Afternoon with Garrett Oliver

Sinebrychoff järjesti ravintola Holidayssa OlutExpo-pregamet aavistuksen tyylikkäämpään tapaan. En sano, että olutfestivaaleille siirtymisilläni olisi koskaan huonoja etkoja ollut, mutta toki kevyt päivällinen Brooklyn Breweryn pääpanimomestarin seurassa eittämättä siirtyy ohituskaistalle jos oikealla ollaan ottamassa yhdet Bruuverissa ennen mertoa. 

Finnairin palveluihin hitusen matkallaan tympääntyneenä, Garrett Oliver saapui kaikesta huolimatta Kanavarantaan amerikkalaisittain leveästi hymyillen. Maittavien ruokien ja harvinaislaatuisten Ghost Bottles-erikoiseräoluiden lomassa illan pääpaino keskittyi kiistatta Oliverin mukaansa tempaavaan tarinankerrontaan. Pitkän linjan panimotaustan omaavana olutjutut lensivät aina 50-luvusta nykypäivään, Brooklyn Lagerista Bel Air Souriin sekä maanosasta maanosaan. 

Oliver painotti oluen tärkeimpänä asiana sitä, että se maistuu hyvälle.

- Toivon, että te pidätte suurimmasta osasta tuotteistamme. Minä olen ainoa, joka pitää niistä kaikista. Vain minä. Panimomme muu henkilökuntakaan ei pidä kaikista tuotteistamme. Sitä kutsutaan makuasiaksi. Jos pidät kaikesta mitä juot, sinulla ei ole makuaistia.

- Odotan, että viiden vuoden päästä teemme asioita, joita en tällä hetkellä osaisi toteuttaa, saati edes haaveilla. Kymmenen vuotta aiemmin en olisi voinut kuvitella esimerkiksi sitä, että istumme täällä juomassa Bel Airia.

Garret Oliver houstasi myös OlutExpossa loppuunmyytyä tastingia, mutta omalta osaltani nämä Holidayn pregamet päättyivät lopulta autokyytiin kohti länsirannikkomme Brooklynia, eli Raumaa. Varsinaiset olutfestivaalit jäivät siis tällä kertaa näkemättä, mutta paras osa koettuna.

^Allekirjoittaneen selfien mestarin kanssa otti Helppoa juotavaa.

Ballast Point Grapefruit Sculpin 7,0%

Kirkkaan kultaisen greippi-IPA´n tuoksu on viipyilevän hedelmäinen ja varovaisen havumetsäinen. Ballast Pointille tyypilliseen tapaan suutuntuma räjäyttää tajunnan. Hedelmälihaisen runsas ja pihkaisen notkea maku puskee loppua kohden alati voimistuvaa humalointia yhä enemmän kohti surfacea. Täyteläisen tyyni, mutta silti sitäkin raaempi piraijan purenta aikaan saa muhkean mahonkisen mandariinisuuden, joka päättyy pienimuotoiseen tunkin vajoamiseen. Valitettava tosiasia on, että saadakseen kyseistäkin olutta sellaisena kuin se reseptiikaltaan on kirjoitettu, pitäisi matkustaa valtameren taakse, eikä päinvastoin odottaa oluen risteilyä kotisatamaan. Se kun ei ole mikään 24-tunnin cruising, eikä runsaasti humaloitu indian pale ale historiikiltaan huolimatta sieltä parhaimmasta matkustajatyypistä vuollettu. Kyseisen pullotuksen parasta ennen 1/2019.

Bell´s Kalamazoo Stout

Muutamina viime päivinä on tullut maistiin niin monta kelvotonta olutta, että tällä kertaa oli pakko pelata niin sanotusti varman päälle. Rappuset alas ja kohti aavistuksen kylmempää kammaria. Olutkellarin koilliskulmassa pilkisti tumman puhuva six-pack, jonka kotiutin Alus Cellestä vuonna 2016. Kuusi olutta, jotka tsekkasin vasta jälkeenpäin Ratebeeristä ja kas kummaa, kaikki olivat saaneet täydet 100 pointsia. Ei huonoa hakuammuntaa. Viisi kuudesta näytti olevan vielä juomatta, joten siihen pientä päivitystä. Näistä mukaan lähti kuusiprosenttinen Bell´sin Kalamazoo Stout. Testataan miten kellot soivat.

