi. Normaalia Sandelssia huomattavasti vaaleampi edition nostaa eittämättä upean vaahton ylleen sienimäisenä ja samettisena kumpareena. Pitsiäkään ei pääse moittimaan, vaan tämä peittää tuopin reunukset hyvin tiiviinä verkkomaisena esirippuna. Spesial edition on raikkaampi ja pehmeämpi kuin normi Sandels. Positiivinen yllätys maultaan, mutta eihän tätä nyt kukaan täysjärkinen osta sen enempää kuin uteliaisuudestaan yli viiden euron litrahinnalla. 68

Olvi Sandels Tumma 4,0% IISALMI

Samettinen heikko vaahto.
Väri samea tiilen punaruskea,
hieman colamainen.
Maku on karamellimaltainen, kevyt ja hapokas.
Iisalmen pojat ovat selkeästi yrittäneet hakea jotain Velkon tyyppistä tsekkivivahdetta.
Tusinatavarana menee bataatin ja
nippanappa bratwurstin kanssa.
Liukas ja nopea.
62

Sandels 4,7% Iisalmi

Hotelli Sandels, Sandels Rock ja Sandels-olut.
Voisiko länsinaapurin sotamarsalkkaa enää enempää ylistää. No, pitihän Runebergin kertoa tarinoissaan oma dityrambinsa...
Hyvin vaalea Iisalmen ylpeys vaahtoaa hieman ja jonkin näköinen lyhytkasvoinen pitsikin on havaittavissa. Sandels on vaikea arvioitava. Kokonaisuus on erittäin pehmeä, mutta muista mauista ei tahdo päästä kiinni.
Aavistuksen diasetyylimäinen maku saa aikaan rasvaisen fiiliksen ja liukkaastihan tuo uppoaa.
Sandels on suomalaisista bulkkilagereista ehdoton tissuttelun ykkösolut.
Nautiskeluun marsalkka ei kuitenkaan sovellu, eikä tuo mitään uutta/vanhaa.
62