Tummapaahtoisen mokkainen stout valuu pullosta kohti snifteriä armeliaan arvokkaasti. Maitokahvisen kermainen vaahto täyttää tulppaanin ylimmät layerit samalla kun siirappisesti suolapähkinäisen paahteinen aromi leviää lähimpään luftaan. Savuisesti samettisen suutuntuman hiiltynyt hekuma kantaisi jo kylmiltäänkin kuuta kohti, mutta Marabousesti maltainen Michiganin makumaisema täydentyy entisestään. Jokaisessa virkkeessä voisi mainita kahvin, joka ei päänsä pinnalla pitämisestään huolimatta dominoi ollenkaan liikaa. Ollappa kinosten keskellä kodassa ja kuksassa kaakao. Noustappa linnunmaidolla lentoon. Ai että. Olut on hyvää, kun se on.

Founders PC Pils 5,5%

Kullankeltainen Foundersin PC vaahtoaa pilssisesti ja tuoksuu tymäkästi ylikypsälle mangonektariinille. Hedelmäisen tuhti suutuntuma taipuu toffeelle ja huokuu humalaa. Ruohoinen raikkaus rämpii tropiikissa pudoten lopulta ananaksiseen ansaan, joka suihkuttaa syntistä sweetnesiään suoraan sisimpiin suoniin. Loppujen lopuksi vähän kaikkea on liikaa ja raikkaus tamppaantuu taka-alalle. Tiivistunnelmainen fruktoosifreshmentti, mutta omaan pilsneripirtaani turhan täyteen maalattu.

Berlin Stone Little Bastard

Stonen Berliinin yksiköstä Suomen maitokauppoihin talvella saapunut neljäpikeseiska ei ole aivan niin arrogant kuin veljensä, mutta alkuasetelmiltaan toki erittäin mukavan oloinen löytö ässän tiskistä joka tapauksessa. Meripihkaisen rubiinisesti auringossa kelmeilevä olut tuoksuu makean maltaiselta ja kuivatuilta persikoilta. Varjoisammassa nurkassa värimaailma synkkenee kuravetisempään suuntaan, mutta tuoksu säilyy samana. Maku vie vahvasti Berliinistä kohti Brittejä viimeistään pihkaisen Rollo-toffeen noustessa pintaan, mutta oluen entiteetti jää kuitenkin aavistuksen tunkkaiseksi. Hedelmäistä humalaakin löytyy kompensoimaan kokonaisuutta ja jälkimaun kohdatessa tunnelma alkaakin tiivistyä uuteen nousuun. Jopa alkoholiprosenttien alhaisuus ei juurikaan enää häiritse ja pehmeän bostoninen pinnoite valtaa mieltä. Mukava ja laadukaskin teos, mutta hintaluokassaan valitettavasti silti jonkinmoinen turhake.

Onko tämä Suomen paras olut?

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout saapui Alkon käsityöläisoluiden joukkoon tyylikkäästi viikon myöhässä. Jo pelkästään strategisten mittojensa perusteella kyseessä oli ainakin omalla henkilökohtaisella tasolla se kaikkein odotetuin uutuus tälle keväälle. Eikä aikaakaan, kun kuluttajien kokemuksia kaikui keskusradiosta:

"No nyt löysi Siperia Imperial Stout voittajansa. Pyynikki iskee kuin  miljoona volttia!" - nimimerkki Svenflygel PintPlease-sovelluksessa.

"Pisteteknisesti tämä menee itselläni kotimaan listan kärkeen. Et silleen.  Better than Siperia." - Johnny Rio, Tuopin Ääressä

Siis Siperiaakin suurempi? Plevnan ylpeys on liputtanut Suomen parhaana pidetyn oluen paalupaikkaa jo vuosia ja tällä nimikkeellä tituleeratussa kilpailussakin kyseinen lesti on päässyt seisomaan sen korkeimmalla podiumilla.

Pyynikin Käsityöläispanimolta lähetettiinkin juuri sopivasti muutama maistiainen, joiden joukossa tuli myös kyseinen BBA IS. Samalla viikolla olin jo ehtinyt tilaamaan Alkon nettikaupasta pari verrokkia kyseiselle Tesoman uutuudelle. Foundersin KBS oli jonkin asteinen itsestäänselvyys, jonka kanssa halusin pyynikkiläisen saada rinnakkain. Otin mukaan lauteille kuitenkin myös Siperian, koska siihen somevertailu yksiselitteisesti kulminoitui, vaikka plevnalaisen tyylilaji onkin ilmeisen esteettömästi Black IPA ja alkoholiprosenteiltaankin reilusti näitä kahta muuta miedompi. Nyt kävi kuitenkin joka tapauksessa niin, että korkkasin nämä kaikki käsillä olevat kolme olutta tuhlaajapojan elkein samalla kertaa.

Korkin aukaisu aiheuttaa jokaisen imperiaalisen oluen kohdalla kevyen sihahduksen. KBS synnyttää pientä tehostehöyryä pullon suulla. Nesteiden olomuodoissa ei liiemmin eroja ole, mutta Founders erottuu kuitenkin selkeästi öljyisimmän paksuimpana ja Pyynikki vähiten mustana lietteenä. Heti tuoksussa Siperia ujostelee ja Plevnan kevyemmät alkoholiprosentit näyttäytyvät kepeänä kahvisuutena voimakkaampien verrokkien paistatellessa tuhtien sinfonioiden keskellä. Kentuckyn aamiaisstoutin keskittyessä kahvin mahtiin Pyynikkiläinen pöyhistelee sumpin joukkoon lorautetun viskin mitalla, joka ei ole mikään pieni knaapu. Vaahtoja verrattaessa Siperia kohoaa neljän millin verran muita korkeammalle ja pyynikkiläinen tasoittuu nopeiten. Pitsiä piirrettäessä jenkki kuittaa parhaat pisteet.

Siperian suutuntuma jää kauas kavereista. Tässä vaiheessa tuntuu, että asetelma alkaa olla täysin epäreilu. Viisi prosenttia kevyempi plevnalainen ei vain tässä seurassa pärjää. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että 13% ja 11,9% hakkaavat yksinkertaisesti Siperian niin pieneen rakoon, että sieltä ei flavoreita enää irtoa. Täyteläisen tynnyriset iStoutit eivät anna armoa, vaikka vesilasia kuinka väliin vilkuttaisi. Valitettavan hukkaan menee tämä Siperia.

Maussa KBS:n suupieliä syleilevä vaniljaisen viskinen laktoosisuus saa vastaansa Pyynikin tervamaisenkin tammisen paahteisuuden ja niin ikään vaniljaisen, mutta samalla supisuomalaisesti salmiakkisen kaiun. Founders on selkeästi helpompi (jos näin voi sanoa) ja PKP moniulotteisemman mystisempi, joskin myös etanolisesti terävämpi, jossa viskitynnyrin tuomat vibraariot ovat aivan siinä rajapinnalla lyövätkö yli vai ei. Kolmasosa pulloista kumottuina ollaan siinä vaiheessa, että Siperialla voi näiden oluiden välissä enää vain huuhtoa suunsa veden sijasta.

Suklaisen makeuden kanssa KBS vetää köyttä, mutta itse henkilökohtaisesti pidän Pyynikin suolaisesta lakritsisuudesta. Foundersin leivosmaisen lempeä ote on se joka huumaannuttaa joskin jo jonkin asteisesti humaltuneen blogistin mielen. Yltääkö Pyynikkiläinen sitten legendaarisen KBS:in mittoihin ja onko se kulttimaineista Siperiaakin parempi? Ei ja en tiedä. Jenkki IS on eittämättä parempi, mutta pieni ja pippurinen Pyynikki potkii hämmentävän lähellä Foundersin kaltaisen panimon suurimpia seoksia ja tarjoilee isolla kädellä imperiaalisen ihanaa itsekeskeisyyttä. Kuten jo heti kättelyssä tuli todettua, niin Siperian kanssa vertailua on mielestäni mahdoton tehdä. Tyylilajit ovat kertakaikkisesti niin kaukana toisistaan ja voimakkaampien oluiden hyökkäys tukahduttaa kaikki aistit. Summa summarum, Plevnan Siperiaa BIPAksi puhuteltaessa Pyynikin Käsityöläispanimo on tehnyt keikyblogistin silmissä kaikkien aikojen parhaan suomalaisen imperial stoutin. Nähtäväksi jää minkälaisen muodon tämä saavuttaa muutaman vuoden kellarikasvatuksen jälkeen, joka on ehdottomasti kokeiltava.

Boulevard Smokestack Series: Tank 7 Farmhouse Ale 8,5%

Alko tarjoaa pienen palan Kansasia alle seitsemän euron. Litrahinnaksi pyörähtää pari kymppiä, johon hintaan ei Lake Wilsoniakaan lähdettäisi kauppaamaan. Eikä neste onneksi sen paremmin järvivettä muistutakkaan. Ennemmin värimaailma viittaa Klondyken kultaryntäykseen mikä luettakoon erittäin positiiviseksi asiaksi. Huuhdotaan, huuhdotaan, josko muhkean vaahdon alta jotain löytyisi? Trooppinen hedelmäisyys tuoksahtaa ensimmäisenä ilmoille ja puhkeaa flooraan. Siiloinen suutuntuma siivittää belgistä buugieta kohti sitruksisempaa sisintä. Viljainen pölyisyys saa tasapainokseen raikkaan tuoreita, ehkä jopa aavistuksen raakoja sitrushedelmiä. Maustepediltäkin löytyy boostia yrttien kanssa kilvan soidellessa. Moniulotteista, mielenkiintoista ja messevää. Kou Kansas!
90

Jenkki IPA aus Berlin 6,9%

Kimito Brewing ensi kokemukseni jälkeen läksin täydentämään Mandarina Vehnä varastojani Alkoon. Samalla reissulla silmiini osui tutun näköinen gargoyle tuoppi kädessään. Puolitoista kuukautta sitten Stonen Berliinin panimolla tölkitetty IPA oli löytänyt tiensä Porvooseen. Four-pack matkaan ja äkkiä kotiin. Tsih!
Kullankeltainen aipiiei solisee lasiin valkean vaahdon saattelemana. Marmeladisen makea ja raikkaan mäntyisesti tuore tuoksu ei liiemmin luotaan työnnä. Suutuntuma on rapeasti humaloitu ja sitruksisen hunajainen. Jos lähdetään hiuksia halkomaan, niin kokonaisuudesta en kuitenkaan arvaisi kyseessä olevan näinkin tuore tölkki. Aavistus tunkkaisuutta työntyy esiin jälkimaun kautta ja alun raikkaus katoaa hiljalleen. Ei siinä, että olut olisi huonoa, päinvastoin. Erinomaisen suoraviivainen työnnäyte, mutta ehkä jopa liiankin kliininen. Kolme vuotta sitten olisin varmaan kirkunut hurmoksesta, mutta perinteisen IPAn aika omissa makunystyröissäni on yksinkertaisesti tukahdutettu liiallisella tarjonnalla ja India Pale Alejen tuoreuden tärkeyden kulminoitumisella. Ilmeisesti laadukkaassa perusIPAssa ilman kikkailuja neljäkymmentäkin päivää panosta on liikaa?! Kaikesta nysväröinnistä huolimatta laatupisteet:
85

Tallgrass Buffalo Sweat Oatmeal Cream Stout 5,0% USA

Buffalon hiki on pienellä colavivahteella lähes pikimustaa. Kermainen karvoitus nousee pintaan kauniin kahvisena, mutta katoaa horisonttiin tusinassa minuutissa lähes kokonaan. Vaniljakahvinen tuoksu hikoilee kilvan kuulaita kirsikoita sekä muinaisia maltaita. Lauhkean lempeä suutuntuma on yhtä creaminen kuin lattekuppi Lempäälässä. Maku kaipaisi kaikessa kiinteydessään huomattavasti kovempaa potkua. Suklaisen smoothi kokonaisuus kallistuu jopa vetiseen suuntaan, mutta mutakakkuinen jälkimaku tuntuu joka tapauksessa semanttisesti voitelevalta öljyltä.
Buffalo on tahtomattaankin kesytetty.
81

Blast from the past: Tallgrass 8-Bit Pale Ale

Commondore 64:n kasettiasema ruksuttaa porilaisten marssia sen aikaa, että ehtii hyvin ottamaan erän Hotellia. Keskelle pelilautaa tipahtaa amerikkalainen tölkki vieressään tulppaanilasi täynnä olutta. Tuntuu, että en ole enää kymmenvuotias, saati sitten Kansasissa. Olut tekee aloitteen.
Persikan pehmeä ja ananaksisen aurinkoinen kasibitti vaahtoaa messevän muhkeasti jättämällä jopa Fujiyaman pilvitornit taakseen. Tuoksu on hedelmäinen kuin Boomerangin allasosasto ja kukkainen kuin Taj Mahalin puutarha. Mahonkisen maltainen suutuntuma tuo mieleen Safarin seepranahkaiset istuinsuojat. Koostumus on nektariinisen öljyinen. Humalaa on pistetty kunnolla pankkiin. Keksistä sitruksisuutta ja mäntysaippuaista täyteläisyyttä samassa lasissa. Yllätyksellisen toimiva pale ale. Ostan Royaliin virkistysalueet.
90

Victory Golden Monkey 9,5% USA

Esterisen mausteinen tuoksu siivittää banaanisen korianterista suutuntumaa kohti semialkoholisesti lämpiävää kitalakilaskeumaa. Kauniin kellertävä oranssi olut synnyttää muhkeat foamit. Pippurisen päheä jälkimaku potkii poskipäissä vielä perjantaista seuraavanakin päivänä mikä se sitten lieneekin itse kunkin juhannuskalenterissa. Ja niin tänään on torstai. Hallehulaa!
88

Smuttynose Finestkind IPA 6,9% USA

Alkon hyllystä löytyi jenkki-IPAa suoraan Uudesta Hampshirestä. Näissä rapakon takaisissa pakkaa tuoreus loppua anyway jo marketin eteisessä ja varmuudeksi karistin loput freshnesit säilömällä putelia ainakin kuukauden jääkaapissa. Tällä jaolla mennään ja kortit pöytään. Bbf syyskuu 2016.

Trooppinen tuoksu sihisee sitrushedelmäiselle salaisuudelle. Mystinen makeus muuntautuu suussa pistelevän pihkaiseksi ja myskiseksi mangoksi tarttuen tahmean toffeen otteeseen. Tuoreuden tilalla kuitenkin vaikuttaa semitunkkaisuus. Kokonaisuus on joka tapauksessa enemmän raikkaan puolella ja rapsakkuus telakoi oluen sielunmaiseman kesäiseen maalaismaisemaan. Viiden euron IPAksi silti aika njöö.

83

Stone Brewing Ruination Double IPA 2.0 A Liquid Poem to the Glory of the Hop

Stone Brewing vyöryy Suomeen Diamond Beveragesin lanseerauksen myötä. Maistiaisia tulevista tuotteista on saatavilla Helsinki Beer Festivaaleilla tänään ja huomenna. Kesäkuussa kaman pitäisi virrata jo Alkonkin kautta onnellisille kuluttajille. Arvioinnissa olevan pullon sain avaamattomana matkaan HBF:n pressistä. Kyseessä siis legendaarisen Ruinationin upgreidattu painos.

Koloriltaan kirkasta kultaa, tuoksultaan timanttista toffeeta ja vaahdoltaan väsymätöntä viidakkoa. Ruinationin suutuntuma syöksähtää salamanterisen ovelasti kohti humaloitua overdosea aiheuttaen miellyttävän antiöverisen kliimaksin. Ananaksinen raikkaus potkii persikkaa pitkin seiniä ja taittaa tunnelmaa mäntysuopaiseen matonpesupaikkaan meriveden äärellä. Silkkinen smoothius valtaa mielen sopukat yltiöpäisellä pehmeydellään. Ehdottomasti trooppisesti samettisimpia DIPAja mitä on kohdalle osunut. Mäntyisen metsäinen mallas viettelee viehkeällä vetovoimallaan, jonka jälkeen lasia pitelevän käden päässä mieli kirkastuu eittämättä puhtoisempiin panimopeijaisiin kohdistuen. Kokonaisuudessaan raikkaan humaloitu DIPA ilman minkään muotoisia epäpuhtaisuuksia. Lajinsa ja katkeruutensa huomioon ottaen ehkä jopa aloittelijankin kannalta helppo lähestyä.

92

Boulevard Brewing Single-Wide IPA 5,7% USA

Toto, tää IPA tulee Kansasista. Aikaisemminkin Alkon erikoisvalikoimasta löytynyt jenkki-IPA on nyt laajemmin saatavilla lähes viiden euron lestihintaan. Kolme vuotta sitten lukema oli vielä lähempänä neljää.

Korkin aukaisu vapauttaa tropiikin tuoksut tulvimaan pitkin troposfääriä. Nektariinisen samea ja kellertävän oranssihtava olut houkuttelee lasissa erittäin maukkaan muhkean vaahdon peittelemänä. Tiivis pitsi liimaantuu tarjoiluastian kylkeen kuin lumispray. Hedelmäisen hunajainen suutuntuma hyväilee huulilta ohimoihin asti. Greippinen katkeruus puraisee rapsakasti ja tropiikin hedelmät liusuvat pikkuhiljaa Missourin havumetsiin kuin kajakki Niagaraan. Kokonaisuus on aprikoosisen aistikas ja mandariinisen muikea. Reilusti raikkautta (rakkautta), pihisti pihkaa ja semisti sitruunaa.
Ipojen ylivyörynnästä ähkiintyneenä Boulevard Brewing tarjoaa juuri sitä mitä olen kaivannut. Ei mitä tahansa jotain IPAa.
93

Pollyanna Eleanor 6,8% USA

Ulkoisesti sekä aromaattisesti vahvasti kahvinen vibraatio. Tuoksussa mukana sopivasti palanutta mallasta ja tuhkaista mustaa polkupyörän kumia. Brownien brunetti ja barokkisen beige vaahto kuorruttaa öljyisen liukkaan, mutta tahmean suutuntuman. Nahkainen siirappisuus suolaa suun sisäpintoja kuin merivesi Harvian kiuasta.

Kokonaisuus on kahvisen kaakaoinen kermaisella kruunulla.

91

Pullonsuukyselyssä maitokaupan Brooklynit

Sinebrychoff toi aimo annoksen Amerikkaa Suomeen, kun maitokauppojen hyllyihin ilmestyi kaksi uutta olutta ja yksi vanha tuttu uudella etiketillä. Samalla Alkoon rysäytti sisään odotettu Sorache Ace ja vanha kettu East IPA.

Ajattelin napsaista matkaan kerralla kaikki kolme mietoa. Laitilan S-marketissa American Alea ei kuitenkaan vielä ollut kuin vanhalla värityksellä, joten kyseinen pullo tällä kertaa aavistuksen muita vanhempi. Henkilökohtaisesti pidän vanhasta labelista enemmän, joten menköön samalla mielenilmaisuna asiaa kohtaan. Uusi etiketti tunnustaa kuitenkin selkeämmin kotimaataan ja samalla oluttyyliä patrioottisella tähtilippuvärityksellään. 

Brooklyn 1/2 Ale, 3,4%

Tuoksussa on selkeästi Sorachen kaltaisia viboja ja Soracheahan sieltä löytyy mukana olevista humaloista. Aavistuksen hikisesti hiivainen, jonka hullaannuttava vaikutus seuraa perässä. Suutuntuma on happaman eucalyptyksinen. Farmhouse tyyppinen maku sitoo syleilyynsä sitruunaa ja saippuaa. Erittäin myönteisesti maanläheinen. Ehdottomasti tämän alkoholilevelin parhaimmistoa.
86

Brooklyn American Ale, 4,5% 

Tuoksussa tunkkaista toffeisuutta. Maun maltaisuus maistuu menninkäiselle. Aikaisemmin olen kyllä tästä pitänyt, mutta tuon puolikkaan alen jälkeen kokonaisuus heittäytyy harmaalle puolelle. Joka tapauksessa kauppavalikoimassa toimiva hedelmäisen havuinen ale.
79

Brooklyn Scorcher Session IPA, 4,5%

Tuoksussa sitrushedelmäisen humalan hekumaa. Maussa päällimmäisenä greippistä katkeruutta. Kokonaisuutena ihan kelpo maitok-IPA.

80

Taisi olla myös historiansa ensimmäinen keikyarviointi, jonka suoritin pullonsuusta siemaillen, ihan vaan tiskiä säästäen, nopeasti.

Brooklyn Sorachi Ace 7,6% USA

Porvoon Paahtimon kylmäkaapissa silmiini osui jo kauan maistiin odottamani pullo. Ei tarvinnut kauaa ihmetellä, vaan suoraan tilaukseen. Tiskin takaa sain samalla tietooni hauskan detaalin. Olin kuppilan ensimmäinen Sorachin ostava asiakas! Tällä kertaa mukavan kokoiset maistiaisannokset saatiin jakamalla pullo kolmeen Pekkaan.
Japanissa 1970-luvulla kehitelty humalalajike Sorachi Ace jäi hyvin pian syntysijoiltaan unholaan ja pysyi siellä aina 2000-luvulle saakka. Omituisena ja hankalana humalana koettu Saazin, Brewer´s Goldin ja Beikein nro2:n symbioosi näki siis jälleen päivänvalon. Tällä kertaa viljely aloitettiin Yhdysvalloissa. Muutamia kokeiluja kuten Mikkellerin, BrewDogin ja Stadin Panimonkin suunnalta on tehty, mutta kiitos Brooklynin Panimon, humala on tullut jäädäkseen.

Samean sitruksinen Sorachi sumentaa salakavalasti. Vaahto kuohuaa samettisen valkuaismaisesti ja pitsi peittää pintaa kuin teräs tasoristeystä.

Tuoksu on hennon greippinen. Alkoholia ei aisti missään muodossa.

Greippinen kirpsakkuus peittoaa happaman hiivaisuuden mandariiniseen mansikkaisuuteen kiepautettuna. Kokonaisuuteen hiipii myös aavistus voista vaniljaa. Mausteisen samppanjainen saison, joka ehdottomasti löytää tiensä seuraavaan ostoskoriini, kun Alkossa joskus vierailen. Rapujuhlien kunkku?

96

Great Divide Hercules Double IPA 10,0% USA

Tosibloggarithan on reitannut tämänkin öölin jo keväästä, mutta omalle kohdalle se osui ensimmäistä kertaa vasta tällä viikolla pitkästä aikaa Alkossa vieraillessani. Alelaariin ei sentään vielä ollut joutanut. BBF tasan kuukausi ennen joulua15. Olishan sitä siis tuoreeltaankin ollu tarjolla jo reilu kuukaus pullotuksesta, mutta otetaan mitä annetaan.
Orangen kuparisen oluen joukkoon sekoittuu pullon pohjalta Avaruusseikkailu 2001 tyyppistä scifihöttöä, jonka liike jatkuu ja suorastaan kiihtyy Led Zeppelinin Presencen tahtiin. Vaahto on jotain suurta. Amerikkalaisen, ehkä jopa texasilaisen suurta. Muhkeaa mahonkia joka tapauksessa. Mansikkaisen makea mallas tunkeutuu sierainten sopukoihin luoden luonnollisen ja lehmuksisen liiton hedelmätarhojen ja humalapensaiden välille. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen ja tahmea. Puisen piippuinen pehmeys paljastaa purevan pontevan paletin, jota varjostaa teelusikallinen tupakkaista tunkkaisuutta. Kokonaisuutena kiimaisen kostea ja kukkaisen kreippinen.
87

Lagunitas DayTime Ale 4,65% USA

Session IPAa tuntuu nyt tyrkkäävän joka suunnasta ja Lagunitaksenkin DTA:na leimattu pullo löytyy ympäri Suomea. Oljenkeltainen olut kuohuaa runsaasti höttöistä marenkivaahtoa. Hento tuoksu on trooppisesti persikkainen ja havumetsäisesti pihkainen. Suutuntumassa sitruuna saavuttaa käymisen kaltaisia tiloja. Mitä pidemmälle neste liukuu, sitä enemmän se alkaa muistuttaa astianpesuainetta. Vetisyyttä on sen verran, että epäilen tiskauksen tapahtuvan juoksevan veden äärellä.
Odotin enemmän, sain vähemmän.
70

Sierra Nevada Kellerweis 4,8% USA

Samean oljenkeltainen kellarivehnä vaahtoaa kiitettävästi, mutta laskeutuu kohtalaisen nopeasti lähes olemattomiin, eikä pitsiäkään näy. Hunajaisen hedelmäinen tuoksu muistuttaa tuorepuristetun omenamehun raikkautta. Lajikkeena toimii ehdottomasti Valkea Kuulas.
Hiivaisen vehnäinen ja happaman esterinen kokonaisuus.
Helkkarin hyvää, muttei mitään ihmeellistä.
Ehkä jopa aavistuksen tylsä.
81